tiistai 29. maaliskuuta 2016

Mitä tänään puettaisiin?


Kevät tulee kovaa vauhtia ja ilmat lämpenee. Ja sitten ilmenee tämä joka vuotinen ongelma. Mitä vaatetta lapselle?
Meillä nukutaan päikkärit lähes aina parvekkeella vaunuissa ja jo muutaman kerran on huomattu, että vaatetta on liikaa päällä. Silti mennään vasta maaliskuun loppua, niin ajattelee, että pitäähän sielä vielä talvihaalari olla herranjumala! Mutta eipä taida enää olla talvivaatekelit, ainakaan vaunuissa, lasitetulla parvekkeella.

Tänään pistettiin sen sijasta fleece- ja välikausihaalari, vaikka vähän hirvittikin laittaa niin alastomana, niin ei kyllä enempää olisi voinut laittaakkaan. Pipona oli vielä lämmin talvipipo ja meidän kuumakallellahan oli tukka ihan hiestä kikkuralla kun otti pipsan pois.. Kauppaan mentiinkin kahdella ohkasemmalla pipolla, matkat mentiin toki autolla.
Eevi on aina pärjännyt tosi vähillä vaatteilla. Talvisinkin pitäisi öisin laittaa lyhythihaiset yökkärit, kun välillä herää pää ihan hikisenä, vaikka ei käytä edes peittoa. Me ollaan aina asuttu tosi lämpimissä asunnoissa, mutta makuuhuone on aina koitettu pitää vähän vilpoisempana, mutta ei ole auttanut. Jos vähänkin on liikaa vaatetta, niin kuuma tulee! Mutta toivotaan, että nämä ihanat kevätkelit jatkuisi<3 Itsekkin on paljon pirteämpi ja aikaansaavempi kun aurinko paistaa.
Meillä selvittiin muuten onneksi pääsiäiskuumeesta, eikä tarvinnut eilen lähteä päivystykseenkään. Kuin taikaiskusta kuume oli hävinnyt kolmantena päivänä kuin tuhka tuuleen! Onneksi, sillä eilen ja tänään onkin Eevi ollut selkeästi reippaampi ja enemmän oma pirteä itsensä<3

maanantai 28. maaliskuuta 2016

35. Raskausviikko ja mietteitä tulevasta

Paino n. 2300g
Pituus n. 41 cm
"Jos pikkuisesi päättäisi nyt putkahtaa maailmaan, 
hänellä olisi 98% mahdollisuus selvitä!"
34+0 alkoi tänään. Viikko viikolta aika vähenee. Tänään rupesin miettimään, että kohta pitäisi varmaan ottaa raskausvatsakuvia. Eeviäkin odottaessa otettiin. Ei käyty missään kuvaamossa, vaan ihan mun äidin luona kuvailtiin. Samanlaiset kuvaukset ovat varmaan tälläkin kertaa tiedossa. Nyt tietysti otetaan kuvia, jossa ollaankin koko perhe. Mietin jotakin ulkokuvauksiakin, mutta mieleen ei tule mitään tiettyä lempipaikkaa, jonne pitäisi päästä. Pitää vähän selailla raskauskuvia, josko niistä saisi jotakin inspiraatiota.
Nyt kun viikot kuluvat, hiipii tietysti mieleen pieni pelkokin.. 

Pärjäänkö kahden pienen lapsen kanssa? Kuinka pärjään? 
Mitä jos en pärjää? Riittääkö aikaa yhtä paljon molemmille? 
Loppuuko tunnit vuorokaudesta? Väsynkö heti alussa?

Haluan pärjätä lapsieni kanssa, mutta tietysti uusi tilanne pelottaa. Yhden lapsen kanssa on ollut vielä helppoa. Toisaalta jos Eevin kanssa olisi ollut vaikeaa, jännittäisi ehkä vielä enemmän tai vaihtoehtoisesti toista lasta olisi varmaan lykätty pidemmälle. 
Toinen mietteeni on, tunnenko yhtä voimakkaasti toista lasta kohtaan? Rakkauden määrä Eeviä kohtaa on niin suuri, että tuntuu jopa pelottavalta rakastaa kahta yhtä paljon. Mutta uskon, että tunne on samanlainen kun silloin, kun sain Eevin ensimmäistä kertaa syliini. Tunne on varmasti jollakin tapaa samanlainen, mutta kuitenkin erilainen. Toivon, että arki kahden pienen kanssa lähtee hyvin rullaamaan.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäiskuumeilut

Viime aikoina on tuntunut, että Eevi on vähän väliä kipeenä. 3-4 viikkoa ollaan suht terveenä, mutta sitten pukkaa joku flunssa tai muu tauti. Eilen aamulla Eevi ei suostunut ollenkaan syömään puuroa ja koko aamu oli pelkkää huutoa. Mitattiin kuume ja mittari näyttikin yli 38 astetta. Koko päivän kuume huiteli lähes 39 asteessa, mutta neiti oli reipas ja jaksoi normaalisti leikkiä, sekä joi vettä hyvin.
Yö oli vähän levoton, mutta tutista oli iso apu.
Tänään mitattiin yli 39 astetta ja mä soittelin jo päivystykseen. Olisin varmaan soitellut vasta huomenna, jos olisi nuhaoireita tai mitä vaan muuta, mutta huolestutti kun nousi vain korkea kuume, mutta ei yhtikäs mitään muita oireita. Kerroin kuitenkin Eevin olevan hyväntuulinen, sylivauvana suurimmaksi osaksi, mutta välillä on juostu niin vauhdikkaasti, että jos itsellä lämmöt huitelisi niin korkealla, olisi sänky ainoa vaihtoehto. Saatiin siis ohjeeksi seurailla kotona huomiseen, jollei kuume vielä korkeammaksi nousisi illalla. Huomenna siis suunnataan päivystykseen jollei kuume ole laskenut.
Muuten päivä on sujunut leppoisasti, pientä siivousta suorittaessa. Sen verran Eevistä huomaa, että on kipeänä kun tulee sohvalle pötköttelemään, kun normaalisti olisi koko päivän vauhdissa ja tosiaan sylissä viihtyy kovasti.
Tänään ollaan maisteltu vähän Kinder-juustokakkua, jollainen mun oli ihan pakko tehdä kun se tuli vastaan ihan joka paikassa! Ei tämmösillä raskaushimoilla pysty sellasia herkkukakkuja sivuuttamaan.. Huomenna äiti ja siskokin tulee herkuttelemaan, kun mulla kuulemma on tapana aina leipoa ja loput menee roskikseen kun ei koko kakku uppoakaan itelle ja D ei kauheesti ole makean perään..
Onko muut sekasin kun siirrettiin kelloja? Meillä ei oo makuuhuoneessa pimennysverhoja, ihan sälekaihtimet vaan ja tuntui niin valosalta kun laitoin Eevin nukkumaan! Saattaa johtua kuumeestakin, mutta heti tuli onneksi uni, eikä valoisuus näyttänyt häiritsevän.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Raskaana jo 235 päivää

Laskettuun aikaan päiviä jäljellä 45. Olo on jo nyt tukala. Blogin päivitystahdistakin huomaa, että voimat ovat vähissä. Vaikka koulupäiviä/tunteja on vähän, vie pelkkä arjen pyörittäminenkin voimia.
Mä inhoan elää sotkun keskellä, siksi siivoan koko ajan. Astiat pois, lelut laatikkoon, rikkaimurilla vähän tuolta ja tuolta.. Pakko olla liikkeessä. Mutta tänään mä kerrankin osasin rentoutua tai oikeastaan oli vaan pakko. Eevi meni mummulaan päiväksi hoitoon, kun mun äidillä oli vapaa päivä. Meilläkään ei siis ollut mitään suunnitelmia, äitini vaan kysyi jos haluaisin välillä vähän vapaata. Aina kun mulla on mahdollisuus siivota rauhassa, niin mä siivoan, mutta kun Eevi oli viety mummulaan, mä rojahdin sängylle. Hetken aikaa selailin rauhassa puhelinta, mutta sitten laitoin silmät kiinni. Avasin ne vain pari kertaa seuraavan neljän tunnin aikana kun D halusi häiritä. Ja ai että kun teki hyvää ottaa pitkästä aikaa kunnon päikkärit. Sen verran olin hyödyksi, että leikkasin D:n tukan ja tein pikaimuroinnin, ennen kun lähdettiin mun äidille syömään ja hakemaan neitiä kotiin.
Aluksi ajattelin, että illalla on varmasti vaikea nukahtaa niin pitkien päikkäreiden jälkeen, mutta taitaa olla unet jääneet todella vähälle, koska tässä mä olen tunnin odottanut, että pyykkikone olisi valmis ja pääsisin nukkumaan.
Mietinkin, että missä vaiheessa ehdin levätä kunnolla ennen synnytystä, sillä tarkoitushan on istua koulussa vappuun saakka ja se ajokorttikin olisi haaveissa saada vielä ennen h-hetkeä. Mutta itsehän olen tämän kaiken kasannut tähän loppuraskauteen, joten ei ole kuin jaksettava. Ja kyllähän mä osaan rauhoittua jos on pakko, välillä vauva painaa itseään pois päin vatsasta ja se vaikeuttaa jo pelkkää kävelemistä ja välillä taas liitoskivut ovat niin pahoja, että on tuskaa kääntyä sängyssä toiselle kyljelle. 
Mutta tietysti koulu on toissijainen asia, jos on pakko jäädä kotiin lepäämään, niin sitten jäädään. Koulun kerkeää käymään myöhemminkin, mutta raskauden loppuun meneminen ja oma jaksaminen on tärkeämpää.
Huomenna onkin vuorossa kampaajantöitä kun pääsen värjäämään serkun tukkaa, ei jäädä sängyn pohjalle laiskottelemaan ihan joka päivä;)
Munarikasta pääsiäistä kaikille, täällä onkin jo muutamat kinderit keritty nautiskelemaan!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Häähumua

