Kaksplus.fi


perjantai 29. heinäkuuta 2016

Eihän miellyttämällä ketään kasvateta

Mulla on aina ollut kova miellyttämisentarve. Varsinkin nuoruuden töppäilyjen jälkeen olen aina yrittänyt olla täydellinen kaikille samaan aikaan. Eikä mun töppäilyjä voi edes sanoa töppäilyiksi, vaan mä ihan tosissaan olen aiheuttanut todella paljon mielipahaa monelle ihmiselle. Aina on annettu anteeksi, mutta mä en ole koskaan päässyt niistä itse yli. Yritän olla ihana ja kiltti tytär, sukulainen, puoliso ja nyt myös äiti. Silti kaikkia on vaikea miellyttää samalla kertaa. Mun on vaikea pyytää apua, koska tuntuu, etten ole ansainnut sitä. Mun auttamiskiintiö on mennyt umpeen jo vuosia sitten. En myöskään tahdo olla marttyyri, mutta usein tunnun rypevän itsesäälissä. Kun joku ihana ihminen sanoo, että "mä katson sun lapsien perään, että saat juoda sen kahvin rauhassa", musta tuntuu silloinkin, että olen vain vaivaksi, vaikka apu on ihan vilpitöntä ja tiedän, että se joku vain haluaa mun saavan istua hetken rauhassa. Tunnen samaan aikaan suurta kiitollisuutta, mutta samalla mietin, miksi joku, jota olen niin monesti satuttanut, haluaa tehdä jotakin hyvää mun puolesta.
Sama lasten kanssa. Usein iltaisin mietin päivän tapahtumia. Komensinko taaperoa liian kovalla äänellä, pahoittiko hän mielensä kun äiti korotti ääntään kun kielto ei mennyt kymmenennellä kerralla perille? Ei lapsia voi kasvattaa miellyttämällä, eihän siitä mitään tulisi. Toiseksi tiedän, ettei lapsi ole edes pahoittanut mieltään kun virnistää edelleen ilkikurisesti komentamisen jälkeen. Miksi hyvänä äitinäkin on niin vaikea olla? Laitan aina lapseni etusijalle, eikö se ole tärkeintä? Se, että koittaisi vain tehdä lapselle mieliksi, ei kerro hyvästä vanhemmudesta. Mikä sitten on hyvää vanhemmuutta? Se, että lapsella on hyvä ja turvallinen olo, enkä usko, että turvallisuuden tunne tulee, jos lapsi saisi tehdä mitä itseä huvittaa.
Tässä näitä eilisillan syviä pohdintoja. Lupaan, että jatkossa on tulossa myös meidän iloisista puuhailuista, välillä vaan täytyy äidinkin miettiä vähän ehkä hölmöjäkin ajatuksia. Mutta eiköhän meistä jokainen joskus istu illalla sohvalla ja mieti, teinko oikein vai olisiko pitänyt tehdä jotakin toisin?

2 kommenttia :

  1. Miulla on nyt menossa joku kausi, että pidän itseäni aivan nollana, en ansaitse mitään saati että olisin hyvä jossain. Kai se johtuu tästä väsymyksestä ja siitä just että on joskus ennen töppäillyt niin paljon. Joten kyllä ainakin minä istun useinkin sohvan nurkassa miettimässä olenko hyvä äiti ja puoliso ja teinkö oikein ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Kuulunee asiaan ja äitiyteen ja kasvamiseen ja itsensä löytämiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu eiköhän näidenkin tunteiden kanssa opi elämään! Huomaan myös, että väsyneenä sitä on vähä lyhyempi pinna ja silloin tuleekin mietittyä, että hermostuinkohan ihan turhaan. Vaikka todellisuudessa tietääkin toimineensa oikein:)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016