keskiviikko 31. elokuuta 2016

Mummut, mummit ja mummat

Olemme hyvin onnekkaita, sillä lapsilla on paljon isovanhempia ja isovanhemmistahan on todella suuri apu kun sitä tarvitaan. Ja olen kiitollinen jokaisesta mummusta ja papasta, joka pystyy meidän arkea helpottamaan pelkällä olemassaolollaan. Tällä hetkellä niitä onkin niin paljon, että mietin, voiko pieni lapsi muistaa kaikkien "kutsumanimeä".. Mun puolelta lapsilla on mummu, mummi, isomummu, isoisomummu, mami, tuffa, kolme pappaa ja vaari. D:n kotipuolessa (lähes aina?) isovanhemmat ovat mumma ja paappa, eli sieltä puolelta löytyy kolme mummaa ja kolme paappaa.
Mun puolella ollaankin lisäännytty suhteellisen nopealla tahdilla, kun minun mummini äiti eli mami on vielä hengissä ja hyvässä hengessä onkin. 
D:n äiti käy meillä välillä ja pitkän matkan takia se onkin mukavampi, sillä kahden pienen lapsen kanssa reissaamisen ja yöpymisen kanssa on aina omat haasteensa. D:n mumma ja paappa ovat käyneet muutaman kerran meillä, mutta kyllä senkin ymmärtää, että myös vanhoilla ihmisillä meinaa paikat mennä jumiin pitkillä reissuilla. Se on tietysti harmillista, että kaikkia ei voi nähdä säännöllisesti, mutta onneksi edes välillä. Joillakin saattaa asua sukulaisia kokonaan eri maassa, joten ei voi valittaakkaan. Ja kaikilla ei edes ole isovanhempia. Pitää olla tyytyväinen siihen mitä on ja koittaa pitää sukulaissuhteita yllä muulla tapaa. Onneksi nykyään on kaikenmaailman facebookit, joissa voi helposti kertoa kuulumisia ja lähetellä kuvia.
Olen kiitollinen omistakin isovanhemmista, joiden kanssa olen hyvin läheinen ja mummistanikin on ollut niin paljon apua, etten pysty edes sanoin kuvailemaan kuinka kiitollinen hänestä olen, äidistäni puhumattakaan. Toivon, että lapsiemme suhde isovanhempiin pysyy läpi elämän yhtä hyvänä ja läheisenä, mitä itsellänikin on. Kiitos mummut, mummit, mummat ja papat olemassa olostanne!

tiistai 30. elokuuta 2016

Maistiaisia uudesta kodista

Nyt ollaan oltu muutama yö uudessa kodissa, muutto alkaa pikkuhiljaa olla pulkassa ja huomenna palautetaan vielä vanhan kodin avaimet. Tavarat etsivät yhä omia paikkojaan ja komerossa on edelleen tavaraa, joita ei ole vielä keritty purkaa. Mutta vihdoin tämä alkaa tuntua kodilta! Vielä kun pääsisi ostamaan puuttuvia tavaroita kuten mattoja, lapsille lelulaatikko alakertaan, lääkekaappi.. Eevinkin huone on aivan vaiheessa, mutta meidän makuuhuone alkaa jo muistuttaa makuuhuonetta. Niistä kuvia myöhemmin. Tässä kuitenkin muutama otos..

Entä kuinka lasten ensimmäiset yöt menivät? Paljon paremmin kuin olin ajatellut! Nooa ei reagoinut mitenkään, yö menee nukkuessa aina aamuyöhön/aamuun asti, jolloin herätään syömään ja jatketaan unia. Eevin siirtymistä omaan huoneeseen jännitin ehkä eniten ja kuten aikaisemmin kirjoittelinkin, taisi se olla kovempi paikka äidille kuin tyttärelle.. Ensimmäisenä yönä Eevi heräsi kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla hän nousi sängyssä istumaan ja kävin laittamassa hänet takaisin makuulle, jolloin neiti nukahti heti uudelleen. Toisella kertaa Eevi nousi sängystä ja D vei hänet takaisin sänkyyn, jonne hän nukahti taas heti. Seuraava herätys olikin vasta aamulla ja kahtena edellisenä on ollut kumpanakin yksi herätys aamuyöstä. Eli paremmin kuin olisin voinut kuvitella! Toivotaan, että se yksikin herätys jää pian uudelleen pois kuvioista. Mutta silti, ihanaa olla kotona!

maanantai 29. elokuuta 2016

Kauneudenhoitojuttuja (+sisältää alennuskoodin!!)

*Yhteistyössä MayBeauty


Vaihdetaan välillä aihetta ja palataan kauneudenhoitoon. Kirjoittelinkin TÄÄLLÄ, mistä asioista en tingi, jos vain mahdollista. Sinne listasin ihonhoidon. Teini-iässä minulle ilmestyi ensimmäiset mustapäät ja sen jälkeen ne eivät olekkaan jättäneet minua rauhaan. Ei tarvitse suurennuslasilla zoomailla, jotta näkisi minun nenän pielissä mahtailevat pirulaiset. Vuosien aikana minun kasvoilla onkin ollut aikamoinen muutosten kirjo, usein ne ovat olleet rasvaiset (varsinkin teininä!), Eevin odotusaikana naama puhkesi kukkaan, Nooaa odottaessa se olikin aikalailla hyvässä kunnossa ja nyt vaihtelee kuivan ja sekaihon välillä.
Nyt sainkin testiin MayBeautyn The Incredible Face Mask-kasvonaamion.
Tuote lupaa mm. poistaa mustapäitä, ehkäistä aknea, poistaa kuollutta ihosolukkoa ja poistaa rasvaa. Näistä siis varsinkin ensimmäinen ja viimeinen lupaus sopi minulle kuin nenä päähän! (Ilman niitä mustapäitä kiitos..)
Maski on näppärissä kertapussukoissa ja vaikka määrä näytti kovin pikkuiselta, oli sitä juuri sopivasti. Mukana tuli pehmoinen suti, joka helpotti levitystä huomattavasti. Tuote siis levitetään nassuun ja annetaan vaikuttaa 30-45 minuttia. Kulmia kannattaa varoa, sillä maski tuntui heti alusta nappaavan hyvin kiinni ihoon, joten jollei halua samalla kulmiaan siistiä, niin ne kannattaa jättää välistä..