Eilen päästiin juhlimaan D:n ystävän naimisiinmenoa. Muutamia häitä olenkin päässyt juhlimaan, mutta nää taisi olla ensimmäiset talvi/keväthäät, aikasemmin oon ollut vain kesäjuhlissa.
Vauvauinnin jälkeen tultiin kotiin ja aloin heti tekemään meikkiä ja kihartelemaan tukkaa. Aikaa ei ollut kunnolla ja D kävi koko ajan hoputtamassa, että joko oot valmis, kestääkö vielä kauan blaablaablaa. Tiesin, että tukka kerkeää lässähtämään ennen juhlia kun ei ollut tarpeeksi aikaa tehdä pohjatyötä, mutta sitten juhlittaisiin lässähtäneellä kampauksella.
Ulkona oli niin valoisaa, etten saanut autossa yhtäkään hyvää kuvaa
ja lopuksi luovutin!
Ja sulhanen oli D:n lapsuudenystävä, joten juhlat olivat tottakai 200km päässä Laihialla! Siinä ei olisi ollut mitään ongelmaa jos A. Olisin nukkunut kunnolla, mutta Eevi jostakin syystä heräsi kello 3.00 ja valvotti muutaman tunnin huudellen tasaisin väliajoin ja B. Jos aikaa olisi ollut enemmän pysähdyksiin, että olisin päässyt jalottelemaan ja oikomaan kipeää alaselkää. Mutta matkoista kuitenkin selvittiin.
Käytiin vaihtamssa vaatteet D:n äidin luona, jossa myös yövyttiin. Kirkko oli klo 16.00, joka oli ihan hyvä aika meille kun niin pitkältä ajeltiin. Myöskin ruoka oli oikein loistavaan aikaan, kun ei kirkon jälkeen jouduttu kauaa odottelemaan.
Juhlat järjestettiin Laihian nuorisoseuralla, joka oli ihan kivannäköinen paikka ja juuri sopivan kokoinen sille porukalle. Ei ollut ollenkaan ahdasta, muttei kuitenkaan ollut liian tyhjää. Paikalla oli myös ihana karkkipöytä!! Ehkä enemmänkin lapsia ajatellen, mutta hei, mullahan oli mukana lapsi ja vatsassa toinen, joten koin olevani oikeutettu sen hyödyntämiseen.
Välissä oli pientä ohjelmaa ja kahvit juotiin 18 jälkeen. Eevi rupesi olemaan aikaisin väsynyt, mutta jaksoi kyllä juosta ympäriinsä. Ajateltiin, että me lähdettäisiin nukkumaan kahdeksan aikaan ja silloin se olikin suotavaa kun alkoi myöskin alkoholitarjoilu. Kaikenkaikkiaan oli kiva päästä vähän juhlimaan, juhlat olivat onnistuneet, hääpari näytti onnelliselta ja molemmat sanoivat tahdon. Silti oli illalla ihanaa saada juhlavaatteet pois ja lösähtää sänkyyn. Tänään olen kuitenkin saanut kärsiä Eevin kantelusta ja pitkistä automatkoista, selkä huutaa hoosiannaa ja pakaroita viiltää niiiin inhottavasti, että on vaikea löytää mukavaa asentoa.
Palatekseni vielä perjantaihin, mun jännittäviin, ensimmäisiin ajotunteihin... Huuuh ne ovat ohi ja menivät vielä aika hyvin. Tai voin olla tyytyväinen itseeni, koska pienen parkkipaikkaharjoittelun jälkeen autokouluopettaja laittoikin mut kaupunkiin, MUUN LIIKENTEEN sekaan!! Mähän olisin varmaan jättänyt koko ajon, jos olisin etukäteen tiennyt, että joudun sinne heti ekalla kerralla, joten oli parempi olla tietämätön. Enkä kerinnyt asiaan valmistautumaankaan kun opettaja vaan yhtäkkiä sanoi, jatka tästä vaan sitten suoraan tonne liikennevaloihin! Mutta nyt on otettu ensiaskeleet ajamiseen ja huomiset ajotunnit eivät jännitä ihan yhtä paljoa, edelleen tottakai pelottaa, mutta ei ihan niin hulluna.
Aurinkoista alkavaa viikkoa :*

