Kaksplus.fi


perjantai 18. marraskuuta 2016

Kuinka ymmärtää lasta, joka ei puhu?

Meillä ei ole hiljaista. Molempien lasten suusta tulee jonkinlaista ääntä, välillä korvien soimiseen asti. Nuorempi on juuri oppinut uuden tavan huomauttaa, että haluaa huomiota. Kutsuisin sitä lähinnä variksen ääneksi ja onko se harakka vai mikä lie.. Ääntä ei voi kutsua huutamiseksi, kiljumiseksi tai karjumiseksi, vaan ihan totta se kuulostaa samalta, mitä meidän takapihalla olevat linnut välillä pitävät.

Eevi taas osaa sanoa paljon sanoja, halutessaan. Hän on myös alkanut kovasti matkimaan, mitä muut sanovat. Mutta lauseita ei vielä tule. "Hyvää yötä" harjoittelee kyllä kovasti. Puhumattomuudesta harvoin on ollut mitään ongelmaa. Ymmärrämme toisiamme suht hyvin, vaikka joissakin tilanteissa se onkin haastavaa.
Kuten tässä meidän nukutustilanteessa. Hetki sitten oltiin jo voiton puolella, kun aloitimme iltasadun lukemisen. Sinne jäi sänkyyn hyvillä mielin tyttö, joka muutaman kerran tuli pois huoneesta ja sitten nukahti omaan sänkyynsä. Kunnes otimme takapakkia ja miksikö? Voi kun tietäisin!
Viime viikon perjantaina se alkoi. Aivan hirvittävä huuto siinä vaiheessa kun kääntää selän lähteäkseen pois huoneesta. Lisäksi nyt on kaikki niksit kokeiltu. Yövalo, isompi yövalo, huoneen oven auki jättäminen, silittely, rauhoittelu, syli, jopa särkylääke poskihampaan puhkeamisen vuoksi.. ei auta.

Toistaiseksi olemme siis tilanteessa, jossa iltasadun jälkeen toinen meistä vanhemmista jää Eevin sängyn viereen silittelemään juuri niin pitkäksi aikaa, että hän nukahtaa. Ja tämä on se tilanne, kun puhumisesta olisi suuri hyöty. Kun Eevi osaisi kertoa, mikä on huonosti tai mikä pelottaa. Jatkamme tällä taktiikalla niin kauan kuin tarvitsee. Tunnen itseni silti toivottomaksi ja hyödyttömäksi, kun selkeästi näen, että joku harmittaa, mutta en osaa auttaa. Ainoa apu on siis vain läheisyys.



Kun taapero ei halua nukkua, ei nuku kukaan muukaan. Voitte siis kuvitella kuinka väsynyt äiti täällä ruudun toisella puolella on. Välillä vaivun synkkyyteen Eevin viimein nukahtaessa, mitä minä teen väärin? Mutta ei tilanne itkemällä parane. Lohduttaudun sillä, että kyllä tämä ohi menee. Vaikka se ei todellakaan lohduta sillä hetkellä kun olet kaksi tuntia toivonut lapsen jo nukahtavan, etkä osaa vastata hänen huoliinsa, muuta kuin olemalla läsnä.

14 kommenttia :

  1. Kuulostaa tutulta, meilläkin eilen kamppailtiin 2,5 tuntia nukahtamisen kanssa. Mutta monen haa-ääntelyn ja halauksien jälkeen lopulta suostui nukkumaan. En todella tiedä, mikä oli vikana, mutta halaukset ilmeisesti auttoivat tai vähintään viihdyttivät. Jaksamista!! -kirmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Josko tämäkin vaihe taas pian menisi ohi, vaikka kovastihan se auttaisi kun toinen osaisi kertoa mikä vikana!
      Jaksamisia sinnekkin! :)

      Poista
  2. Voi ei, toivottavasti on vain jokin vaihe, joka menisi pian ohi!
    Niin kurjaa, kun eivät vielä osaa kertoa mikä on hätänä :(

    Juuri juteltiin siskon kanssa, kun hänen 3v. poikansa ei nykään tahtoisi päiväkotiin (vaikka aikaisemmin mennyt niin iloisesti sinne). Harmittaa, kun hän ei osaa vielä kauheasti puhua ja kertoa miksi ei haluaisi sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti!
      Meillä kans ennen niin nätisti mentiin nukkumaan sinne omaan sänkyyn ja ihan yhtäkkiä alkanut joku pelko.. Ja niin turhauttavaa kun ei osaa kertoa, vaikka eihän sille mitään voi :(

      Poista
  3. Tiedän ton nuoremman ääntelyn todella hyvin: meidän nuorimmainen piti alkusyksystä varmaan samanlaista raakkumista. :D

    Voimia lasten kanssa valvomiseen! Tiedän, mitä se väsymys pahimmillaan voi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo raakkuminen on juuri se sana mitä hain! :D
      Kiitos paljon! Toivon todella, että tämä menisi pian ohi!