Itse leikin mustanaamiota 45 minuuttia ja sen jälkeen mönjän sai repiä kokonaisena naamarina pois. Hetken aikaa herkkä ihoni kuumotteli, mutta palautui nopeasti. Naamarissani näin aivan selkeästi niitä kuuluisia mustapäitä ja irrottaessani maskia niitä jäi myös nenän päälle. Tässä asiassa olen siis sitä mieltä, että toimii! Josko useammalla käyttökerralla nenäni olisi joskus mustapäätön, no joopa joo, tuskin koskaan täysin, mutta ei voi tietää jollei koita! Maski lupaa myös rusketuksen paremman tarttumisen, näyttää kuitenkin siltä, että Suomen kesä oli jo tässä, joten se taitaa jäädä ensi kesälle. Mutta tämä tuote sopi ainakin minun herkälle iholleni.
Siinä lähikuvaa, mitä kaikkea töhnää näistäkin kasvoista lähtee!
MayBeauty haluaakin nyt tarjota lukijoilleni 30% alennuksen verkkokaupassaan, koodilla kkmask. Ei muuta kuin kipinkapin testailemaan tästä, KLIK!


perjantai 26. elokuuta 2016

Ollaan vaan ja katsellaan toisiamme

Mulla on aika harvoin aikaa olla vaan jomman kumman lapsen kanssa kaksin. Eilen kuitenkin Eevi veteli superpäikkärit (2,5h!!) ja Nooa tietysti heräsi jo puolen tunnin sisällä, joten me mentiin kaksin sänkyyn pötköttelemään. En ymmärrä missä vaiheessa mun vastasyntyneestä pojasta on kasvanut näin iso ukkeli, joka hymyilee, jokeltelee ja naureskelee. Pitkän tovin katselin vain mun ihanaa pientä poikaa, joka oli niin riemuissaan vain minun kasvojeni tuijottelusta. Nyrkit puoliksi suussa ja välillä tarrattiin vahingossa varpaisiinkin.
Muistan nämä ajat Eevin kanssa vieläkin kuin eilisen, mutta silloin kaksin pötköttelyä oli mahdollisuus harrastaa useamminkin. Onneksi meidän vauvauinti alkaa huomenna niin molemmat saavat toisen vanhemman huomion itselleen ihan kokonaan ja tosiaan Eevin tanssiharrastuskin alkaa ensi viikolla niin silloin on sitä meidän aikaa. Jatkossakin pitää yrittää löytää aikaa, jolloin pystyy keskittymään vain toiseen. Molemmat kaipaavat äidin syliä kuitenkin. Tietysti isin aikakin on tärkeää ja D onkin paljon Eevin kanssa kun mä hoidan Nooaa. Välillä olen käynyt vain Eevin kanssa jossakin niin pojat ovat saaneet olla kaksin ja Nooan kasvaessa tämä aika on varmasti vieläkin tärkeämpää. Nyt ollaan kuitenkin vielä niin tissiposkia, että siinä viihdyttäisi vaikka kuinka kauan.
Mun sydämeni sulaa kun mun lapset on niin ihania!

torstai 25. elokuuta 2016

Kaksion tarina lopussa!

Eilen vietiin ensimmäiset muuttolaatikot ja purettiinkin myös! Kävin hakemassa avaimet uuteen kotiin ja käytiin sitä siivoilemassa mummin, pappan ja D:n kanssa. Vielä jäi pikkujuttuja puunattavaksi, mutta tänään mennään vielä serkun kanssa tekemään loput hommat. Perjantai ja lauantai pyhitetään tavaroiden roudaamiselle ja tosiaan lauantaina olisi tarkoitus nukkua ensimmäinen yö uudessa kodissa! Täytin eilen jo keittiön kaappeja ja siis voi että kun siellä oli jumalattomasti kaappitilaa!!
Meillä on tässä nykyisessä kämpässä ihan tosi vähän kaappeja, ylipäätään. Keittiössä on kaksi pientä astiakaappia ja aivan minitila kuiva-aineille, siksi meiltä puuttuukin aina puolet niistä kun ei ole tilaa ja mitään säilykkeitä ei voi koskaan ostaa, kun ei vaan mahdu.
Jotkut pikkujutut aluksi harmitti, mitä ei oltu tajuttu katsoa sillon ekalla kerralla, mutta suurinosa on vain "ulkonäkövikoja", jotka varmasti saa piiloon kivalla sisustuksella. Nyt mulle vasta iski kunnolla tämä muuttokuume kun pääsi tositoimiin, olispa jo lauantai! Tää kuukausi ollaan pinnistelty aika pikkurahalla kun on pitänyt maksaa takuuvuokra, tämän vanhan asunnon vuokra ja vähän vielä uudestakin kämpästä, että saatiin avaimet viikkoa ennen kuun loppua, mutta ensi kuussa varmaan helpottaa. Toki sitten on pakko saada jotakin uutta sisustustavaraa ja muitakin oikeasti tarpeellisia hankintoja on edessä. Huomattiin myös, että Eevin kengät ovat jääneet vähän pieniksi, joten ne on pakko ostaa heti parin päivän sisällä. Nooakin tarvitsee paljon uusia vaatteita kun kasvu on niin hurjaa, mutta onneksi on säästössä ristiäislahjarahoja. Ehkäpä tästä tuleekin vielä jotakin, vaikka hermot ovat vähän herkässä ja kai vähän jännittääkin jo..
Ja kuten tarkkasilmäisimmät ovatkin jo huomanneet, on blogikin saanut jo uuden nimen.. Kaksio muuttui siis kahdeksi kerrokseksi! Osoite pysyy kuitenkin samana. Mietin kauan uutta nimeä, mutta tämä taitaa olla sopivin ja on hyvin yhdistettävissä vanhaan nimeen. Kaaos pysyy varmasti, vaikka asuintilat muuttuvat;)