torstai 17. maaliskuuta 2016

Kiireinen viikko

Tahaton muutaman päivän blogihiljaisuus. Joka ilta on ollut tarkoitus kirjoittaa, mutta mä oon vaan lösähtänyt sohvalle Eevin nukahdettua ja viettänyt siinä koko illan, kunnes olen jaksanut kömpiä sänkyyn. Tiivistettynä voisin kuitenkin rustailla, että mitä kaikkea sitä on keritty puuhailemaan tämän hiljaisuuden aikana..
13.3 Sunnuntai
Me ollaan jo joitakin viikkoja tehty sunnuntaisin joku "pikkureissu". Käyty mun mummilla, äidillä tai jossakin kuitenkin. Nyt suunnattiin nokat kohti Tottijärveä, eli Nokialle, mun isän luo. Siellä tulee vähän harvemmin käytyä ja vielä harvemmin tämmösiä päiväreissuja, yleensä yövytään pari yötä tai ainakin yksi. Käytiin ulkoilemassa ja ihailemassa talvista järvimaisemaa (josta en yllättäenkään hoksannut ottaa kuvaa), syötiin välipalaa ja leikittiin uusilla, kiinnostavilla leluilla. Hetken päästä pitikin jo ajella kotia kohti.
14.3 Maanantai
Mulla olikin koko päivä täynnä! 10.15 mentiin kaikki yhdessä neuvolaan, kun tiedossa oli samalla isyydentunnustus. Nythän se tosiaan oli siirtynyt äitiysneuvolaan, kun Eevin aikana mentiin lastenneuvojalle ja vasta syntymän jälkeen. Pissassa oli edelleen haalea plussa proteiinien kohdalla, mutta verenpaineet oli hyvät, turvotuksia ei normaalia enempää, eikä muitakaan erikoisia oireita, joten terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että mua on viime kerralla peloteltu ihan turhaa siitä raskausmyrkytyksestä... huh! Vauvan asennosta ei hän kuitenkaan ollut ihan täysin varma (veikkasi kyllä, että olisi saattanut kääntyä), mutta me päästän noin kuukauden päästä äitiyspolille tarkastelemaan asiaa, edellisen perätilan takia. Muuten kaikki näytti olevan hyvin, myös mun sokerit ovat pysyneet hyvinä :) Neuvolasta kiireesti kotiin ja 12.30 kouluun tietotekniikan kokeeseen. Klo 14.00 kotiin, kun tunnin päästä piti olla jo lääkärissä hakemassa todistusta autokoulua varten. Lääkärikin oli myöhässä, onneksi en ollut ottanut myöhäisempää aikaa, koska autokoulu alkoi jo 16.30. Ensimmäinen kerta oli lyhyt 45min kun kerrottiin mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Loppuillan saikin olla rauhassa kotona, mutta ei niin vilkkaan päivän jälkeen jaksanut enää alkaa edes kirjottelemaan.
15.3 Tiistai
Koulua muutama hassu tunti. Tietotekniikan kokeesta irtosi kolmonen:) D lähti fysioterapiaan kun mä pääsin kotiin ja mä pelkäsin, että nukahdan pystyyn, vaikka olin ajoissa mennyt edellisenä päivänä sänkyyn. Kun D pääsi kotiin, lähdettiin päivällisen jälkeen Puuvillaan ostamaan mulle sukkahousuja lauantain häihin. Kotona Eevi saikin pian mennä puuronsyönnin kautta untenmaille.
16.3 Keskiviikko
Luokkakaverit tulivat aamutuimaan kahville ja mun kanssa höpöttelemään, kun mulla alkoikin jo loppuviikon vapaat. Lounaan jälkeen lähdettiin perheen kesken ulos ja Eevi sai nukahtaa vaunuihin. Tultiin kotiin ja neiti ei sitten kauaa jaksanutkaan nukkua. Syötiin välipalaa ja lähdettiin vielä ulos touhuamaan kun oli niin ihanan aurinkoinen ja keväinen sää! Takaisin sisälle, odoteltiin mummua ja mä aloin odotellessa tekemään ruokaan. Mun äiti oli menossa Eevin kanssa perhejammailuun kun mulla oli seuraavat teoriatunnit autokoulusta. Jo päivällä autokoulutäti soitti mulle varaillakseen valmiiksi ajotunteja. Voi kamala kun mua pelottaa i h a n h i r v e e s t i ! ! Huomenna on jo ensimmäinen.. En ihan oikeesti tiedä nukunko ensi yönä yhtään. Teoriatunnit menivät kuitenkin hyvin ja lopettaessa tuntui, että oikeasti jotakin jäi mieleenkin. Tiedä sitten kuinka nopeasti ne lähtee mielestä, kun tulee ensimmäinen tositilanne. Kotiin päästessä Eevi ja isi olivat kylvyssä ja mä hoidin sitten loput iltapuuhailut.
17.3 Torstai
Ajeltiin taas mummilaan Merikarvialle. Syötiin hyvin ja juteltiin mukavia kuten aina. Mä sain hetkeksi jännityksen pois huomisesta ajotunnista.
Mutta näihin jännittäviin tunnelmiin jäädään! Hyvää alkavaa viikonloppua jokaiselle<3