      Poista
  4. Meillä 3v puhuu tasan neljä sanaa: hauva, kiitti, äiti ja ei.
    Yritä siinä sitten keksiä mistä johtuu erinäiset asiat, kun et voi kysyä esimerkiksi että "miksi pissasit lattialle?" "miksi löit pikkuveljeä leluvasaralla?" "miksi et halua leikkitoimintaan?"
    Tuntuu että kaikki konfliktitilanteet on potenssiin sata kun en vaan ymmärrä.
    Puheterapiaa on nyt kolme kertaa takana ja vielä ei oo muutosta näköpiirissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kurja tilanne! :/ Kyllä se puhumisen taito helpottaisi niin monessa tilanteessa, mutta kaikki kehittyvät onneksi omaan tahtiin. Meillä ikää tosiaan ensi kuussa 2v, ei ole vielä puhuttu puheterapioista, otetaankohan se puheeksi vasta sitten lähempänä sitä kolmea ikävuotta..
      Mutta tsemppiä teille, että ne sanat alkavat sieltä tulemaan!:) Olen kuullunut monen sanovan, joiden lapsi on alkanut myöhään puhua, että sitten ne kerralla aloittavat sen pälpätyksen :D

      Poista
  5. Kuulostaa samanlaiselta tilanteelta, jollaista täällä meidän perheessä elettiin kesän aikaan, kun taaperomme oli 1v10kk - eikä osannut sanoja tuolloin juuri laisinkaan. Nyt meidän taaperomme on 2v4kk ja puhetta tulee hyvinkin paljon, sekä ihan lauseita.
    Mä olen sellainen ihminen, että haluan tsempata aina kaikkia - niin tuttuja kuin tuntemattomia. Tsemppiä, tsemppiä niin hurjasti ja paljonpaljon halauksia ❤ kun puhetta alkaa tulemaan, tilanne helpottaa kyllä ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikein paljon tsempeistäsi!!❤️
      Ne tulee todellakin tarpeeseen tällaisessa tilanteessa ja muutenkin kiva kuulla, että kuitenkin noin pienessä ajassa on muillakin tapahtunut muutosta puheen suhteen!
      Ihanaa joulun odotusta sinulle!☺️

      Poista
  6. Meillä Milolla on aina tuollaisia hetkiä nukahtamisen suhteen, kun päivän aikana on tapahtunut paljon tai jotain ihan uutta. Silloin painelen Milon jalanpohjia noin minuutin ajan ja lähden huoneesta pois. Joskus huutaa pikkuisen perään mutta yleensä tuo aina auttaa. Viime yönä herättiin meillä 05 yöllä, oli ollut edellisenä iltana saman ikäinen tyttö leikkimässä ja se heti vaikuttaa Milon uniin. Otin sitten meidän vanhempien keskelle nukkumaan..tosin alkoi van aluksi kiusaamaan nukkuvaa iskää. :D Nukahti vasta joskus 6:30 ja sit siitä siirrettiin omaan sänkyyn jatkamaan unia.
    Eli meillä poikkeavat päivät tuovat heti vaikeuksia unen kanssa..muuten nukkuu hyvin koko yön. Eeville Milolta terkkuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen nyt alkanut suunnittelemaan päivlä paremmin, niin että samoja asioita tapahtuisi suurinpiirtein samoihin aikoihin ja sateisista päivistä huolimatta ollaan ulkoiltu enemmän, jos illalla tulisi se uni paremmin silmään..
      Taidetaankin kokeilla tuota jalkapohjahierontaa!
      Milolle paljon terkkuja ja haleja takaisin Eeviltä<3

      Poista
  7. Löysin kirjoituksen tagilla "puhuminen" itsellä ei tuota ongelmaa, mutta vieraassa ympäristössä en saa puhuttua. Olinkohan 17vuotias kun tuli kausi etten uskaltanut nukkua, pelkäsin. Ja jos yöllä heräsin niin en uskaltanut nukahtaa. Olen tosin paljon lastasi vanhempi ja osasin kertoa mikä on. Taidan jäädä seuraamaan tätä blogia :-)

    elamahiljaisuudessa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Minulla itselläni on kova pimeänpelko, en ole koskaan voinut nukkua täysin pimeässä. Eli onhan näitä "vaivoja" meillä vanhemmillakin, mutta tosiaan helpompia tapauksia, kun osataan kertoa.
      Tervetuloa seurailemaan<3

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016