Kaksplus.fi


lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kummitäti kylässä: ajatuksia kummiudesta

Meillä kävi tänään vieraita Vaasasta asti. Eevin kummitäti miehensä ja poikansa kanssa tulivat meille kyläilemään. Eevin kummitädin kanssa oltiin samalla luokalla kampaajaksi opiskellessa ja jäätiin koulun jälkeen hyviksi ystäviksi. Aikaisin Eevin odotusaikana oli selvää, että pyydetään Sonjaa kummiksi, sillä he olivat myös D:n kanssa ystäviä, ennen mun ja D:n tapaamista. Sonja myöskin vietti meillä paljon aikaa mun raskausaikana, sekä syntymän jälkeen kävi lähes päivittäin. Meidän muuton jälkeen vierailut ilman muuta vähenivät, mutta ei se meidän ystävyyttä ole muuttanut. Vaikkei nähdä kuten ennen, niin tapaamiset ovat aivan yhtä ihania ja näkemistä odottaa tietysti nykyään eri tavalla. Ja vaikka välissä saattaa vierähtää muutama kuukausi, ei olo ole ollenkaan vaivaantunut, aina meillä riittää juttua!
Aluksi vaihdettiin kuulumisia ja Eevi oli tottakai innoissaan leikkikaverista. Luca-pojasta ei vielä viime kerralla ollut kauheasti leikkikaveriksi, mutta nyt oli hänkin alkanut liikkumaan ja istumaan niin Eevikin kiinnostui enemmän. Sitten keiteltiin kahvit ja vähän herkuteltiin. Olin luvannut viedä Sonjan Tigeriin, koska Vaasassa ei kyseistä liikettä ole ja Sonja siellä hullaantuikin kaikkeen siihen krääsän määrään! Mä löysin itselleni myös mekon vauvan ristiäisiin (en toki sieltä Tigeristä), vaan oman kummitätini avustuksella Riveristä. Taas tarvittiin ammattilaisen apua, sillä en yksin löytänyt mitään lukuisista etsinnöistä huolimatta. Kävästiin vielä kahvilla, jossa Eevi alkoi olla jo vähän hermostunut ja vauvakin alkoi heräilemään. Koluttiin äkkiä läpi Sokoksen meikkiosasto ja sitten lähdettiin takaisin meille. Istahdettiin meillä hetkeksi ja sitten vieraiden piti lähteä ajelemaan kotiin. Pian taas nähdään!
Mun mielestä on tärkeää, että kummeiksi tulee sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti ovat kiinnostuneita kummilapsestaan ja haluavat olla näiden elämässä. Toivon, että lapset tuntevat kumminsa ja heidän suhteensa pysyy läheisinä. Sonja kyselee säännöllisesti Eevin kuulumisia ja kuvia, joka on ihanaa, varsinkin kun välimatkaa on sen verran monta kilometriä ja silti hän jaksaa ajella tänne. Samoin siskoni soitteli usein Vaasassa asuessamme ja nykyisin hän tietysti näkee Eeviä useammin ja monesti kysyy haluisiko tämä lähteä johonkin. Toivon,uskon ja oikeastaan tiedän, että olemme tehneet yhtä hyvät valinnat pojan kummien suhteen. Omiin kummitäteihini olen ollut tyytyväinen ja olen sitä mieltä, että kummien tulee olla suuressa roolissa lapsen elämässä. Tietysti aikuisena kummius muuttuu, mutta kummi on kuitenkin aina kummi!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016