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Meidän lauantai

Mä oon ollut taas päivistä ihan sekasin, kun keskiviikkona oli vapaata koulusta ja myöskin perjantaina, eli viikonloppu alkoikin etuajassa. Ajattelin kirjoitella ihan vaan meidän päivästä ja ajatus tuli vasta äskön, joten mitään sen spesiaalimpaa meillä ei ole ollut :)
6.30 Eevi alkoi heräilemään omassa sängyssään ja nostin hänet viereen, isi oli vielä töissä.
7.00 Isi tuli töistä ja tuli meitä herättämään, vaikkei me enää uneen päästykkään, Eevillä oli sen verran energiaa heti aamusta. Mentiin aamupuurolle, tehtiin aamupesut ja vaihdettiin vaatteet. Eevi rupesi tyhjentämään lelulaatikoita ja minä aloin syömään aamupalaa.
8.00 D lähti viemään meitä uimahallille, lauantaiaamuisin 8.30 meillä on aina vauvauinti, jossa juuri ennen hiihtolomaa suoritettiin tehtäviä ja päästiin seuraavaan ryhmään, eli nyt me ollaankin jo Delfiinejä :)
10.00 Vähän ennenkin jo oltiin kotona, laitoin pyykit pyörimään ja Eevin kanssa hetki puuhailtiin yhdessä. D meni ottamaan pienet torkut kun oli yön ollut töissä.
10.30 Rupesin lämmittämään Eeville ruokaa ja pistin päikkäreille.
11.00 Alkoi mun siivousurakka. Viikkailin eilen pestyjä pyykkejä, siivosin koko vessan, moppasin lattiat ja pyyhin pölyt. Muutaman tavaran paikkaakin vaihdoin ja pari esinettä pääseekin kellariin pölyä keräämästä.
13.30 Eevi heräsi, isi vaihtoi vaipat ja syötiin välipalaa (joka on viime päivinä maistunut vähän huonosti.. En tiedä olisko kuitenkin yksi kulmahammas tulossa kun vähän näytti siltä.)
15.00 Mun hyvä ystävä tuli käymään. Eevi pääsi näyttämään tanssitaitojaan ja muutenkin pörräsi näyttämässä lelujaan. Samaan aikaan mä koitin vääntää kermaista kanakastiketta, jollaista en ollut koskaan tehnyt, mutta onnistui hyvin:)
16.30 Eevi söi päivällistä ja hyvin söikin, teki siis kanakastike kauppansa!
17.00 maissa mun ystävä lähti ja ruvettiin järjestelemään Eevin lelulaatikoita. Mä kerran viikossa/kahdessa järjestelen lelulaatikot, vaikka se onkin aikalailla turhaa, koska seuraavan kerran kun D siivoaa lelut, ne menee sinne mihin sattuu. Siinä samassa koottiin parit palapelit ja tornit.
18.00 D:n tukanleikkaus ja taas leikkejä, Eevi ei kyllä varmaan koskaan kyllästy leikkeihin kun vaan joku sitä hänen kanssaan jaksaa tehdä.
19.00 Isi hoiti iltatoimet ja puuron. Pestiin hampaat ja Eevi meni nukkumaan. Mä tein pari ruisleipää ja otin hyvän asennon sohvalta, loppuilta katsotaankin vain teeveetä. D menee ajoissa nukkumaan, kun menee taas yöksi töihin, mutta en taida itsekkään montaa tuntia pysyä hereillä.
Pyykkikone ja kuivausrumpu ovat pyörineet koko päivän vuorotellen. Tänään jäi ulkoilut vähän vähälle kun on ollut tämmöinen siivouspäivä, mutta huomenna ulkoillaan tämänkin päivän edestä! Nyt onkin illan taas vähän supistellut ja ollut kova meno vatsassa, kun päivän touhunnut niin kovasti, mutta jos sekin menisi ohi kun oikasee jalat sohvalle.
Ihanaa viikonloppua<3