tiistai 23. elokuuta 2016

Negatiiviset tyypit

Jokaisella meistä varmasti on tai on ollut joku negatiivinen ystävä tai tuttava, joka saa jopa oman mielen matalaksi. Joku, joka ei osaa sanoa kenestäkään mitään hyvää. Tai sitten on käynyt todella hyvä munkki, jos on päässyt välttymään näiltä tyypeiltä. Tälläisellä henkilöllä saattaa itsellään olla huono itsetunto ja yrittää kyseisellä tavalla pönkittää omaa paremmuuttaan. Silti minun on vaikea ymmärtää, että voiko joku todella saada itselleen paremman mielen puhumalla jostakin muusta pahaa. En osoita tällä tekstillä ketään tiettyä henkilöä, sillä olen itse suhteellisen hyvin saanut poistettua tämän tyyppiset henkilöt lähipiiristäni, mutta kyllähän näitä silloin tällöin sattuu kohdalle. En itsekkään ole aina maailman positiivisin henkilö ja takuulla olen saanut jollekkin pahan mielen, mutta en tarkoituksella. Enkä voi tietää, ymmärtääkö negatiivinen ihminen itse, millaisen ilmapiirin luo ympärilleen.
Välillä saa lukea blogeistakin, kuinka jotkut anonyymisti kommentoivat ilkeästi ja usein näistä kommenteista paistaa se, että halutaan vain loukata, kun ei nyt muutakaan tekemistä ole. Joku saattaa tietysti ilmaista vain mielipiteensä kärkkäästi, mutta silti mielestäni voisi hetken miettiä, kuinka asiansa ilmaisee. Toisista pahaa puhuminen ja juoruaminen on aina väärin, varsinkin kun itse ei pysty puollustautumaan tai korjaamaan vääriä väitteitä. Myönnän itsekkin, että joskus on tullut tuomittua muita ihmisiä ulkonäön tai tekemisten perusteella, mutta nyt myöhemmin on tullut ajatelleeksi, että jotakin tuntematta ei voi mennä sanomaan millainen joku on. Eikä ihmistä tuntemallakaan ole oikeutta puhua toisen asioista. Olen itse joutunut monesti korjailemaan juoruja itsestäni ja on varmasti edelleen ihmisiä, joilla on minusta väärää tietoa. Mutta kertoohan sekin ihmisestä, uskooko kaiken mitä joku muu toisesta sanoo. Vaikka onhan se helppo lähteä toisen tarinaan mukaan kun on vain yhden henkilön sana.
Tarkoituksenani olikin vain ilmaista, että älä lähde pahanpuhujan mukaan, äläkä tee johtopäätöksiä ihmisistä sen mukaan minkä näköisiä he ovat tai mitä kuulet joltakin muulta. Koitetaan mielummin keksiä jotakin mukavaa sanottavaa, eikä tuhlata energioita negatiivisuuteen!
Tuo perhanan nallekin vaan hymyilee, vaikka ympärillä olisi kuinka sekaista muuton keskellä..
Positiivisempaa viikkoa kaikille, meillä lähestyy muutto päivä päivältä ja pitää sanoa, ettei sen suhteen ole koko ajan mieli ihan niin aurinkoinen, mutta yritän miettiä, että viikon päästä ollaan jo uudessa, isommassa kodissa!:)

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kuinka riidellä nätisti?

Olenkin aikaisemmin tuonut esiin, että minä loukkaannun herkästi (ehkä tämän raskaus-synnytys-imetys-touhun takia) ja että usein meillä riidat selvitetään unohtamalla. Meillä olikin tässä juuri esimerkillinen tilanne, tapahtui perjantai-lauantai yönä: Eevi päätti kahden aikaan yöllä, että nyt olisi hyvä aika herätä vähän hulinoimaan. Minä ja D herätään hyvin eri tunnetiloissa, jos meidät herätetään keskellä yötä. Minä herään pelästyneenä, "miksi sä mut herätit, onko kaikki hyvin, onko lapsilla kaikki hyvin" ja mä herään yleensä sillä sekunnilla. D herää kiukkuisena, usein tiuskaisten "miksi sä mut herätit?!". Tässä vaiheessa mä loukkaannun ekan kerran. Miksi aina pitää tiuskia, etkö osaa ikinä puhua tavallisesti? D on niin unenpöpperössä, että jatkaa kiukkuilua ja aamulla on sitä mieltä, että on puhunut ihan nätisti. Eevi päätti, että ei väsytä yhtään. Kahden ja kuuden välillä hän nukkui välillä 10-15 minutin pätkiä, samalla potkien ja pyörien mun päällä, välillä kikatteli kun oli niin kiva olla hereillä keskellä yötä. Mä luovutin kuuden aikaan ja nousin Eevin kanssa olohuoneeseen. Hetken päästä menin herättämään D:n, että mä pääsisin nukkumaan. D heräsi taas tietysti unenpöpperökiukussa ja mulla oli väsykiukku, joten siitähän se riemu repesi. Minä pääsin nukkumaan, tietysti ensin kiukku-uhittelujen saattelemana. Nukuin 10-10.30 asti ja olin edelleen väsynyt. Me jatkettiin edelleen D:n kanssa sanailua ja tässä vaiheessa mietinkin, että tämän on pakko loppua. Eevi ei vielä osaa kunnolla puhua, mutta matkii kyllä sanoja. Mitä jos joku kaunis päivä neidin suusta tuleekin joku ruma sana? Se päivä on tietysti edessä, mutta en halua, että se on meiltä opittua.
Edessä onkin siis peiliin katsomisen paikka. Kuinka riidellä puolison kanssa nätisti? Niin että lapset eivät kärsi tai opi kiellettyjä sanoja. Ehkä olisi aika tehdä vanhemmillekkin kiellettyjen sanojen-lista? Jokaisesta rumasta sanasta voisi laittaa kolikon lapsien säästöpossuun? Ja tätä voisi käyttää myöhemmin lasten kanssa kun sieltä suusta alkaa tulla veetä ja peetä. Mutta tottakai se pitää alkaa meistä vanhemmista, sillä muuten saattaa tulla vastaan lause, "No mutta kun äitikin/isikin.."
PS. Tilanne päättyi onnellisesti, molemmat osasivat pyytää anteeksi ja oivalsivat, että asiat olisi voinut sanoa toisellakin tavalla.

perjantai 19. elokuuta 2016

TUKKA LÄHTEE PÄÄSTÄ

Täällä se taas on, hiustenlähtö. Synnytyksestä reilu kolme kuukautta ja taas alkoi kaljuuntuminen. Esikoisen syntymän jälkeen en edes tiennyt, että näin tapahtuu. Varsinkin suihkussa sen huomaa, kädet täynnä hiuksia tai itseasiassa joka paikka täynnä hiuksia. Ennen luulin, että hiustenlähtö johtuu jollakin tavalla imetyksestä, mutta tutustuttuani asiaan tajusin, että kyse ei olekkaan siitä. Vaan, että raskauden aikana hiuksen kasvuvaihe on pidempi ja esteogeenin määrän tiputtua synnytyksen jälkeen tippuu hiuksetkin. Tai ilmeisesti ei kaikilla yhtä radikaalisti, mutta minä en taida kuulua niihin onnekkaisiin, joilla hiustenlähtö on vähäistä.
Meillä meni edellisessä asunnossa jopa viemäri tukkoon ja D:n sörkittyä sitä, löytyi uskomattomat kasat tukkaa, joilla olisi varmasti saanut hennompihiuksiselle mahtavan tuuhennuksen! Nyt olin jo siis varautunut tähän, vaikka se edelleen järkyttää. Mulla on kyllä kieltämättä todella paksu tukka, joten pieni ohennus ei ole pahitteeksi, mutta kyllä se pistää harmittamaan kun joka paikasta saa noukkia pitkiä suortuvia. Eikä riitä, että niitä löytyy tyynyliinalta tai suihkun viemäristä kun niitä saa pyydystää ruuasta ja myöskin vauvan suunpielistä.

