Kaksplus.fi


maanantai 4. tammikuuta 2016

Pohjalainen ei pelkää

Voisin vähän tähän alkuun kirjoitella tuosta meidän isukista. Me tavattiin helmikuun lopussa 2013 mun luokkakaverin synttäreillä. Se olikin vähän semmonen salamaihastus ja kaikki siitä illasta eteenpäin tapahtu niinkuin pikakelauksena. Jo synttäreillä tajusin, että kyllä tästä jotakin suurta on nyt tulossa.
Tässä onkin kuva meidän ensitapaamisesta
Seuraavana päivänä D taiskin tulla mun luo kahville. Siitä synttäri-illasta eteenpäin me nähtiinki varmaan melkein joka päivä ja siitä viikon päästä alettiinkin jo virallisesti seurustelemaan. D oli just siihen aikaan muuttamassa omaan kämppään ja oli just kirjottanu vuokrasopimuksen, se asunto oli kuitenkin monta kuukautta käyttämättömänä kun se asusteli mun nurkissani. Yöt oli aina mun luona ja aamulla ennen töihin menoa se poikkes äkkiä kotonaan syömässä. En muista ees miks, olis se munki tykönä saattanu aamupalaa saada jos olis hölmö kysyny. Toukokuun lopussa 2013 mä valmistuin parturi-kampaajaks ja D talonrakentajaks, sillon me muutettiin virallisesti yhteen sinne D:n pikkuyksiöön, koska mä asuin opiskelija-asunnossa, joka olis pitäny luovuttaa tietyn ajan päästä opiskelun loputtua. Heinäkuussa 2013 me jo päätettiinki, että mä lopetan e-pillerit. Nyt kun miettii itekkin aikaa taaksepäin, niin aika äkkiä se päätös tuli.. Mutta hetken aikaa jouduttiin niitä "seurauksia" odottelemaan..
Maaliskuussa 2014 saatiin odotettu ilouutinen. Testi näytti vihdoin kahta viivaa. Marraskuussa vähän reilu kuukausi ennen esikoisen syntymää, D romanttisesti sohvalla röhnöttäen pyysi mua kihloihin 12/11/2014.
D on pohjimmiltaan kiltti ja Eevin synnyttyä siitä on tullut paljon lisää sellasia puolia, joita ei ennen lasta ollut tai ei se ainakaan koskaan niitä näyttänyt. 



Toki se on myös juntti, semmonen pohjalaanen äksy ukkeli, jota pitää vielä vähän kouluttaa. Se suuttuu pienistä asioista, mut unohtaa sekunneissa. D on myös ärsyttävä, raivostuttava ja pikkumainen, joskus myös poikamaisen lapsellinen.
Silti se osaa osottaa myös rakkautta ja hellyyttä, joskus myös sillon kun ei ite jaksais vaan kiehnata. Eeviä kohtaan se on tosi rakastava ja huolehtiva isi. Ne leikkii yhdessä ja me ollaan alusta saakka hoidettu Eeviä tasavertasesti. Se on tukenut mua kun oon ollut väsynyt ja antanu mun mennä lepäämään kun oon sitä tarvinnut.

Meillä on ollut tosi paljon vaikeita aikoja, kun joka asiasta on tullut riita ja mistään ei olla pystytty keskustelemaan. Joskus ärsyttää kunnei se ymmärrä mun mielialanvaihdoksia, varsinkin raskauksien ja imetyksenkin aikana, mutta en mä voi sitä yksinään syyttää, koska en välillä ymmärrä itsekkään itseäni.
Tosiaan 2015 heinäkuussa raahasin tuon Tervajokilaisen, itsepäisen miehen tänne Poriin ja nyt pitää vielä vähän opettaa kuinka täälä kaupungissa kuuluu käyttäytyä.
Mutta onhan meillä aikaa, toivottavasti loppuelämä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016