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

"Vanhana" autokouluun

Mun varmaan lähestulkoon kaikilla kavereilla on ajokortti tai siis kaikilla 18 täyttäneillä. Niitä tuntuu olevan ihan vaan muutama, jotka eivät syystä tai toisesta ole korttia hommanneet.
Mulla itsellä ei ole koskaan ollut edes mopokorttia.. Silloin 15-vuotiaana aioin sen hankkia ja luinkin kokeeseen, kävin jopa maksamassa sen, mutta en tiedä miksen ikinä käynyt sitä suorittamssa! Ei mulla olisi ollut kyllä varaa ostaa mitään mopoakaan, saati sitten bensoja siihen vehkeeseen. Hyvin silti pärjäsin pyörälläkin, enkä koe, että olisin ihan hirveästi jäänyt jostakin paitsi ilman mopoa.
Nyt kuitenki kohta jo 22-vuotiaana ja pian kahden lapsen äitinä sitä autokorttia alkaakin kaivata.. D:llä on ollut ajokortti 18-vuotiaasta saakka ja hän onkin aina kuskina toiminut. Hyvin harvoin olen silti kuullut valitusta, kun pitää mua johonkin kuskata, mutta välillä jos ollaan ajeltu pidempiä reissuja esim. Vaasaan, on D sanonut, kuinka mukavaa olisi välillä vaihtaa kuskia. Mulla on myös Vaasassa paljon ystäviä, joiden näkeminen jää usein vähälle kun mennään vaikka D:n äidin luo käymään, koska matkaan saa varata aina muutaman tunnin päivästä ja yleensä viivytään reissussa kaksi yötä. Yhdellä reissulla ehtii yhtä tai kahta ystävää käydä moikkaamassa, sillä haluaahan siinä hetkeksi istahtaa ja jutella, eikä vain vartin verran piipahtaa. Jos mulla vain olisi kortti, voisin silloin tällöin tehdä vaikka päiväreissun tai yhdenyönreissun lapsien kanssa ystävieni luo!
En tiedä hankinko nyt tähän loppuraskauteeni liikaa hommaa, mutta kävin tänään ilmoittamassa itseni autokouluun! Kyselin, kuinka pikaisesti on mahdollista käydä ensimmäinen vaihe, josta jo tietysti saa ajoluvan, eikä kuulemma ole mikään mahdottomuus saada sitä tässä kahdessa kuukaudessa. Harjoitteluvaihe pitää käydä 1-3kk inssistä, mutta siinä ei montaa tuntia ollut ja syventävällä vaiheella ei ollut mikään kiire, kunhan sen suorittaa kahden vuoden sisällä kortin saamisesta.
Mä olen itseasiassa lykännyt autokouluun menoa kahdesta syystä, toinen on ollut raha, mutta vielä suurempi syy on ollut uskallus. En tiedä mikä mua siinä niin pelottaa, mutta oon ihan kauhusta kankeana kun ajattelenkin ensimmäistä ajotuntia!! Mutta nyt on kuitenkin ensimmäinen askel otettu ja maanantaina toivottavasti reippain mielin astelen ensimmäiselle teoriatunnille. Tietysti tahti on nopea, jos aion kortin saada ennen synnytystä, mutta katselin loppukevään lukujärjestyksiäni ja huomasin, kuinka lyhyitä päiviä mulla on koulussa ja vapaapäiviä siellä sun täällä, joten saatan onnistuakkin. Mutta ajattelen kuitenkin realistisesti, mitä vaan voi vielä käydä, eikä sitä tiedä koska synnytys käynnistyykin, joten mennään päivä kerrallaan:)

tiistai 8. maaliskuuta 2016

AIKA LOPPUU KESKEN!

