Kaksplus.fi


tiistai 6. joulukuuta 2016

Kauhukohtauksia, eroahdistusta vai mitä ihmettä?

Meillä valvotaan edelleen. Kuopus heräilee syömään yhä useaan kertaan, myöskin kolme samaan aikaan puhkeavaa hammasta varmasti ärsyttävät.
Esikoisen nukahtamis- ja yölliset heräämisongelmat ovat edelleen mysteeri. Olen keskustellut monien tuttavien kanssa, yrittänyt lukea netistä kaikenlaisista ongelmista ja miettinyt pääni puhki. Toistaiseksi olen tullut siihen tulokseen, että tämä on kai vain joku vaihe.

Yölliset kauhukohtaukset kuulostivat ensin ratkaisulta, mutta tarkemmin ajateltuna en usko siihen sittenkään. Kauhukohtauksessa henkilö herää huutamaan tai todellisuudessa ei ole edes valveilla. Henkilöön ei saa kontaktia ja esimerkiksi syliin ottaminen ei rauhoita tilannetta.
Meillä esikoinen kyllä yleensä aloittaa huudon ihan ykskaks, mutta alkuepäröinnin jälkeen olen lähes sata varma, että hän kuitenkin on täysin hereillä ja rauhoittuu yleensä syliin ja hyssytyksiin. Joskus (harvoin) hän nukahtaa heti uudelleen, mutta useimmiten nukahtamista joutuu jäädä odottelemaan viereen. Samoin kuten edelleen iltaisin ja nukahtamisaika vaihtelee 1-1,5 tunnin välillä.

Jäljellä on siis jonkinlainen eroahdistusvaihe. Ehkä Eevi jostakin syystä pelkää jäävänsä yksin, vaikka moista ei tietenkään ole koskaan tapahtunut ja yölläkin alitajuisesti herää varmistamaan, että kai vanhemmat yhä ovat viereisessä huoneessa.
Onneksi yöllisiä herätyksiä on yleensä vain yksi ja sekin usein vasta aamuyöstä. Silti kahden lapsen vuorotellen herääminen on jo verottanut meidän vanhempien jaksamista.


Eevi on ollut tämän kohta kahden vuoden aikana kaksi kertaa yökylässä ja vaikka kuinka olen ollut väsynyt, on minun aina ollut vaikea antaa häntä yöksi pois. Tästäkin olen aikaisemmin rustaillut..
Mutta nyt olen sinnitellyt jo melkein liian pitkälle ja minun on ajateltava omaa napaani pidemmälle. Kun äiti voi hyvin, lapset voivat hyvin.
Lupasin siis antaa Eevin äidilleni yökylään. Jos yksi ilta ilman ikuisuudelta tuntuvaa nukutusrumbaa ja yö ilman huutoa auttaisivat taas jaksamaan. Nooa tietysti tulee heräämään yön aikana, mutta se on nopeasti hoidettavissa, tissi suuhun ja silmät kiinni.

En hetkeäkään epäile, etteikö Eevin yökyläily mummulassa sujuisi mallikkaasti, enemmänkin jännitän seurauksia, helpottaako yö muualla tilannetta tai jos kyse on jostakin eroahdistuksesta, vaikeutuuko tilanne entisestään? Toiseksi, kun kerrankin saan olla miettimättä sitä, koska huuto taas alkaa, niin en vain taida saada nukutuksi. Tai sitten olen vain niin väsynyt tilanteeseen, että nukun kuin tukki. Mielummin tietysti niin.

Saas nähdä. Tänään mummu hakee Eevin ja tämä äiti on illalla varmasti aivan hukassa, että mitäs nyt. Sormet ristiin ja peukut ylös, että tämä vaikuttaisi positiivisesti tuleviin öihin kotonakin ja että saisimme tämä tilanteen jälleen aisoihin.

6 kommenttia :

  1. Meilläkin oli tuota nukutusrumbaa todella paljon muutamia kuukausia sitten mutta sitten me päätettiin että nyt taistellaan eli ns vierotettiin siitä että jompi kumpi vanhemmista oli siellä. No... monta iltaa alkoi kasvamaan harmaita hiuksia mutta nyt helpottaa. Suosittelen kokeilemaan eli ettei nukuta toista uneen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina välillä ollaan koitettu, mutta sitte huuto yltyy niin kovaks, että Nooa herää seuraavana ja sitte niitä harmaita hiuksia tuleekin tuplaten😅 Mutta pakko sitä on tässä taas alkaa harjoitella, saa muuten unohtaa koko parisuhteen, jos toinen on kaikki illat lapsen huoneessa..

      Poista
  2. Meillä tyttö aikoinaan heräsi yöllä ja puhua pälpätti ja kikatteli yksin sängyssään pitkiäkin aikoja ja joka yö. Käytettiin häntä kiropraktikolla ihan muiden asioiden takia ja jo ensimmäisen käynnin jälkeen loppui yöheräilyt. Tästä on aikaa reilu puoli vuotta ja edelleen nukkuu yönsä heräämättä. Tsemppiä sinne kovasti ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas! Meidänkin on kyllä kohta mietittävä seuraavaa askelta jos tästä ei päästä yli eikä ympäri.. Aivan mahtava kuulla, että teillä kävi noin hyvä tuuri!
      Kiitos paljon, yritetään jaksaa❤️

      Poista
  3. Kauhukohtauksiakin on niin erillaisia.
    Meillä esikoisella on kauhukohtauksia levottomien päivien jälkeen. Hän ei välttämättä ala huutaa heti suoraa huutoa. Reagoi valoon ja puheeseen, muttei vastaa. Itku on kiihtyvää ja "kauhua". Tilannetta helpottaa vessassa käynti ja silittely. Joskus auttaa, kun jämäkästi käskee pään tyynyyn.
    Oli mikä oli, niin on varmasti vain kasvuvaihe. Helpottaa kyllä. Voimia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai! Mä ajattelin, että siinäkin pitää olla tarkat "kriteerit", jotta menee tuohon kauhukohtaus muottiin. Mutta totta, eiköhän tämäkin jossakin vaiheessa mene ohi ja jää monien muiden kehitysvaiheiden jalkoihin.
      Kiitos!

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016