Muutaman päivän harjaustulos, lisätäämpä tähän vielä ne suihkuun jääneet hiukset ja kaikki loput irtohiukset..
En muista kauanko tämä vaihe itselläni kesti viime kerralla, mutta kädet ristissä toivotaan, ettei enää kovin kauaa tarvitse kärvistellä karvakasoissa. Toki meidän kissallakin on taas joku stressivaihe päällä kun karvaa lähtee siltäkin, mutta kaljuunnutaan sitten yhdessä. Vaikka minä se olen joka ne täällä imuroi, omat karvat ja kissan karvat. Ja eiköhän multa taas hetken päästä tule joku valitusvirsi, kun nää hiukset on niiiiin paksut, etten kestä!

torstai 18. elokuuta 2016

10+1

10 asiaa, joita et ehkä tiennyt minusta:

1. Olen hyvin nuoresta asti halunnut äidiksi. Juuri ennen 20-vuotissyntymäpäivääni sain tietää odottavani esikoistamme.
2. Minulla on kaksi pikkusiskoa. Toinen 1,5 vuotta nuorempi ja toinen kuusi vuotta nuorempi. Nuoremman kanssa meillä on eri äiti.
3. Suutun herkästi, (varsinkin D:lle), mutta lepyn lähes yhtä nopeasti.
4. Olen hyvin läheinen oman äitini kanssa. Jos jotakin saisin toivoa, toivoisin, että välit omiin lapsiini olisivat yhtä lämpimät. Toivon myös, että omat lapseni eivät olisi yhtä tyhmiä kuin minä nuorena. Mä olin kamala kakara.
5. Pidän enemmän koirista kuin kissoista. Silti mulla pyörii nurkissa veemäinen katti.
6. Tein lapsena typeryyksiä, jotka vieritin pikkusiskoni niskoille tai ainakin väitin hänen olleen mukana hölmöilyissä, jotka itse tein. Kuka nyt ei olisi sisaruksilleen niin tehnyt, mutta silti, anteeksi siskorakas<3
7. Tapasin D:n hieman kosteissa pippaloissa ja seuraavasta viikosta lähtien hän taisi viettää jokaisen yönsä minun luonani. Ja me edettiin semmosella tahdilla yhteisessä elämässä, että oksat pois!
8. Olen hyvin omistautunut äiti. En millään tahdo laittaa lapsia hoitoon yöksi, vaikka tietäisin heidän pärjäävän tutussa paikassa (Eevin varsinkin). Eevin ollessa pieni, minun oli todella vaikea ottaa lapsenhoitoapua vastaan, nyt kahden kanssa olen vähän höllännyt omaa otettani ja parin tunnin hoitoapu kuulostaakin yhtäkkiä luksukselta.
9. Olen syönyt sanani sataan kertaan. Ennen lapsia oli helppo suunnitella, näin tehdään ja näin tulee tapahtumaan. Eipäs tehtykkään, eikä tainnut tapahtua.
10. En ole ikinä osannut päättää, mikä on mielestäni kaunein vuodenaika. Jokaisessa on jotakin kaunista.
+1 Mulla on lähes aina hiukset kiinni, mutta kun haluan itsestäni hyvän kuvan, avaan kiharapilveni.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Aikaisin ne harrastukset on aloitettava

Syksyllä päästään taas harrastelemaan. Eevin kanssa aloitettiin viime syksynä Perhejammailu, jossa siis yhdistyy tanssi, erilaiset leikit ja lorut. Ilmoitin meidät samaan ryhmään uudelleen ja 1.9 päästään taas Eevin kanssa viettämään joka torstai äidin ja Eevin kahdenkeskistä aikaa! Neiti tykkää ihan hirveästi tanssimisesta ja toivottavasti hetki sitten alkanut ujouskin vähän helpottaisi kun päästään saman ikäisten lasten pariin. Lähes puolentoista vuoden ajan Eevi oli ainoa lapsi, sai kaiken heti, eikä joutunut jakamaan äidin huomiota kenenkään kanssa, joten pikkuveljen tulo on ollut vähän rankkaakin tuolle tinttaliisalle, joten meidän aika tulee tarpeeseen. 45 minutin ajan saan keskittyä vain ja ainoastaan Eevin kanssa olemiseen.
Perhejammailun kevätnäytös<3
Toinen harrastus alkaa ensi viikon lauantaina, vauvauinti. Tällä kertaa ilmoitimme Nooan "tunneille", sillä vauvauinti loppuu kahden ikävuoden jälkeen, jolloin siirrytään uimakouluun. Vauvauinti on mielestäni myös vähän hintava harrastus, 59€/kk. Mutta tässäkin on yksi hyvä etu.. Kaikki alle kouluikäiset sisarukset saavat osallistua uintiin ilmaiseksi. Eli Eevi pääsee kuitenkin joka viikko uimaan! Me D:n kanssa vaihdellaan, toinen on Nooan kanssa ja toinen Eevin kanssa. Nooa pitää kylpemisestä, joten toivon hänen tykkäävän myös uinnista. Äkkiä sen huomaa, jos harrastus ei tunnukkaan vauvasta mukavalta, niin sen voi tietysti lopettaa. Eevin ollessa vauva, aloitimme samoihin aikoihin (n. 3kk ikässä) ja siitä tuli mukava koko perheen harrastus. Lapsi oppii tuntemaan veden, sekä onhan se ihanaa läheisyyttä myös vauvan ja vanhempien välillä.
Murujen uudet uikkarit! Nooalle heti kahdet,
jos ensimmäiset jääkin pikapuoliin pieniksi..
Nooan kanssa jatketaan myöskin mammatreffailuja ja Eevi pääsee silloin viettämään aikaa yleensä kummitädin tai mummun kanssa, välillä on mahdollista tulla myös mukaan, varsinkin jos treffeille on tulossa muidenkin mammojen vanhempia lapsia. Ajattelin myös tutustua (heti muuton jälkeen) lähellä oleviin kerhotapahtumiin, jossa päästäisiin näkemään muita lapsia. Mutta onhan näissä jo mukavasti puuhaa.
Itseäni olisi kiinnostanut jooga vauvan kanssa, mutta mulla ei ole mahdollista saada "vakkari"hoitajaa, joka varmasti pääsisi joka viikko samaan aikaan. Kahden kanssa pitääkin ottaa enemmän huomioon ja aina ei pysty repeemään joka paikkaan. Mutta onneksi ollaan löydetty edes parille harrastukselle tilaa meidän kiireisessä arjessa. Eniten odotan lasten valtavaa iloa ja onnellista ilmettä kun päästään nauttimaan jostakin erilaisesta!

tiistai 16. elokuuta 2016

Äitiäkin joskus väsyttää

Monesti arkena olen miettinyt, että olisipa jo viikonloppu, kun D ei mene töihin ja mä saan nukkua normaalia pidempää. Nyt kuitenkin sunnuntaina mietin, alkaisipa normaali arki taas. Viimeisimpinä viikonloppuina on ollut hirveästi menoa ja meininkiä, että normaali arki tuntui jopa houkuttelevalta. Nyt perjantaina oli ystävän tuparit, lauantaina oltiin pappala-reissussa, josta kirjoitin eilen. Edellisviikonloppuna piipahdin Porisperessä, sitä edellisenä oltiin D:n äidin luona ja markkinoilla, jota ennen oli jazzeilua. Kyllä tässä on ollut taas kaikennäköisiä kissanristiäisiä. Ja nytkin saa kaiken aikaa pakkailla ja miettiä tulevaa muuttoa.

