Kaksplus.fi


perjantai 28. lokakuuta 2016

NUKUTTAMISEN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS

Voisiko joku luvata, että kyllä tämä ohi menee ja mieluiten aika pian??
Eevin nukuttamisesta on tullut ihan hirveä show. Kun vaihdettiin hänet "isojen tyttöjen" sänkyyn, ei ilmennyt mitään ongelmia. Uskalsin jopa ajatella, että näinkö helppoa tämä oli. Sitten tuli siirto omaan huoneeseen ja yhä edelleen mietin, näinkö helppoa tämä oli. No mutta nyt kun pituus riittää ja huomattiin tämä ovien availu, on mun ajatusmaailmani muuttunut aivan päinvastaiseksi..
Ensin ajattelin, että ehkä tämä vaihe menee pian ohi, kun Eevi huomaa, että nukkumaan joutuu joka tapauksessa, vaikka huoneesta tultaisi sata kertaa pois. Nyt tätä on kuitenkin kestänyt monta viikkoa. Eilen saldoksi saatiin noin kaksi tuntia nukumpas-empäs-leikkiä. Tunnin jälkeen alkoi jo äitin hermoja kiristää..
D hoiti ensimmäisen puolituntisen, minä jatkoin seuraavan tunnin ja D jatkoi vielä seuraavan puolituntisen kunnes huoneessa loppuviimeksi hiljeni. 


Alku oli niin lupaava, että miksi juuri nyt? Ensiksi saatiin tottua siihen, että lapset nukkumaan ja molemmat tuhisivat täydessä unessa viimeistään kello yhdeksän ja siitä alkoi äidin ja isin oma aika. Nyt se tuntuu olevan vain muisto jostakin kaukaa menneisyydestä. Ehkä siksi myös oma bloggaustahtini on hidastunut viime viikkoina. Kun Eevi viimein nukahtaa, alkaakin Nooa jo ensimmäisen kerran vaikeroimaan. Ja vaikka Nooan uudelleen nukuttaminen tapahtuu tissin avulla muutamassa minutissa, on siitä enää vaikea itsen nousta nauttimaan omasta ajasta. 

Tähän saakka olemme nukuttaneet Nooan alakertaan sohvannurkkaan, jo pieneksi käyneeseen babynestiin, mutta viime päivinä olen koittanut saada Nooan nukahtamaan iltasyöpöttelyn jälkeen itse sänkyyn tai nostanut hänet sinne nukahdettuaan. Nyt tuo idea kuitenkin tuntuu turhalta, kun Eevi huutelee tunnin-kaksi viereisestä huoneesta, joten hyvin helposti häiriintyy myös pikkuherran uni.
Voisiko tää nyt please mennä pian ohi? Tunsin ennen olevani paljon energisempi ja pirteämpi kun sain muutaman oman tunnin illassa. Sillä jaksoin huonoimpina päivinä. "Kyllä tämän nyt kestää, illalla sitten rentoudun omissa oloissani." Mutta nyt ajatuksena on vain "Tämä kiukuttelu on niin pientä, illalla vasta se riemu repeää."


Seuraatko muuten jo Kaksplussaa Facessa? Sieltä saat joka päivä vertaistukea ja hyödyllisiä vinkkejä perhearkeen. Seuraa TÄSTÄ!

14 kommenttia :

  1. Moikka, Kyllä se ohi menee. Pysytte vaan yhtä tiukkana! Auttaisiko oven kahvan aukeamissuunnaan vaihtaisin ylöspäin? vai ylettäiskö hän silti? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Tämän idean joku taisi joku muukin mulle sanoa ja mietinkin, että pitäiskö ottaa kokeiluun. Ei taida vielä pituus riittää kääntämään kahvaa väärään suuntaan. Kiitos vinkistä:)

      Poista
  2. Kokemuksesta voin luvata, että toi loppuu. Mutta siihen en sano mitään, meneekö vielä pari viikkoa vai pari vuotta. Olivia siirtyi isojen tyttöjen sänkyyn 1-vuotiaana. Siellä tyttö huusi ja lopulta nousi monta kymmentä kertaa ylös ja roikkui oven kahvassa. Sitä kesti kuukauden-pari. Muuton jälkeen sama rumba alkoi uudestaan, mutta oli nopeammin ohi. 3-vuotiaana tyttö sai oman huoneen ja siellähän on helppo leikkiä, ilman että kukaan näkee! Sekin vaihe oli onneksi nopesti ohi ja yöunille mentäessä nousee vaan pari kertaa ovelta huutelemaan jotain tärkeetä. Päiväunet tosin on yksi iso vitsi, mut 4-vuotiaalle sen kai voi antaa jo anteeksi.

    Toivottavasti teillä menee tuo vaihe pian ohi! Oma aika on kyllä todella tärkeää jaksamisen kannalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, helpottavaa kuulla, että on ohi menevää! Tai tottakai on, mutta viikkojen nukutusrumbien jälkeen alkaa epätoivo iskeä.. Meillä on mennyt myös noi päikkärit ihan pelleilyksi, en edes viitsi enää nukuttaa omaan sänkyyn, sillä siitä ei vain tule mitään. Vielä mahtuu rattaisiin, joten siellä nukutaan päikkärit.

