Kaksplus.fi


torstai 18. helmikuuta 2016

Uniasiaa

Kaksi pitkää iltaa takana.. Eevi on marras-joulukuun vaihteesta lähtien nukahtanut yksin omaan sänkyynsä, hän oli silloin vähän vajaa vuoden kun oppi tämä taidon. Oltiin monesti sitä koitettu harjoitella, mutta mä annoin aina alkumetreillä periksi. Imetin tosiaan vuoden ikään asti ja iltaimetykset jätettiin pois joskus 10kk kohdalla. Siihen saakka olin siis nukuttanut tissillä. Iltaimetys jäi aika helposti pois, kun sai kuitenkin käpertyä äidin kainaloon.
Marraskuun lopussa käytiin lääkärissä pitkittyneen flunssan takia, silloin lääkäri ehdotti, että koitettaisi opettaa jo omaan sänkyyn nukuttamista. Silloin ajattelin, että nyt on pakko. Uusi vauva oli jo tulossa ja kohta se valtaisi paikan iltatissillä ja mä haluaisin pari kuukautta mennä ajoissa nukkumaan, koska Eevi saattoi iltaisin parikin tuntia vaan pyöriä kainalossa ja siirto omaan sänkyyn tapahtui vasta klo 22-23.
Ruvettiin siis harjottelemaan sinne omaan sänkyyn nukahtamista. Jo ensimmäisenä iltana noin viiden minutin sisällä ajattelin, että p*skat tästä tule taas mitään! Mutta lääkäri oli luvannut soittaa viikon päästä ja kysyä kuinka on mennyt, joten tiesin, että se oli tehtävä nyt tai ei koskaan. Ensimmäiset pari iltaa oli aivan painajaista. Eevi huusi ja rääkyi jo siinä vaiheessa, kun ajattelinkin laskevani hänet sänkyyn. Lääkäri oli sanonut, että ei saa antaa huutaa, vaan sinne mennään rauhottelemaan ihan joka kerta kun lapsi karjuu. Enkä mä ikimaailmassa olisi sellaista kestänyt kuunnellakkaan. Ekat 3-4 yötä mentiin rauhottelemaan oikeasti varmaan lähemmäs sata kertaa ja ensimmäisenä yönä nukuttamisvaihe kesti noin 1,5 tuntia. Siitä se kuitenkin alkoi vähenemään. Ja ihan totta, viikon päästä Eevi ei enää huutanut kun laskin sänkyyn ja hän nukahti ihan itse alle kymmenessä minutissa! En todellakaan olisi uskonut sitä niiden ensimmäisten iltojen jälkeen!! Mutta mikä parasta, lääkäri ei koskaan soittanut kyselläkseen kuinka olimme edistyneet. Mutta saipa ainakin tämän äidin toimimaan.
Mutta nyt, kaksi viimeistä yötä.. Ensimmäistä kertaa marraskuun jälkeen, on Eevi nukahtanut kahtenä yönä viereen/syliin. Eilen oli ihan normaali päivä, mullakaan ei ollut koulua kun muutama tunti, tehtiin kaikki normaalit iltarutiinit aivan samassa järjestyksessä kuin jokaisena iltana, mutta kun laitoin sänkyyn, niin aivan armoton huuto. Samanlaista kuin silloin nukahtamaan opetellessa, mutta varmaan vielä kovemmalla volyymilla. Sitten noustiin seisomaan ja tutit lenteli. Koitin aikani laittaa takaisin makaamaan, mutta huuto kävi vain kovemmaksi. Otin syliin ja sillä sekunilla hiljeni. Joitakin kertoja yritin laittaa uudelleen sänkyyn, mutta ei. Nukutin siis kainaloon ja nostin lopuksi vasta nukkuvana omaan sänkyyn. Kunnes klo 4.50 sama raivo omassa sängyssä ja viereen.



Tänään onkin ollut äitiäitiäiti-päivä. Ei ongelmaa kun olin koulussa, mutta kun tulin takaisin.. Ei yksin vessaan, ei keittiöön, ei mihinkään muuallekkaan kun pakko päästä äidin syliin. Mietin, että onko tämä nyt taas jotakin eroahdistusta? Sitä oli jokin aika sitten, mutta se yhtäkkiä helpotti ja nyt kuin salamaniskusta sama homma. Illalla oli kyllä vähän lämpöä ja muru ihan rättiväsynyt. Ajattelin, että huomenna käydään Mehiläisessä varoiksi näyttämässä korvia kun tänään muutaman kerran hinkannut niitä ja vähän nenäkin alkoi vuotamaan. Viikonlopuksi ollaan lähdössä Vaasaan, niin ei tarvi siellä sitten lähteä lääkäriin. Parempi varmistaa kun on kuitenkin hyvä vakuutus, niin käyttetään sitä sitten hyväksi.
Mahtaakohan johtua nyt jostakin flunssasta vaiko eroahdistuksesta tämä en nuku kuin äidin vieressä-vaihe vai olisikohan molemmilla vaikutusta?
Jos en viikonlopun aikana pääse kirjoittelemaan reissun takia, niin hyvät viikonloput jokaiselle! <3

3 kommenttia :

  1. Voi ei, nää on aina niin kinkkisiä selvittää mistä mikäkin johtuu... kaikenlaisia vaiheita tulee ja menee sellaisella tahdille, että just kun luulee tietävänsä jotain, niin huomaakin olevansa väärässä!:D Mitään poppaskonstia tuohon nukuttamiseen en kyllä osaa kertoa... täällä tyttö nukahtaa omaan sänkyyn, mutta tilannetta ei voi oikein verrata kun hän on ollut pulloruokinnalla 3 kk ikäisestä lähtien.

    Jos jotain vinkiksi, niin ainakin se, että kannattaa kiinnittää huomiota omaan olotilaan. Vauva aistii herkästi pienenkin hermostumisen ja ärtymyksen, eikä meinaa nukahtaa.

    Voimia nukutustalkoisiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kun oot varma, että tästä se johtuu niin aivan varmasti se ei ole sitä mistä ajattelet sen johtuvan! :D Meillä yleensä vaihdetaan välissä nukuttajaa jos rupee tuntumaan, että itteä hermostuttaa. Nyt on vaan pitänyt koittaa niellä harmitus ja jatkaa kun mies on alottanut yötyöt, niin pitää antaa nukkua. Mutta tämänki kestää kun tietää, että kestää vaan muutaman kuukauden.
      Kiitos tsempeistä!:)

      Poista
  2. Hei!

    Ylläpidämme terveysportaalia osoitteessa http://www.terveyskeskus.fi. Haemme jatkuvasti Internetistä hyviä blogeja, joita haluamme suositella lukijoillemme. Blogit esitetään aiheen mukaisina linkkilistoina.
    Haluaisimme nyt lisätä palveluumme linkin sinun blogiisi. Blogiasi ei ole vielä laitettu esille, joten voisitko laittaa viestiä palvelumme Webmasterille, jos haluat että linkki blogiisi julkistetaan sivustollamme.

    Löydät em. osoitteesta sivun alareunasta Palaute-linkin, jonka kautta voit lähettää vastauksesi Webmasterillemme.

    Terveisin
    Terveyskeskus.fi:n Webmaster

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016