Ei ihme, että äidillä on jäänyt säärikarvat ajamatta ja tukkaa ei jaksakkaan pestä edes jokatoinen päivä. Tänä aamuna taapero tökki mut hereille, otin hänet toiseen kainaloon, ojensin puhelimesta Teletapit ja suljin silmäni vielä hetkeksi. Ei pieni lapsi tarvitse puhelimia, ipadeja tai muita tämän päivän vempaimia, ajattelin, mutta ai että kun viisi minuttia lisää aamu-uniin tekee hyvää! Tai niin ainakin kuvittelen.
Sunnuntaina ei jaksettu tehdä ruokaa valmiiksi eiliselle rankan reissun jälkeen, mutta tottahan se kostautui heti aamupäivällä kun edelleen oli veto poissa. Nooalla oli eilen harmituspäivä ja Eevi päätti sutata meidän olkkarinmaton käyttökelvottomaksi. Minä yhdellä kädellä väänsin pikaisesti kanakastiketta samalla kun hyssyttelin Nooaa Manducassa. Tästäkin selvittiin ja sen jälkeen mentiin yhdessä päikkäreille.
Mä välillä silmät ristissä vietän sitä kuuluisaa omaa aikaa yömyöhään kun kaikki muut nukkuvat, mutta pitää sanoa, että nyt olen muutamana iltana luovuttanut ennen yhtätoista. Mitä hyötyä siitä omasta ajasta on, jos sen jälkeen on vain entistä väsyneempi? Jossakin vaiheessa sitä alkaa arvostaa enemmän pitkiä yöunia, kuin sitä hiljaista, yksinäistä hetkeä keskellä yötä..

maanantai 15. elokuuta 2016

Syksyinen reissu pappalaan

Lauantaina pakattiin kimpsut ja kampsut meidän perheautoon ja hurautettiin mun isän luo Tottijärvelle. Heillä on talo järven rannalla ja siellä on ainutlaatuisen rauhallista. Toki siellä on myös mökkejä ja lauantai-iltana naapurissa oli pienet pippalot, mutta se ei meitä haitannut.
Takapenkin matkaseura<3
Lauantai-iltapäivänä pisarteli vähän väliä, mutta illalla oli jo selkeää ja taisipa aurinkokin näyttäytyä. Me oltiin koko iltapäivä ja ilta ulkona. Ja Nooa, joka herää nykyään sillä samalla sekunnilla kun vaunut pysähtyvät, nukkui monen tunnin unet ulkona. Eevi pääsi kuluttamaan energiaa riehumalla ulkona, välillä palloa ja välillä käpyjä heitellen. Muutaman kerran heräsi kiinnostus lähteä rantaa kohti, mutta onneksi neitiä ei tarvinnut sieltä koko aikaa olla hakemassa. Lämmitettiin rantasauna ja sinne mennessä Eevi oli jo sen verran väsynyt, että pariin kertaan painoi päänsä jalkoihini ja hieroi silmiään. Tarkoitus olikin, että Eevi voisi olla vähän myöhempään hereillä, jos jaksaisi, jospa aamulla unta riittäisi vähän pidemmälle (vaan eipä ne unet hirveästi pidemmälle riittäneet..)
Ihana järvimaisema!

Syötiin hyvin ja lasten mennessä nukkumaan, (Eevikin "oudossa" paikkaa nukahti melkein heti!) kaivettiin pelikortit esille ja taisimpa viiniäkin hieman maistella, ja tottakai meillä oli vähän herkkujakin. Kellon lähestyessä puoltayötä, ei vanhat enää jaksaneet ja me kaikki kömmittiin nukkumaan! 
Sunnuntaina katseltiin lastenohjelmia ja ulkoiltiin sen verran mitä suurimmalta sateelta kerittiin.
Musta tuntuu, että muutamien viimeisten päivien aikana Eevi on alkanut yhätäkkiä enemmän toistamaan sanoja, joita kuulee. Pappa tuli jo niin selkeästi, samoin keinu oli lähestulkoon ymmärrettävissä. Iltapalan jälkeen sanottiin kiitos, mutta hyvää yötä oli lähempänä kskznsksks... Ehkäpä nyt niitä uusia sanoja alkaa tulemaan vauhdilla? Minä ainakin olen huomannut suurta kehitystä.
Eilen reissusta palautuneina oltiin kaikki ihan poikki. Nyt kesällä on ollut niin paljon menoja ja pikkureissuja, että kun taputellaan vielä tuo muutto tuosta niin sitten saa hetkeksi istua ja hengähtää!

Ihanaa alkavaa viikkoa jokaiselle!

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Pois pinnasängystä

Kirjottelinkin jo aikaisemmin, että meidän taapero tajusi, kuinka pinnasängystä pääsee näppärästi pois. En sen jälkeen uskaltanut kauheasti nukuttaa edes päikkäreille, ettei vaan tulla pää kolisten alas. Eeville oli jo valmiina juniorisänky mummulassa, joten perjantaina pakkasin autoon Nooan kehdon, sillä Nooa sai siirtyä pinnikseen ja ajelin äitini luo. Kerroin jo lähtiessäni, että äiti käy nyt hakemassa Eeville uuden, hienon sängyn! Kotiin tullessani alettiinkin heti tutkiskelemaan sänkyä ja pistettiin kaikki valmiiksi ensimmäistä yötä varten. Eevi vaikuttikin heti hyvin ylpeältä uudesta sängystään ja kerrottiin myös, että tästä lähtien Nooa nukkuisi vanhassa sängyssä.
Hieman meidän makuuhuone on nyt täynnä sänkyä, mutta onneksi tilanne muuttuu kahden viikon sisällä kun päästään uuteen kotiin. Jännitinkin ensimmäistä iltaa, että kuinka monta kertaa Eevin saa viedä takaisin sänkyyn, mutta suureksi yllätykseksi neiti nukahti uuteen sänkyyn heti, eikä inahtanutkaan ennen aamua. Aamulla hän töpsötteli meidän sängyn viereen niin leveä hymy kasvoilla, ilmeisesti oli kuitenkin käyty tutkimusmatkalla, koska pari tyhjää muuttolaatikkoa oli mystisesti vaihtanut paikkaa.. Nooakaan ei edes huomannut sängyn vaihtoa, yhtä hyvin nukkui aikaiseen aamuun asti. Seuraava etappi onkin oma huone, en tiedä kummalle mahtaa olla isompi muutos, äidille vai tyttärelle!