Taas uusi viikko vierähtänyt vauhdilla käyntiin. Tänään raskausviikot 31+1. Mulla tulee tässä kiire. Huomasin taas vatsan kasvaneen, eikä ihmekkään kun vilkaisee noita viikkoja. Voiko tämä vauva painaa jo lähemmäs 2000g?? Ainakin mun Odotukseni-sovellus sanoo 1800g! (tähän muutama kauhistunut hymiö!!)
Raskaus on sujunut niin hyvin, ihan huomaamatta, että itseäkin kauhistutti, kun luokkakaveri kysyi, että koskas se sun laskettuaika olikaan.. 9.5, eli huomenna tasan KAKSI KUUKAUTTA! Sitten mä aloinkin jo miettimään, että pitäisi se kehto saada tänne, vaunuista puuttuu edelleen kantokoppa, sairaalakassi pitää pakata (sillä nyt ei vielä taida olla kiire, mutta silti..), pitää tehdä lista mitä vaatteita pojalle löytyy ja puuttuuko jokin kokonaan, tuttiakaan ei ole!
Tässähän alkaa melkein ahdistaa. Eeviä odottaessa mä tunsin olevani jotenkin valmiimpi, vaikka kuvittelisi, että nyt toisen kohdalla olisi valmis kun jo kerran yksi lapsi valmiina. Ja vaikka Eevi oli jo pienenä helppo vauva, niin nyt niitä onkin sitten kaksi, vaikkei Eevi enää vauva ole, mutta pieni kuitenkin. Tietty näitä asioita on mietitty jo silloin aikaisemminkin.
Nyt asia vaan tuntuu joka päivä todellisemmalta.
Tässä odotuksessa aika menee Eeviin keskittyessä ja koulunkäynnissä, eikä tosiaan raskautta ajattele koko aikaa. Ehkä ensimmäisessä se oli koko ajan mielessä ja siksi siihen oli eri tavalla valmis. Mitä enemmän vatsa kasvaa ja olo tuntuu tukalemmalta, sitä enemmän asiaa ajattelee. Apua!
Vielä kuitenkin jaksaa ihan hyvin, vaikka Eevissä on tosi paljon hommaa. Eilen tehtiin ruokaa ja Eevi päätti vähän auttaa. Välillä ei pysy perässä kuinka nopeasti tuo neiti kasvaa ja kuinka vikkelä siitä on tullut. Jotakin kun jättää pikkusen liian lähelle pöydänreunaa ja kääntää sekuniksi päänsä niin sotku on valmis..
Mua kyllä enemmän ehkä jopa nauratti tämä tapaus, vaikka jouduinkin lähtemään samantien kauppaan hakemaan uudet kermat ja smetanat. Onneksi D:kin oli kotona ja siivosi sotkut, meillä olis muuten syöty riisiä, kanaa ja vihanneksia, eikä mitään laatikkoruokaa!

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Reiman myymälässä

Eilen tosiaan mulla oli koulusta taas vapaapäivä, joten mun äiti tuli hakemaan mua ja Eeviä shoppailemaan! Eevin päikkäreiden jälkeen käytiin mummulassa haukkaamassa välipalaa ja siitä jatkettiin Kankaanpäähän Reiman myymälään. Äiti oli ottanut selvää, että Reima lopettaa Tutta-merkin myymisen ja liikkeessä olisi paljon alennuksia, varsinkin pienten vauvojen vaatteissa, mutta myös vähän isompienkin.
Viimeksi kun käytiin Reimalla, Eevi oli ihan vauva ja kiltisti pötkötteli kaukalossaan ostoskärryissä.. Tällä kertaa meno oli jo vähän toinen. Alku meni hyvin kärryissä istuskellessa, sitten alkoi jo vähän turhauttaa ja siirryttiin mummun syliin matkustamaan, mutta sitten saatiin jalat alle ja hetkessä olikin melkein koko myymälä kierretty! Meillä kyllä vierähtikin aikamoinen tovi siellä, että ei ihme jos vähän alkaa lasta kyllästyttää. Onneksi siellä oli kuitenkin pieni leikkipaikka, johon välillä pääsi touhuamaan.
Löydettiin kyllä tosi paljon laadukkaita ja vieläpä edullisia vaatteita. Ihan eurosta ylöspäin löytyi kaikenlaista; bodeja, housuja, shortseja, myssyjä.. Tutan lisäksi alessa oli paljon muutakin. Mummu halusi ostaa Eeville välikausihaalarin ja me löydettiinkin yksi ihanan värinen, jonka olin jo aikaksemmin netissäkin nähnyt. Mummun ostoskärryynkin jäi vaate jos toinenkin.
Mä oon aina ihan hirveen kiitollinen kaikesta, mitä sukulaiset haluaa/tarjoutuu ostamaan. Meille on monta kertaa sanottu, että "sitte sanotte jos jotaki tarviitte, niin joskus voidaan jossakin avustaa", mutta se on silti tosi vaikeeta lähteä itse pyytämään, vaikka pientä avustusta joskus tarvisikin. En pidä itsestäänselvyytenä sitä, että aina olisi joku auttamassa. Ihan itse ollaan kuitenkin lapsemme päätetty hankkia ja silloin on oltava valmis joskus jättämään itseltä jotakin pois, että lapset saisi parasta. En koita väkisin mitään ostaa, jos ei ole mitään tarvetta. Joskus saattaa tietysti kaupasta tarttua paita tai jokin muu, vaikka ei huutavaa tarvetta olisikaan, mutta sellaisiin harvoin törsään isoja summia. Lasten kanssa tulee niin paljon pakollisia ostettavia ja ne saattavat yllättäen tulla hyvin kalliiksi, että mielummin käyttää rahat sitten niihin.
Poikettiin vielä kotimatkalla ruokailemassa.
Kotona katselin, että nämä Eeville ostetut vaatteet olikin hyvin pinkkejä!
Mutta mitäs se haittaa, tyttömäinen tyttö muutenkin<3
Ja tässä "Einon" vaatteita:)
Mutta meillä oli oikein kiva reissu ja Eevikin jaksoi kuitenkin hyvin. Olin todella tyytyväinen meidän ostoksiin! Minäkin jaksoin hyvin vatsan kanssa lyllertää, vaikka silläkin alkaa olla kokoa jo ihan mukavasti. Liikkeessä ollessa vauva pysyi aika rauhallisena vatsassa, mutta kun illalla pääsi lysähtämään sohvalle, alkoi kauhea riehuminen koko päivän edestä:)

