Kaksplus.fi


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kuinka riidellä nätisti?

Olenkin aikaisemmin tuonut esiin, että minä loukkaannun herkästi (ehkä tämän raskaus-synnytys-imetys-touhun takia) ja että usein meillä riidat selvitetään unohtamalla. Meillä olikin tässä juuri esimerkillinen tilanne, tapahtui perjantai-lauantai yönä: Eevi päätti kahden aikaan yöllä, että nyt olisi hyvä aika herätä vähän hulinoimaan. Minä ja D herätään hyvin eri tunnetiloissa, jos meidät herätetään keskellä yötä. Minä herään pelästyneenä, "miksi sä mut herätit, onko kaikki hyvin, onko lapsilla kaikki hyvin" ja mä herään yleensä sillä sekunnilla. D herää kiukkuisena, usein tiuskaisten "miksi sä mut herätit?!". Tässä vaiheessa mä loukkaannun ekan kerran. Miksi aina pitää tiuskia, etkö osaa ikinä puhua tavallisesti? D on niin unenpöpperössä, että jatkaa kiukkuilua ja aamulla on sitä mieltä, että on puhunut ihan nätisti. Eevi päätti, että ei väsytä yhtään. Kahden ja kuuden välillä hän nukkui välillä 10-15 minutin pätkiä, samalla potkien ja pyörien mun päällä, välillä kikatteli kun oli niin kiva olla hereillä keskellä yötä. Mä luovutin kuuden aikaan ja nousin Eevin kanssa olohuoneeseen. Hetken päästä menin herättämään D:n, että mä pääsisin nukkumaan. D heräsi taas tietysti unenpöpperökiukussa ja mulla oli väsykiukku, joten siitähän se riemu repesi. Minä pääsin nukkumaan, tietysti ensin kiukku-uhittelujen saattelemana. Nukuin 10-10.30 asti ja olin edelleen väsynyt. Me jatkettiin edelleen D:n kanssa sanailua ja tässä vaiheessa mietinkin, että tämän on pakko loppua. Eevi ei vielä osaa kunnolla puhua, mutta matkii kyllä sanoja. Mitä jos joku kaunis päivä neidin suusta tuleekin joku ruma sana? Se päivä on tietysti edessä, mutta en halua, että se on meiltä opittua.
Edessä onkin siis peiliin katsomisen paikka. Kuinka riidellä puolison kanssa nätisti? Niin että lapset eivät kärsi tai opi kiellettyjä sanoja. Ehkä olisi aika tehdä vanhemmillekkin kiellettyjen sanojen-lista? Jokaisesta rumasta sanasta voisi laittaa kolikon lapsien säästöpossuun? Ja tätä voisi käyttää myöhemmin lasten kanssa kun sieltä suusta alkaa tulla veetä ja peetä. Mutta tottakai se pitää alkaa meistä vanhemmista, sillä muuten saattaa tulla vastaan lause, "No mutta kun äitikin/isikin.."
PS. Tilanne päättyi onnellisesti, molemmat osasivat pyytää anteeksi ja oivalsivat, että asiat olisi voinut sanoa toisellakin tavalla.

4 kommenttia :

  1. Samaa olen pohtinut itsekin usein...hyvö postaus! Kolmen lapsen vanhempina päivittäin syntyy tilanteita joissa pinna kirisryy ja tekisi mieli sanoa suu puhtaaksi. Rakentava riitely on vaikea laji ;) samoja aiheita pohdin välillä omassa blogissani :)

    Www.pellavaajapastellia.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on kyllä vaikea laji, ehkäpä harjoittelemalla siitäkin voi jotakin oppia, vaikkei mestariksi koskaan tulisikaan:)

      Poista
  2. Samaa on tullut pohdittua. Itse tulistun nollasta sataan ja lepyn yhtä nopeasti. A:lla vähän sama, mutta ero on se että mä jään märehtimään enkä osaa olla ennen kun asia on selvitetty ja pyydetty anteeksi.. Joskus nyppii, että mä oon useammin se anteekspyytäjä, mut toisaalta mä oon myös herkempi ja tulisempi, et joskus mulla on enemmän aihetta anteekspyyntöön.. Ei oo selvälinjaisia nää asiat, mutta se auttaa kun tiedostaa nää tilanteet ja koittaa ottaa niistä opiksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sama ongelma, että kun asiat on jo sovittu niin ne jää silti kaivelemaan mieltä. Ja D on vielä rasittavampi kun monesti vetää vanhoja riitoja uusiin riitoihin ja sitten onkin oikea super-riita valmiina😅 Pitäisi vaan oppia unohtamaan asiat sen jälkeen kun ne on puitu loppuun!

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016