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Mikä pitää parisuhteen kasassa vauvavuosina?

En todellakaan tiedä! Ja varsinkin kun niitä vuosia tuleekin kaksi putkeen. Välillä tuntuu, että ainoastaan Pyhä Henki pitää tätä parisuhdetta parisuhteena. Kaksi pientä lasta antaa meidän elämään paljon sisältöä, ihan hirveän paljon, mutta kyllä se myös kuluttaa. Meillä on hyvin paljon erimielisyyksiä, enimmäkseen ne tulevat kausittain. Välillä menee hyvin pitkän aikaa ja välillä taas sukset menevät ristiin joka asiassa. Myös päivien sisältö vaikuttaa meidän yhteiseloon. Jos mä olen nukkunut huonosti, Eevi on kiukutellut koko päivän ja Nooa on nukkunut päivällä 15 minutin pätkiä, voi vain kuvitella, että kun herra tulee kotiin ja sanoo yhdenkin väärän sanan..
Vastarakastuneina
Eevin vauvavuotena mun oli tosi vaikea antaa häntä kenellekkään hoitoon pitkiksi ajoiksi. Aina kerkesi tulemaan ikävä. (Ja tähän vaikuttaa varmasti se mun oma päähän pinttymä, "itseppähän olet lapsesi hankkinut"..) Muutaman kerran kuitenkin saatiin kahdenkeskistä laatuaikaa. Mutta kuinka me yleensä käytettiin se? Siivoamalla ja nukkumalla univelkoja pois. Virhe. Silloin meidän olisi pitänyt nauttia vain toistemme seurasta, mutta kuinka siitä pystyy nauttimaan kun molemmat ovat aivan rättiväsyneitä?
Nooan synnyttyä meidän yhteinen aika on vieläkin vähäisempää ja tietysti imettämisen vuoksi, meillä ei ihan vielä voikkaan olla kovin pitkiä lapsivapaa-aikoja. Mutta mä elän toivossa, että me selvitään tästäkin. Vielä vajaa kolme kuukautta toivottua täysimetystä jäljellä ja siitä nopealla tahdilla saakin alkaa maistelemaan ruokia.
Eevin vauvavuosi oli kuitenkin omasta mielestäni helppo, jos ei lasketa mun hormoonihuuruja siihen mukaan. Jos me selvitään näistä kahdesta peräkkäisestä pikkulapsiajasta, niin en tiedä mikä meidät voisi rikkoa.
Meidän edellinen lapsivapaa D:n synttäreinä 2015.
Käytiin syömässä ja vuokrattiin leffa. Enkä silloinkaan malttanut olla yötä erossa Eevistä.
Vaikka välillä tekisi mieli hyökätä toisen kimppuun ja karjua, (joka oikeasti tekisi joskus hyvää) niin kyllä me toisiamme rakastamme. Mutta on yksi asia, joka meidän pitäisi oppia. Puhuminen. Meidän riidat vain aina jää, niitä ei puhuta loppuun asti, koska ei haluta oikeasti karjua lasten läsnäollessa. Tiedän, että se on todellinen ongelma, joka vain kasvaa suuremmaksi. Meille tekisi oikeasti hyvää vain huutaa ja kirota ja itkeä. Ehkä seuraavan kerran kun saadaan muutama tunti lapsivapaata, me toteutetaankin se. Mun mielestä varteenotettava vaihtoehto.

Sen jälkeen meidän yhteiskuvat ovatkin tätä luokkaa!

tiistai 9. elokuuta 2016

Taaperoelämää: Kun ei piru vie mene perille

Meillä on ollut pari ihan mahdotonta päivää! Eevi oli tosiaan koko viikon tosi korkeessa kuumeessa ja oli monena päivänä väsynyt ja nuutunut. Mutta se patoutunut energia ollaan kyllä aika kiitettävästi kulutettu tässä parina päivänä. Tässä saattaa mukana olla jonkinnäköistä uhmaa (lue: uhmasta tämä pelkästään johtuu). Kaikki mitä käteen osuu, lentää kuin leppäkeihäs, juuri siihen suuntaan mihin nyt sattuu ensimmäisenä menemään. Tai sitten äiti on myös erittäin hyvä kohde. Ollaan nyt yritetty aina tyrkyttää palloa, että palloa saa heittää, kun tavarat ovat lähteneet lentoon. Mutta onhan se nyt paljon mukavampaa viskoa omaa pillimukia kun jotakin pirun palloa!
Meillä on myös Eevin leluille Ikean säilytyssysteemi, jossa vielä alkuun oli kaikenlaisia koriste-esineitä portailla, mutta eipähän ole enää. Neiti on nyt innostunut kiipeilemään siihen ja mulla on ylimmällä portaalla radio, josta on ihan huippua mennä laittamaan volat kaakkoon! Portaalla on myös lasipurkki, jossa on kynttilä ja pieniä kiviä ja niitäkin on niiiin kiva heitellä lattialle tai suuhun. En edes laskenut, että kuinka monta kertaa olen Eevin nostanut sieltä pois eilisen aikana, mutta monta.
Mutta kaikista paras juttu opittiin muutama päivä sitten.. Nukutin Eeviä tavalliseen tapaan päiväunille pinnasänkyynsä. Se päivä oli levoton. Eevi huusi sängyssä ja kävin moneen kertaan laskemassa huutavan taaperon takaisin makuuasentoon, kunnes viimeisellä kerralla.... avaan makuuhuoneen oven ja taapero kävelee mua vastaan??!?! Pikku tättähäärä päätti tulla sängystä ihan omin avuin! Ja siitäkös vasta riemu repesi, "siis täältähän pääsee näin näppärästi alas!" ja sieltähän tullaan. Meidän oli tarkoitus siirtää Eevi vasta muuton yhteydessä juniorisänkyyn, mutta meidän on ihan pakko raahata se sänky vielä pariksi viikoksi tänne vanhaan kämppään! Mun sydämeni menee rikki kun mietin, että Eevi tulee joku kerta pää edellä sieltä alas, nytkin on sängyn ympärys vuorattu päiväpeitolla.. ihan varmuuden vuoksi.
Löytyykö vinkkejä kuinka uhmakas taapero lopettaa tavaroiden heittelemisen?
Ei auta nätisti sanominen, eikä äänen korottaminen. Jos ottaa tavaran pois, kohta on joku muu esine kädessä, niin ja se ilkikurinen hymy huulilla!

