Kaksplus.fi


tiistai 5. tammikuuta 2016

Esikoisen odotus

Kuten jo edellisessä tekstissä kirjoitin, jo heinäkuussa 2013 päätimme, että vauva saa tulla jos on tullakseen. Mun suvussa on paljon saatu nuorena lapsia, joten mä ajattelin, että tärppäis heti. Aina kun oli kuukautiset vähän myöhässä ni mä aloin kuvittelemaan jo kaikenlaisia pahoinvointi- ja outoja vatsakipuoireita. Tein testejä lähes joka kuukausi, koska joka kerta olin varma, että NYT!
Mutta ei, joka kuukausi sama pettymys. Vuodenvaihtumisen jälkeen olin jo varma, että jossakin on vikaa, mutta jatkoin vain odottamista. Alkuvuodesta päätin aloittaa saliharrastuksen uudelleen ja pudottaa painoa. Sitä painonpudotusta ei kestänyt kuitenkaan kovin kauaa.. Olin juuri saanut 5kg pois, kun maanantaina, toisena pääsiäispäivänä  2014 tein raskaustestin, hyvin arkojen rintojen takia.

Ja siinä ne viimein olivat, kaksi viivaa!
Tätä oli odotettu kuukausia, mutta silti ajatukseni valtasi onnensekainen paniikki. D ei vaikuttanut panikoivalta, vaikka uskoin, että hän vain salasi sen hyvin.
Tästä alkoi meidän odotus. Raskaus sujui kaikenkaikkiaan ihan hyvin. Kärsin kuitenkin pahoinvoinnista hyvin pitkään, noin rv30 asti. Nyt kun mietin, olen varma sen johtuneen kahvista. Siitä tuli aina huono olo, mutta en vaan pystynyt luopumaan siitä kokonaan, vaikka vähensin monta kuppia. Supistukset kiusasivat välillä, mutta suurimmaksi osaksi ne olivat kivuttomia. Mielialanvaihteluni olivat hurjia, huh. D kävi eniten hermoilleni, samoin kissat, joita silloin oli kaksi. Välillä pelästyin jopa itse itseäni.
Loppuraskaudessa neuvolassa huomattiin, että meidän neiti istuskeleekin perätilassa.  Sain lähetteen äitiyspolille ulkokäännösyritykseen viikoilla 37. Edellisenä yönä en saanut nukuttua lähes yhtään, vaikka olin toiveikas kääntymisen suhteen. Luin, että suurempi osa kuitenkin kääntyy avustamalla, kuin että jäisi istuskelemaan.
Toisin kuitenkin kävi.. Lääkäri sanoi, että yrittää kääntää, mutta jos vauva ei osoita mitään yhteistyön merkkejä, niin ei väkisin tehdä mitään. Pari kertaa lääkäri yritti ja kätilö ultraili samalla, mutta ei, ei mihinkään suuntaan. Sitten lääkäri lateli vaihtoehdot, perätilasynnytys tai sektio. Molemmista kertoi "hyvät ja huonot" puolet ja riskit. Hetken aikaa mietittyämme päädyimme sektioon. En uskaltanut lähteä koittamaan synnytystä perätilasta, kun ei ollut mitään kokemusta. Jos takana olisi ollut yksi hyvin sujunut synnytys, olisin saattanut valita toisin. 
Sektioaika varattiin heti, viikolle 39. Muutamaa päivää ennen sektiota heräsin aamuyöllä supistuksiin ja pelkäsin, että se on sitten kuitenkin menoa. Muutaman tunnin päästä olo kuitenkin helpotti ja selvisimme sektiopäivään saakka.
Sektioaamuna 15/12/2014 menimme synnärille aamukahdeksalta ja 10.41 sain tyttäremme ensimmäistä kertaa syliin. 
Siinä hän oli täydellisenä ja pitkä odotus päättyi. Maanantaina menimme ja torstaina kotiuduimme. Itse parannuin sektiosta todella nopeasti, ilman mitään ongelmia. Tänä päivänä hän on edelleen yhtä täydellinen, mutta siitäkin vielä myöhemmin, kun tämä odotustarina hieman venähti :)






Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016