Kaksplus.fi


perjantai 26. helmikuuta 2016

Neuvolajuttuja, kuntosalia ja tupareita

Eilen oli tosiaan neuvolalääkäriaika ja mua jotenkin jännitti, että onko kaikki varmasti hyvin.. oli ja ei. Menin ensin samalle terveydenhoitajaharjottelijalle, joka viimeksikin otti mut vastaan. Mittailtiin kaikki perusjutut ensin. Paino noussut ihan sopivasti 200g/vko ja verenpaineet hyvät kuten tähän asti muutenkin, hemoglobiini oli lähtenyt jo nousuun rautatablettien aloituksen jälkeen 112 > 120. Se mikä huolta vähän aiheutti, (tuntui, että taas enemmän mussa itsessä kuin harjottelijassa tai terveydenhoitajassa) niin haalea + proteiineissa. Samaa haaleaa plussaa näytti viime kerralla. Terveydenhoitajalla oli tähän kyllä ihan järkeenkäyvä selitys.. Se määrä, josta testi otettiin oli niin pieni (molemmilla kerroilla), että helposti vääristää puhdastakin testiä..
Minä heti tottakai panikoin raskausmyrkytyksen kanssa, mutta hoitaja sanoi, että pitäisi olla kyllä muitakin oireita: päänsärkyä, turvotusta, ja korkeat paineet, jotka mulla kuitenkin oli hyvät. Silti ajatuksiin jäi kytemään, että mitä jos sittenkin..
Päätettiin, että otan kotiin pissapurkin ja ensi kerralla kun on neuvola niin otan näytteen jo kotona ennen lähtöä, koska en millään pysty lähtemään neuvolaan kauheassa pissahädässä, joten jos teen sen jo kotona, voitaisiin saada suuremmasta määrästä puhdas näyte.
Lääkäri teki vielä sisätutkimuksen ja se käynti oli muutenkin nopeasti ohi. Kyseli vähän tuntemuksia, mittasi sf-mitan, joka oli 30 (viim. 28) ja kuunteli sydänäänet, jotka kuuluivat hyvin 155+. Jäin vielä oman terveydenhoitajan kanssa juttelemaan Eevistä ja muuten meidän perheen kuulumisista ja sovittiin seuraava aika, jossa pystytään samalla tekemään jo isyydentunnustus. Viimeksi käytiin vielä erikseen lastenvalvojalla tekemässä se syntymän jälkeen, nyt se käy näppärästi kun ei tarvitse varailla aikoja ja lähteä taas eri paikkaan.
Olin jo lähdössä kotiin ja pääsin ulos asti kun muistin yhtäkkiä, NE SOKERIARVOT!! Asia, joka on mua niin kovin vaivannut ja josta aluksi pientä stressiäkin otin ja olin unohtaa koko asian! Kipitin takaisin yläkertaan ja kysyin, että kuinkas niiden kanssa nyt edetään. Onneksi sain vain kehuja arvoista ja ehdotettiin, että mittaan noin kerran viikossa varmistaakseni, että ne pysyvät hyvinä, eikä tule suurempia heittoja. Ensi kerralla katsellaan niitä sitten ja mitataan taas tietysti se kohdunpohjan korkeus, joka yleensä jonkin verran myös ottaa spurttia, jos lapsi alkaa kovasti kasvamaan.
Tänään oli kivaa tiedossa, kun sain vihdoin itseäni (lue äitini sai) niskasta kiinni ja suuntasimme salille. Menimme virtuaali bodypumppiin, jossa sai ihan rauhassa puuskuttaa kun ei ollut muita. Mulla on ollut noin kuukauden tauko kun en ole vaan jaksanut raahautua salille, enkä tiestysti enää uskaltanut tehdä ihan samoilla painoilla kuin ennen. Ja äitini mielenrauhan vuoksi jätin jotkin liikkeet tekemättä ja osan tein hitaammin tai ilman painoja. Missään vaiheessa mua ei sattunut muualle kuin lihaksiin, mutta äiti tuntui olevan sitäkin tarkempi mun voinnistani. Mutta sitähän varten äidit ovat
Illalla mentiin vielä mun vaarin tupareihin ja siellä saatiin viettää aikaa mun ihanien sukulaisten parissa ja syötiin hyvin. Eevin nukkumaanmeno vähän myöhästyi ja vaikka yleensä väsyneenä hän onkin oikea kiukkupussi niin nyt oli niin paljon tekemistä, että taisi se väsykin unohtua.
Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016