maanantai 8. elokuuta 2016

Pelottava tulevaisuus

Olen viime aikoina alkanut jännittämään tulevaisuutta. Kaikkea mitä uutta on tulossa. Pelkästään muutto on taas suuri muutos meidän elämässä. Mä olen niin kova stressaamaan aina kaikesta ja silloin musta tulee kiukkuinen. Meillä on paljon muuttoapua, mutta lähes joka kerta jostakin tulee aina ongelma. Muuttoa enemmän mua silti mietityttää mun koulu.. Koska mä palaisin sinne, kävisinkö alkuun jo jotakin kursseja ja kuinka se sitten tapahtuu? Pystyisinkö ottamaan Nooan mukaan johonkin tunneille? Ja entä sitten vähän myöhemmin, kun menen täyspäiväsesti kouluun, lapset menevät hoitoon. Mä en tiedä yhtään mitään noista päiväkotitouhuista! Siis äitinä mun olisi varmaan pitänyt vähä asioihin perehtyä, mutta kun ei ole ollut ajankohtaista. Koulussakin käytiin näitä juttuja, mutta multa jäi harjottelu ihan kokonaan käymättä synnytyksen takia. 
Mä vaan mietin kuinka ihmisillä on aikaa kaikkeen? Aamulla pitää herätä pirun aikasin, että kerkeää ensin viemään lapset hoitoon ja sitten itse mennä kouluun. Millä mä mahdan edes kulkea kun meillä on vaan yksi auto? Kai bussilla sitten varmaan.. Stressaa jotenkin ihan hirveesti, vaikka tuo päiväkotiasia ei nyt ihan ajankohtainen vielä olekkaan. Olen kyllä itse toivonut perhepäivähoitajaa, mutta en tiedä mistä mahtaa löytyä lähin. Ja meidän uuden kodin vieressä taas on päiväkoti.
Miten voikaan jännittää aivan arkipäiväiset asiat? Kaikki muutkin pystyvät näihin tavallisiin asioihin, joka päivä! Jossakin vaiheessa pelkäsin, että kun jään äitiyslomalle niin jäänkö aivan yksin, eikä meillä olisi mitään tekemistä. Nyt tuntuu, että päivät ovat aamusta iltaan täynnä ja ehkä siksi mietityttääkin, että missä vaiheessa sitä sitten käy koulussa/töissä. Mutta sama taisi olla Eevin ollessa pieni. Meillä oli harrastuksia, mammatreffejä ja kaikenmaailman menoja ja mietin silloinkin, että enhän mä voi mennä kouluun, kun ei mulla ole aikaa!! Jostakin sitä aikaa kuitenkin löytyi. Nyt lapsia onkin kaksi ja kaksi ei ole sama kuin yksi. Mutta eiköhän näistäkin haasteista selvitä. Aina uudet asiat jännittävät.
Hyvää viikonalkua!

perjantai 5. elokuuta 2016

Asioita, jotka muuttuvat äitiyden myötä

KAHVI
Ennen: "Ihanaa, tää on kuumaa! Mulla ei oo mikään kiire juoda tätä. Pitäisköhän selata vähän facebookkia samalla tai hei oliskohan mulla jemmassa joku hyvä kirja? Nyt kaikki ilo irti tästä kuumasta kupposesta!"
Jälkeen: "Oho ompas tää jäähtyny, koskas mä tän kaadoinkaan, tunti sitten? No mut kylmä kahvi kaunistaa ja onneks tässä on kuitenki kofeiinit varmaan jäljellä. Äkkiä vaan naamariin, kulta älä viitti kiivetä sinne pöydälle.." Ja se kahvi on vielä seuraavankin tunnin päästä siinä.

PERJANTAI
Ennen: "Allright perjantai! Mihis sitä tänää lähdettäs? Käytäskö kurkkaamassa se uusi baari? Vai hei istuttaisko vaan ihan rauhassa kotona ja katotaan jotaki leffaa? Ja huomenna nukutaan sit pitkään!"
Jälkeen: "Mikä päivä tänään on? Jaa perjantai vai? Pitäiskö tilata pizzaa kotiinkuljetuksella kun muksut nukkuu? Mut aikasin sitten nukkumaan, aamulla on vauvauinti puoli yhdeksän."

OMA ÄITI
Ennen: "Hei mutsiiii älä ny viitti taas saarnata.."
Jälkeen: "Äiti hei voitko auttaa mua? Mitä mä nyt teen näiden lapsien kanssa? Tarviin sun neuvoja."

HIUSTENLAITTO
Ennen: "Pitäisköhän vähän suoristaa tukkaa vai kokeilisko sitä kivaa lettikampausta? Nyt tarvis kyllä vähän päästä leikkaamaanki tätä pehkoa, taidanki soittaa parturikaverille.. Juujuu mikä vaan päivä käy, ei oo ajallakaa mitään väliä!"
Jälkeen: "Jestas kun tää tukka on järkyttävä, pitäis varmaan tehä jotaki. Mut jos mä ny tänää laittasin vaa semmosen suttunutturan, se pelastaa aina. Taidan kuitenki varata ajan sinne kampaajalle.. Mut mulle ei sovi sit tollon, eikä tollon, eikä tällön, mut hei tohon välii voisin ehkä saada lapsenvahdin ja hei ei sit leikata kauheesti, pakko saada tukka kiinni!"

KORUT
Ennen: "Tän paidan kanssa sopis tosi hyvin toi napaan asti roikkuva kaulakoru ja nää isot korvikset olis tosi mageet, pitäiskö ostaa pari tommosta isoa sormustaki missä roikkuu tommosia ketjuja, siis ihan pakko saada.."
Jälkeen: "Juu ei kiitti mitään helyjä nyt, kato kun näitä lapsia kiinnostaa ihan hirveesti. Tää kihlasormus ja pienet nappikorvikset on ihan ok."

KYNNET
Ennen: "Ei vitsi kuinka ihanat geelikynnet, mulle kans! Voisit tehdä semmoset aika pitkät, stilettikynnet ja sitte joku tosi kiva väri ja kaikkia ihania blingbling-juttuja, nii ja kaikkia koristeita mitä vaan löytyy!"
Jälkeen: "Hitto kun nää kynnet kasvaa kun Suomen metsä. Nyt äkkiä ne kynsisakset tänne.. Hei äiti käy vaan äkkiä täällä vessassa, älä viitti hakata sitä ovea, okei no tuu sitte tänne äitin kanssa, mut nätisti sitte, jaa se kynsiviila halus wc-pyttyyn uimaan.."

