Kaksplus.fi


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

PÄIVÄKOTIIN, APUA!

Toukokuu tuo meidän elämäämme tänä vuonna suuria muutoksia. Meidän arkemme tulee muuttumaan täysin ja luvassa on jännittäviä tapahtumia. Äitiysloman loputtua jäin kotiin kodinhoidontuelle, jotta saisin viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsien kanssa ja saisin pitää pikkuiset äidin helmoissa. Nyt on kuitenkin vaihdettava taktiikkaa osittain pakon sanelemana, osittain ihan omastakin tahdosta.
Rahatilanne ei enää anna periksi kotona hääräilyyn. Unelmat omasta asunnosta ja joskus vietettävät häät kasvavat päivä päivältä. Kaikkea ei tokikaan voi mitata rahassa, mutta useampana päivänä tuntuu, että nyt on otettava suurempia askelia yhteisessä elämässä.

Minä palaan työelämään. Toiveenani oli, että lapset saisivat olla pitkään kotona ja esikoisen sainkin pidettyä kauan poissa päiväkotiarjesta, mutta on aika mennä eteenpäin. Olen ollut kotona jo yli kaksi ja puoli vuotta, jollei viiden kuukauden opiskeluani oteta huomioon. Silloinkin E oli kotona iskän kanssa. Olen viime kuukausien aikana tehnyt päätöksiä, jotka juuri nyt tuntuvat oikeilta. Koulu saa toistaiseksi jäädä, voinhan hakea sinne uudelleen vaikka vielä vuosienkin päästä, aikaa kuitenkin toivottavasti on.
Halu takaisin luomaan kampaajan uraa on liian voimakas. Eihän sitä mitään itselleen voi. Kirjoitukseni työpaikkakiusaamisesta sai minut tajuamaan, että vaikka kipeitä asioita tapahtuu, ei se tarkoita, että niitä välttämättä joutuisi kokemaan joka paikassa. Nyt olen vahvempi kuin ennen, yhtä ikävää kokemusta rikkaampi.



Lapsien päiväkotipaikka varmistui jokin aika sitten. He aloittavat eri ryhmissä, joka onkin molemmille ehkä ihan hyvä juttu, pääsevät tutustumaan muihinkin ja pienten ryhmät ulkoilevat kuitenkin yhdessä.
Olen aivan täpinöissäni töihin menemisessä, suurin huolenaiheeni onkin juuri lapset. Olen lähes sata varma, että E:n päiväkotitaipale lähtee hyvin käyntiin. Hän on sosiaalinen, kunhan pääsee alku-ujoudesta, sekä kaipaakin ikäistään seuraa. N on kuitenkin vielä kovin pieni, sekä muutenkin aika mammanpoika. Hänkin onneksi ehtii täyttää vuoden, sekä kävely alkaa sujumaan vauhdikkaasti. Se olikin salainen toiveeni, että N kävelee, ettei vain jäisi niin helposti muiden jalkoihin.


Päiväkotijännitystä tulenkin tänne varmasti lähiaikoina purkamaan enemmänkin. Onneksi pääsemme tutustumaan paikkaan niin monta kertaa kun koemme sen tarpeelliseksi. Paikan kanssa meillä kävi erittäin hyvä tuuri. Työpaikkani sijaitsee kävelymatkan päässä ja päiväkoti matkan varrella! Minä siis vien lapset hoitoon ja D hakee heidät. Lisäksi teen kahta vuoroa, joten hoitopäivät jäävät välillä hyvinkin lyhyiksi. Myöskin viikkotuntini saattavat vaihdella, joten vapaapäiviäkin saattaa olla silloin tällöin useampi. Niimpä pääsemme päiväkotiarkeen pehmein askelin.


Tämä on meille iso juttu ja odotankin tulevaa onnen ja pelon sekaisin tuntein, mutta ei auta, on pidettävä mieli kirkkaana ja toivottava, että lapset tottuvat uuteen arkeen!

6 kommenttia :

  1. Voi kääk, teille kuuluukin suuria muutoksia. :) Voimia ja menestystä töihin! Ja ihanaa kevättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aivan uusi tilanne elämässä! Katsotaan ja toivotaan, että voimat riittävät kaikkeen tähän tulevaan hulinaan.
      Ihanaa kevättä myös sinulle ja perheellesi<3

      Poista
  2. Jännittävää! Onnea työpaikasta 😊

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä <3 kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016