Kaksplus.fi


lauantai 9. tammikuuta 2016

Kuka Eevi?

Kuten jo aikaisemmassa tekstissä kirjoitin, Eevi syntyi 15.12.2014 suunnitellulla sektiolla, Vaasan keskussairaalassa. Kaikki meni leikkauksessa hyvin ja isi sai olla mukana. Muistan ikuisesti sen ensimmäisen äänen, jonka varmasti jokainen muukin äiti muistaa. Vierähti siinä pari kyyneltäkin silmäkulmasta. Sain Eevin heti rinnalle siksi aikaa kun leikkaus hoidettiin loppuun, sen jälkeen jouduin itse joksikin aikaa heräämöön. Hoitajat kehottivat nukkumaan, mutta minä pysyin hereillä, vaikka vahva lääkitys meinasi painaa silmiä kiinni. Jotenkin olin ihan väsynyt, mutta kuitenkaan uni ei tullut.
Aika sairaalassa meni äkkiä. Keskityin vain vierelläni olevaan vauvaan ja pidin häntä ihokontaktissa aina kun mahdollista. D oli sairaalassa koko ajan kun vain pystyi. Tosiaan ajattelin sektiosta parantumisen olevan hidasta ja kivuliasta, mutta toisin kävi. Synnytyspäivän jouduin olemaan sängyssä, enkä saanut nousta, mutta seuraavana päivänä pääsin jo ylös ja kävelemään, sekä suihkuun.
18.12 pääsimme kotiin harjoittelemaan ihan oikeaa perhe-elämää ja se lähti sujumaan paremmin kun olin kuvitellut. Eevi oli heti alussa todella helppo. Söi ja nukkui. Nukkui sylissä, sängyssä, säkkituolissa ja oli vain niin ihana.
Sukulaiset kävivät meillä ja vietimme ensimmäistä perhejoulua rauhassa kotona.
Aika kului todella äkkiä, neuvolasta käytiin Eeviä katsomassa ja punnitsemassa ja paino nousi nopeaa tahtia kun imetys sujui hyvin. Kahden viikon ikäisenä saatiin neuvolasta D-vitamiinitipat ja niistä saatiin vaivaksi pari viikkoa itkua. Vaihdettiin vesipohjasiin ja itkut loppui. Parin kuukauden ikäisenä Eevi nukkui jo täysiä öitä ja minä paniikissa aivan varmana, ettei tuo nyt voi olla normaalia! Öisin itse siis heräsin kuuntelemaan, että kai se nyt on edes hengissä kun ei yhtään huudakkaan. Neuvolasta käskettiin nukkumaan nyt, koska kyllä ne unet siitä taas huononevat.. olis pitäny sillon kuunnella.
Aika meni niin äkkiä ja Eevi kehittyi siitä pikkuisesta vauvasta omaksi upeaksi persoonakseen.
Helmikuussa hänestä tuli Eevi Helmi Aurora.


Tästäkin tekstistä saisi vaikka kuinka pitkän, mutta pitää varmaan vähän tiivistää.. Heinäkuussa meillä tosiaan oli muutto Poriin. Halusin opiskelemaan/töihin kaupunkiin, jossa en tarvitse ruotsinkieltä ja halusin toki lähelle rakkaita sukulaisiani. Juuri ennen muuttoa Eevi alko ryömimään, eikä aikaakaan kun lähdettiinkin jo konttaamaan. Joulukuussa vietettiinkin jo 1-vuotissynttäreitä. Viikko-kaksi ennen juhlia meidän hätähousu lähtikin jo kävelemään ja sen jälkeen kaikki olikin haastavampaa (äidille), mutta toki asiat alkavat pikkuhiljaa helpottaa, kun ei tarvi koko aikaa kainalossa kantaa. 
Neiti oppi myös sanomaan äiti ja sitä hoetaankin päivästä toiseen, mutta onhan se hellyyttävää<3
Nyt Eevi on vauhdikas pieni tyttö, joka kasvaa ihan silmissä ja oppii koko ajan uusia asioita. Hän saa vielä jatkaa kotona, vaikka itse aloitin koulun. Isi on toistaiseksi sairaslomalla ja pystyy hoitamaan. Katsotaan tilannetta kun sairasloma päättyy, mutta äitikin palaa viimeistään toukokuussa kotiin koulunpenkiltä.






2 kommenttia :

  1. Suloinen tyttönen siellä! <3 Kivanoloinen blogikin sulla, taidan jäädä seuraamaan teidän arkea :) Meilläkin kaksi lasta, puolentoista vuoden ikäerolla :)

    munlempihetki.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 ja tervetuloa! Käyn kurkkaamassa sun blogia, kun aikalailla samallainen ikäero tulossa meijän lapsille :) saattais saada ehkä vähä varmuutta, että kyllä tästä selvitään;)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016