Kaksplus.fi


maanantai 8. elokuuta 2016

Pelottava tulevaisuus

Olen viime aikoina alkanut jännittämään tulevaisuutta. Kaikkea mitä uutta on tulossa. Pelkästään muutto on taas suuri muutos meidän elämässä. Mä olen niin kova stressaamaan aina kaikesta ja silloin musta tulee kiukkuinen. Meillä on paljon muuttoapua, mutta lähes joka kerta jostakin tulee aina ongelma. Muuttoa enemmän mua silti mietityttää mun koulu.. Koska mä palaisin sinne, kävisinkö alkuun jo jotakin kursseja ja kuinka se sitten tapahtuu? Pystyisinkö ottamaan Nooan mukaan johonkin tunneille? Ja entä sitten vähän myöhemmin, kun menen täyspäiväsesti kouluun, lapset menevät hoitoon. Mä en tiedä yhtään mitään noista päiväkotitouhuista! Siis äitinä mun olisi varmaan pitänyt vähä asioihin perehtyä, mutta kun ei ole ollut ajankohtaista. Koulussakin käytiin näitä juttuja, mutta multa jäi harjottelu ihan kokonaan käymättä synnytyksen takia. 
Mä vaan mietin kuinka ihmisillä on aikaa kaikkeen? Aamulla pitää herätä pirun aikasin, että kerkeää ensin viemään lapset hoitoon ja sitten itse mennä kouluun. Millä mä mahdan edes kulkea kun meillä on vaan yksi auto? Kai bussilla sitten varmaan.. Stressaa jotenkin ihan hirveesti, vaikka tuo päiväkotiasia ei nyt ihan ajankohtainen vielä olekkaan. Olen kyllä itse toivonut perhepäivähoitajaa, mutta en tiedä mistä mahtaa löytyä lähin. Ja meidän uuden kodin vieressä taas on päiväkoti.
Miten voikaan jännittää aivan arkipäiväiset asiat? Kaikki muutkin pystyvät näihin tavallisiin asioihin, joka päivä! Jossakin vaiheessa pelkäsin, että kun jään äitiyslomalle niin jäänkö aivan yksin, eikä meillä olisi mitään tekemistä. Nyt tuntuu, että päivät ovat aamusta iltaan täynnä ja ehkä siksi mietityttääkin, että missä vaiheessa sitä sitten käy koulussa/töissä. Mutta sama taisi olla Eevin ollessa pieni. Meillä oli harrastuksia, mammatreffejä ja kaikenmaailman menoja ja mietin silloinkin, että enhän mä voi mennä kouluun, kun ei mulla ole aikaa!! Jostakin sitä aikaa kuitenkin löytyi. Nyt lapsia onkin kaksi ja kaksi ei ole sama kuin yksi. Mutta eiköhän näistäkin haasteista selvitä. Aina uudet asiat jännittävät.
Hyvää viikonalkua!

4 kommenttia :

  1. Hih! Liikkis kirjoitus! Ennakoiva ajotapa ei toimi tosielämässä, kannattaa murehtia kohalla vasta, sitten kun rysähtää! :) Kyllä ne mutkat ajan myötä suoristuu, ja jos ei, niin kompurointi kasvattaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Täydellinen paniikki sellaselle ihmiselle, jolle kaikki pitäisi olla selvää jo kauan ennen kun asiat tapahtuu. Mutta lapset kasvattaa:) Aina ei pysty ennakoimaan, eiköhän senkin kanssa opi elämään:)

      Poista
  2. Mä olen ihan samanlainen, stressaan aina kaikesta. Ja aina jälkikäteen huomaan, että asiat lutviutuu ja stressasin taas kerran turhasta. Ja stressaaminen vei ajan lasten kanssa olemiselta. Oon kaksi lasta jo laittanut päiväkotiin aikanaan ja vaikka se stressasi aluksi ja kaikki se aikatauluttaminen, niin kyllä siitä selvittiin. Lapset sopeutui tilanteeseen itseäni paremmin, eivät kärsineet aikaisista herätyksistä, vaan ylpeilivät kun olivat tarhassa aina ekojen joukossa. Nyt kun kolmas on vasta 4kk ikäinen, yritän olla miettimättä liikoja tulevaa. Se tulee kuitenkin, nyt nautin tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on esikoinenkin ollut tähän asti kotona niin ehkä sekin jännittää kun molemmista joutuu "luopumaan" päiväkotielämään. Vaikka todellakin tiedän, että (esikoiselle varsinkin) tekisi jo hyvää päästä ikäistensä seuraan "kokopäiväisesti". Ja uskon lasten sopeutuvan kun se on edessä, taitaa äitiä itkettää enemmän kun tilanne tulee eteen. Onneksi tässä on vielä aikaa totutella ajatukseen:) En myöskään halua, että lapset joutuvat kärsimään äidin stressistä!

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016