torstai 3. maaliskuuta 2016

Merkkiuskollisuus

Jee tänään on hyvä päivä! Oon jo kauankauan haaveillut ruusukultasesta Iphonesta, varmaan siitä saakka, kun kuulin sellaisen olevan olemassa. Mulla on varmaan reilu kolme vuotta ollut joku Iphone käytössä ja ihastuin tän helppouteen heti alussa.
Ensimmäinen oli 4s, jonka sain isältäni. Voi sitä riemun määrää! Pidin sitä vajaa pari vuotta kuin kukkaa kämmenellä, enkä kertaakaan saanut näyttöä/takalasia rikki, vaikka tämmönen rähmäkäpälä olenkin. Parissa vuodessa kerkesi tulemaan jos minkälaisia uudistuksia ja päädyin ostamaan Iphone6:n. Se oli huippu ja koska käyttöjärjestelmä oli tuttu, ei tarvinnut opetella uusia temppuja.

Nyt tosiaan olin haaveillut vaaleanpunaisesta luurista ja muistikin tuntui aina loppuvan kesken. Niimpä laitoin rakkaan kutosen myyntiin ja siitä sainkin samantien paljon kyselyjä ja äkkiä se haettiinkin uuteen kotiin. Ja minä sain hakea iki-ihanan 6s:n ja vielä vaaleanpunaisena! Ja olenkin iki-iki-ikionnellinen. Tiedän, että tässäkin merkissä, kuten monessa muussakin, se on juuri merkki, joka maksaa. Mutta omasta mielestäni en maksa vain siitä, että tämä nyt sattuu olemaan Iphone, vaan todellakin tykkään käyttää tätä puhelinta. Ihan yhtä hyvin olisin voinut ihastua Samsungiin tai mihin vain muuhun.

Vauhtia riitti taas koko päivän, vaikka välillä piti vähän lepäillä!

Muuten meillä on ollut kotona perusmeininki, Eevi tuntuu jo paljon terveemmältä. Kuumetta oli 38 ja vähän vajaa kahtena päivänä, mutta tänään ei ole kuumeesta ollut tietoakaan.
Käytiin vähän ulkoilemassa ja ruokakin on maistunut normaaliin tapaan. Luokkakaveri kävi tukanleikkuussa ja aikamoinen kasa karvaa saatiinkin leikattua, vaikka pituudesta ei lähtenyt juuri mitään!
Huomenna lähdetäänki mun äitin kanssa käymään Kankaanpäässä Reiman liikkeessä, josko löytyisi vauvalle tai Eeville jotakin kivaa :)

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Kynttiläkutsuilla

Olin tänään ensimmäistä kertaa Partylite-kutsuilla. Kutsuja on tullut kyllä aikaisemminkin, mutten ole päässyt menemään. Mulla ei ollut sen enempää hajua, kuin että ne liittyvät kynttilöihin. Moni on sanonut, että ne on tosi kalliita ja eihän ne mitään halpoja ollutkaan.
Serkkuni emännöi nämä kutsut ja rontti oli lukenut mun blogia ja tiesi mun heikkoudesta lime-sitruuna-pesuainetuoksuihin. Eihän tämmönen pesuainehaistelija pystynyt kieltäytymään kun serkkurakas houkutteli mut paikan päälle jollakin sitruunasuihkeella! Kuulin myös, että tarjolla olisi juustokakkua, joten siitä oli myös hyvin vaikea kieltäytyä;)
Enhän mä sieltä muutenkaan tyhjin käsin päässyt.
Pakko mun oli tosiaan tilata se semmonen ihana sitruunantuoksuinen suihke, jota voi ruiskia vähän mihin vaan, lisäksi tilaukseen lähti paketti saman tuoksuisia tuikkuja ja teline, johon saa kolme tuikkua. Ajattelin laittaa sen parvekkeelle lyhtyyn, mummi sanoi, että se olisi kivannäköinen siellä.
Vähän meinasi tulla pää kipeäksi siitä haistelusta ja nyt odotankin, että pääsen sänkyyn. Eevillä taas vähän nenä vuotaa, eikä nukkumisesta meinaa tulla mitään. 
Tuntuu, että koko ajan jotakin pientä flunssaa, vaikkei ole edes hoidossa, jossa muut lapset tartuttaisivat. Ehkä tää on vaan tätä aikaa ja menee pian ohi..
Aurinkoista maaliskuuta kaikille!<3

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016