      Päikkärit omassa huoneessa onnistui vielä hetki sitten ihan loistavasti, mutta se meni siinä samassa kun alkoi tämä ovien availu.
      Toivotaan, että pian helpottaa!

      Poista
  3. Kuulostaa tutulta. Meilläkin esikoisella on ollut nukkumisen kanssa kaikenlaisia vaiheita. Siinä 1v 9kk ikäisenä oltiin eletty kuitenkin pinnasängyssä jo pitkään varsin hyvää vaihetta, kunnes alkoi enemmän kiipeilemään ja ostettiin juniorsänky. Siitä alkoi kamala 1-2 tunnin jokailtainen nukutusrumba (välillä myös päiväunirumba), joka helpotti vasta, kun päiväunet jätettiin pois vähän reilun 2v. ikäisenä. Senkin jälkeen osa illoista on ollut edelleen hankalia. Asiaa varmaan helpottaa EHDOTON johdonmukaisuus nukuttamisessa, esim. aina sama nukuttaja, sänkyyn viedään vaikka 100 kertaa ym. Mutta meillä ainakaan ei jaksettu olla johdonmukaisia ja yritettiin esim. nukuttaa silitellen. Lisäksi äidin ja isin vähän erilaiset tavat myös varmaan hankaloittivat sänkyyn rauhoittumisen opettelemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä siirryttiin myös juniorisänkyyn kiipeilyn takia. Sydän sykkyrällä joutui pelkäämään koska taapero tulee pää edellä alas.
      Alku oli lupaava, sängyssä pysyttiin muutamaa kertaa lukuunottamatta ja sinne nätisti nukahdettiin, kun nyt ihan yks kaks alkoi tälläinen tahtojen taisto.
      Tänään aloitettiin iltasadun lukeminen ja otetaan se nyt jokailtaisiin iltarutiineihin mukaan. Josko pieni iltarauhoittuminen helpottaisi unen tuloa. Saas nähdä!

      Poista
  4. Kyllä se helpottaa, koska ja miten, en tiedä! Mutta helpottaa. E:n kanssa aikoinaan meni nukkumaanmenot ralliksi isojen poikien sängyn myötä. Silloin, ja nytkin, iltasadun jälkeen jäädään kunnes pojat nukahtaa. Unimusaa spotifysta ja ite vaikka kirjottelen kaverille. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta, ehkä tämä vielä jonakin päivänä muuttuu taas iloksi! :D
      Tänään aloitettiin iltasadun lukeminen, katsotaan helpottaako yhtään!
      Minkälaista unimusaa? Kaikki vinkit korvan taakse jos tämä vaan jatkuu ja jatkuu!

      Poista
  5. Hei, olen samaa mieltä, johdonmukaisuus tuo voiton, lapsi testaa ja kokeilee teitä.
    Voin sanoa, että nyt kun lapsi on 17v, unta todellakin riittää...:)
    Tsemppiä, omat lapset heräilivät 2v saakka.....siinä oli zombi-olo..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti se ykkösjuttu, jossa aina on petrattavaa!
      Hah, aivan varmasti. Nyt kun toivon, että nukkuisipa tuo lapsi edes tunnin aamulla pidempään niin tuossa 17v iässä se ei taida olla enää ongelma ;)

      Poista
  6. Voisiko olla että lapsi pelkää omassa huoneessa nukkumista? Jos on alkanut mielikuvitus kehittyä tms. Ei aina kannata ajatella että "lapsi vaan testaa teitä", ihminen se lapsikin on eikä välttämättä vaan halua olla yksin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on myös ollut mielessä, vaikkei tyttö ainakaan selkeästi näytä, että pelkäisi. Ei siis mitään kamalaa huutoa tai itkua pidä, mutta tarkoitus olisi etsiä joku yövalo huoneeseen nyt kun yöt on pimeitä. Toistaiseksi ollaan pidetty kaihtimia auki, että katuvalot vähän valaisee :)
      Ja nyt ollaan pidetty huolta, ettei vahingossakaan telkkarissa pyöri mitään, mikä voisi pienen mieltä järkyttää, mutta eihän sitä tosiaan tiedä mitä lapsen mielessä pyörii, niin pitää ottaa tuo pelkoasiakin tosissaan:)

      Poista
  7. Miksi ovi pitää olla kiinni? Sopikaa neidin kanssa, että tyttö makaa sängyssä, ovi saa olla auki jolloin tyttö ei ehkä tunne oloaan "ulkopuolelle jätetyksi", mutta saa silti nukkumissrauhan omassa huoneessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pysy neiti sängyssä/huoneessaan jos on ovi auki, mikä ei siis muuta nykyistä tilannetta.. Nyt ollaan päästy parempiin "tuloksiin" rauhoittumalla iltasadun kanssa ja siirretty nukkumaanmenoa puolella tunnilla eteenpäin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016