Kaksplus.fi


tiistai 29. marraskuuta 2016

Kun eräänä päivänä katsoin peiliin

Eeviä odottaessani tein suunnitelmia. Kuinka joka päivä meikkaan, vaihdan vaatteet ja sitten käydään useana päivänä viikossa jossakin ihmisten ilmoilla. Näissä odotuksissani onnistuinkin hyvin. Vaikka en kyllä meikannut joka päivä, koska en tehnyt sitä ennen lasta tai raskauttakaan päivittäin. Päivät meillä oli täynnä puuhaa.. Tavattiin mammakavereita, entisiä koulukavereita, matkustettiin mummulaan, käytiin vauvauinnissa ja sen sellaista.

Minusta ei ikinä tule sellaista äitiä, jolla on samat pieruverkkarit jalassa päivästä toiseen ja joka ei edes tukkaansa jaksa harjata! Nyt, huutonaurua! Kun eilen katsoin itseäni peilistä ja kerkesin hetken peilikuvaani tuijottaa, huomasin, että juuri sellainen äiti minusta oli tullut.
Sovitut menot ja kaupunkireissut saavat minut vaihtamaan kotiasun vähän siistimpiin vermeisiin ja heittämään pikkuisen ripsiväriä nassuun. Jos ei ole sovittuna erikoisempaa ohjelmaa, voi ihan hyvin laittaa ne samat vaatteet, jotka eilen illalla tuli riisuttua sängyn viereen ja sitä edellisenäkin..

Kahden lapsen äiti.

Peilistä minua katsoi tuon näköinen hirvitys. Mitä minulle tapahtui? Vai tajusinko vain, että kuinka turhaa se kaikki vaiva on? Jos olet kotona ja päivän aikana käyt pariin kertaan läheisessä leikkipuistossa tai muutaman sadan metrin päässä sijaitsevassa lähikaupassa, niin miksi tälläytyä? Lasten vaatteetkin ovat piru vie meikkivoiteessa, koska leikkiessäsi halit ja pusuttelet heitä, etkä muista niitä meikkejä kasvoillasi, koska yleensä sitä ei ole.

En voi silti sanoa, etteikö meikkaaminen ja niiden pieruverkkareiden vaihtaminen piristäisi omaa mieltä. Mutta tässä pätee sama kuin ulkoilussa. Millään ei jaksaisi lähteä ulos kylmään pakkaseen, vaikka tiedän, että pienenkin vaunulenkin jälkeen voimia on tuplasti enemmän kuin lähtiessä ja väsy on väistynyt.
Jos vain joka päivä kaivaisin meikkipussini esille ja sipaisisin edes vähän kevyttä meikkivoidetta kasvoille, auttaisiko se? Jaa a, no empä tiedä.
Eikö kotona voi vain olla ja keskittyä tärkeimpään, niihin lapsiin? Uskon, että lapsi huolii sinut leikkeihin, oli sinulla päällä verkkarit tai farkut.. Ainakin vielä silloin kun lapsi on kaksivuotias.
Kotona saa olla vähän ruma, kunhan muistaa silti hygienian.  

Mutta silti, on mielenterveydellekkin ihan hyväksi jos joskus ehtii/jaksaa/viitsii laittaa itseään nätiksi.

Yhden lapsen äiti.

4 kommenttia :

  1. Hih, kirjotin just miten en haluu unohtaa itteäni ja käydään siellä sun täällä vauvan kanssa. Oon monesti miettinyt miten asiat olis kahden lapsen kanssa. Luulen että mulla tulee samanlainen postaus sitten jos/kun meillä on toinen lapsi :D mut samaa mieltä olen että kotona ei kuulukaan näyttää miltään, kunhan olo on mukava ja suht puhdas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä tossa hienoinen ero on, yhden ja kahden lapsen äitinä :D Ja varsinkin nyt kun esikoinen valvottaa nii ei todellakaan ole aikaa tai kiinnostusta laittautua nätiksi kotona, mutta totta, ettei tarvitsekkaan:)

      Poista
  2. Hep hep täällä yksi takkutukka! Tosin minäkin olin sitä jo ennen lapsia.. mutta äidin itsestään huolehtiminen taitaa olla sellainen ikuisuus aihe josta ei voi muistuttaa liian usein :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Hyvä siitä välillä on muistutella, vaikka itselläkin kestää aina ikuisuus juurikin vaikka harjata se tukka.. :D Mutta kukapa sitä aina jaksaisi:)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016