Kaksplus.fi


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Pelkään sinun satuttavan itsesi

Meillä on meno äitynyt aika hurjaksi. Eevillä alkaa olla vauhtia päivä päivältä enemmän. Olen ollut tähän saakka hyvinkin rauhallinen. Lapset nyt koheltavat ja satuttavat, mutta oppivathan ne siitä sitten. Nyt on kuitenkin pakko juosta koko ajan perässä. Hetki sitten Eevin lempileikki oli pureminen ja nyt kun siitä on suurimmaksi osaksi päästy, on kuvioihin astunut lyöminen ja potkiminen. Useimmiten maalitauluna on kissa. Se on kestänyt hirveen hyvin Eevin repimiset ja kuristamiset, mutta yhtenä päivänä Eevin leukaan oli ilmestynyt pieni raapale. En tiedä onko se peräisin kissasta, kun itkua siitä ei kuitenkaan seurannut. Nyt on kuitenkin juostava koko ajan perässä "älä lyö kissaa, älä heitä kissaa nukella, älä astu kissan päälle".

Toisiksi kivoin leikki on kiivetä sohvalle tai sängylle, ottaa tyyny syliin ja kaatua sen kanssa suorilta jaloilta eteenpäin. Meillä ei ole mikään kovin suuri sohva, joten olen koko ajan sydän kurkussa, että kohta kuuluu kops ja ollaan hampaat edellä lattialla.
Välillä pötkötellään lasten kanssa sängyllä ja mun on pakko maata Eevin ja Nooan välissä, sillä silloin on Nooakin jo vaarassa kun Eevi potkii kauhealla voimalla myös pikkuveljeen päin. Sanompa minä nätisti vakavalla äänellä tai ääntä korottamalla, että ei saa, Nooaa voi sattua, saan vastaukseksi pelkkää ilkikurista naurua. Alkaa omiakin hermoja raastaa kun koko ajan joutuu jännittämään, että Eevi satuttaa joko itsensä tai pikkuveljeä. Ei tahallaan tietenkään, vaikka välillä ilme on niin pirullinen, että hetken jo mietin, että ihan kiusatakseen neiti sen tekee! Toiseksi Eeviltä puuttuu täysin itsesuojeluvaisto, eteenpäin mennään vaikka portaat loppuu ja sänkyyn kiivetään, vaikka kymmenen minuttia sitten sieltä tultiin pää kolisten alas. No kai se joskus oppii, sitä odotellessa..

6 kommenttia :

  1. onkohan tää joku ikävaihe kuulosta nimittäin niin tutulta! neiti 2v ja meilläkin purraan, mutta kohde on yleensä joku ihminen. Meillä kaadutaan suorilta jaloilta selälleen - onneksi yleensä niin, että äiti tai isi on leikissä mukana ja ottamassa kopin - mutta on siellä takana ollut pakastin ja seinäkin.. sama mahalleen, yleensä sängyllä tai sohvalla, mutta joskus liian lähellä sängynlaitaa tai seinää. Samaa miekin odotan, että se itsesuojeluvaisto sieltä joskus nostaisi päätään. tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu koko ajan sydän kurkussa ku ihan sängyn/sohvan reunalla juoksee ja kaatuilee! Ehkä se vaan sitte tulee kun tarpeeks monta kertaa kolauttaa ottansa johonki😅

      Poista
  2. On varmaankin kehitysvaihe, mutta kyllä lapsella voi jo opettaa, pikku hiljaa, ettei toista saa satuttaa. Eläimeen ei voi koskaan luottaa, vaikka kissa yleensä lähtee pois paikalta,mjosvon tottunut pieniin hoitajiin.Rajoja ne kokeilee, ja se raastaa hermoa... t Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmastikkin ja joka kerta kielletään kun yrittää kissaa kiusata, ehkä joku päivä menee vielä perille:) Totta ettei eläimeen voi ikinä luottaa, vaikka kuinka olisi tottunut, jossain vaiheessa saattaa tulla eläimelläkin joku raja vastaan!

      Poista
  3. Täällä 1,7v pojan äiti. Samaistuin niin tuohon sinun tekstiin. Täällä odotellaan milloin uhmaikä helpottaa. Hermot on välillä koetuksella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan saman ikäisiä siis!:) Mä taas mietin, että kuinka paljon pahemmaksi menee kun lähestytään kahta tai kolmea vuotta!

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016