Mutta mitä vaan näiden ihanien ipanoiden takia

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Uusia blogituulia ja muitakin tuulia

Moni varmasti on huomannut, että olen päässyt bloggaamaan Kaksplussan verkostoon! Ja olen siitä todella iloinen ja tyytyväinen. Tammikuussa pääsin takaisin blogimaailmaan ja innostus on pysynyt, vaikka aluksi mietinkin kuinka aikani riittää toisen lapsen tupsahdettua maailmaan. Olen yrittänyt kirjoittaa useampaan kertaan viikossa, yleensä tämä on toteutunut, joskus ei ole ollut kirjoitettavaa, enkä ole väkisin halunnut alkaa väkertämään. Nyt kuitenkin Kaksplussalle pääsyn jälkeen on tuntunut, että kirjoitusinto on aivan huipussaan! Mieleen pulpahtelee jos minkälaisia ideoita ja niitä tässä pikkuhiljaa toteutellaan.

Meillä alkaakin puhaltamaan myös muitakin uusia tuulia, blogituulien lisäksi.. Sillä kaaos kaksiossa on päättymässä. Ei suinkaan kokonaan, kaaos todennäköisesti säilyy, mutta me löydettiinkin uusi asunto! Kaikki kävikin hyvin nopealla tahdilla. Ollaan katseltu asuntoja pikkuhiljaa kun heinäkuussa meidän vuoden sopimus tuli täyteen. Välillä on ollut enemmän puhetta muutosta ja välillä vähän vähemmän. Kävimme viime kuussa katsomassa uutta, isompaa asuntoa, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Porin keskustasta, eli huomattavasti rauhallisemmalla alueella lapsia ajatellen. Jätettiin samana iltana hakemus, mutta olimme molemmat hyvin epäileväisiä, sillä asuntoon ei toivottu lemmikkejä ja toiseksi, se oli heti vapaana ja me tosiaan pääsisimme muuttamaan vasta elokuun lopussa/syyskuun alussa. Mutta kuinka ollakkaan, vuokranantajien tuumailtua viikonlopun yli, meille soitettiin, että meidät oli valittu vuokralaisiksi, jos sitä edelleen halusimme! Ja tottavie me haluttiin!
Asunnossa on lähes tuplasti tilaa verrattuna meidän kaksioon ja oma piha. Nooallekkin löytyy valmiiksi oma huone, vaikka hän saa majailla vielä jonkin aikaa meidän makuuhuoneessa. Mä olen jo ihan innoissani sisustamassa Eeville huonetta (siitä varmasti tulossa myöhemmin ihan oma postauksensa.) Toisaalta mulla on haikea olo kun Eevi menee omaan huoneeseen, mutta onhan hän jo iso ja reipas tyttö<3 Tulossa on siis varmasti asunto- ja sisustuspostauksia ja tottahan meidän pitää jossakin vaiheessa tehdä parisuhdereissu Ikeaan! Kun kaksiosta siirtää tavarat neliöön, saattaa jokunen nurkka jäädä tyhjäksi. Mutta mä tykkäänkin yksinkertaisista asioista, joten odotan sitä avaruuttakin, joka kaksiosta puuttuu.
Tälläisiä jännittäviä asioita siis tulossa. Uusi blogin nimi onkin jo harkinnassa, melkolailla päätettykkin ;) Mutta sitä jouduttekin vielä vain arvailemaan!

tiistai 2. elokuuta 2016

3kk-neuvolaa ja kuumeilua

Eilen käytiin Nooan kanssa 3kk-neuvolassa. Kummitäti tuli hoitamaan Eeviä niin mun ei tarvinnut stressata, kuinka hän jaksaisi kuluttaa aikaansa tarkistuksen ajan. Poika oli taas kasvanut vauhdilla, seurasi hienosti lelua ja kannatteli päätään. Sopivasti odotusaulassa herra päätti myös täyttää vaippansa lähes ääriään myöten, joten aloitettiin heti mittailut.
Herran mitat;
paino 6630g
pituus 62,5cm
py 41,1cm
Meinasin pudota tuolilta kun terveydenhoitaja antoi valmiiksi soseidenmaistelulehtisen. Ei kai nyt herranjumala vielä?? Mutta onhan reilu kuukauden päästä ikää jo neljä kuukautta ja silloin onkin jo mahdollista aloittaa maistelut. Olen ajattelut yrittää myös tällä kertaa puolenvuoden täysimetystä, kuten Eevin kanssa (muutaman päivän jäi vajaaksi) ja terkkari oli sitä mieltä, että jos paino nousee yhtä hyvin niin sille ei ole estettä. Sitten saatiinkin ensimmäiset piikit ja voi kurjuus sitä itkua. Onneksi Nooa rauhottui nopeasti, eikä jäänyt pitkäksi aikaa itkemään sitä sydäntä särkevää huutoa.
Eilen ja tänään Nooa on ollut vähän kärttyinen, vatsassa on vähän kiertänyt (johtuisikohan rota-rokotteesta..) ja parasta on ollut sylissä vatsallaan tai tissi suussa. Mutta meidän Eevilleppä nousi ihan kunnon kuume. Tänään huomasin päivällä kuinka hän oli vähän lämpöinen, mutta oltiin mummulassa ja virtaa riitti entiseen tapaan, joten ajattelin sen johtuvan kovasta touhuamisesta. Illalla  neiti oli kuitenkin jo kuuma ja kauheasti kaipasi syliin ja mittarilukemaksi tulikin reilu 39 astetta! Mä olen aina ihan hädissäni soittelemassa päivystykseen jos mun pikkumuruilleni tulee jotakin. Eevi kuitenkin oli hyvinvoiva, söi ja joi lähes normaalisti, joten arvatenkin saatiin ohjeeksi antaa lääkettä ja odottaa huomiseen. Huomenna aion kuitenkin varata ajan, jollei kuume yön aikana katoa, sillä Eevillä oli jo perjantaina vähän lämpöä ja välillä viikonlopunkin aikana oli normaalia väsyneempi.
Me jatketaan viikkoa hyvinkasvavan pikkuherran ja kuumeisen sylineidin kanssa<3

maanantai 1. elokuuta 2016

Pohojalaaset markkinat

Perjantaina lähdettiin vielä pienelle kesäreissulle viikonlopuksi. D:n äiti asuu Vaasan lähellä olevassa pikkukylässä (vaikkakin nykyään Vaasaa sekin alue on) ja sinne me suunnattiin heti D:n töiden jälkeen. Luvassa oli jokavuotiset Köpingin markkinat. D:n kaikki kolme veljeä olivat tulleet myös, sekä yhden puoliso, joten meitä oli aika lössi. Perjantaina oltiin niin myöhään perillä, että lapset saikin lähes heti laittaa nukkumaan. Köppäreillä on aina iso teltta, jonne mennään istumaan iltaa. D:n äiti jäi vahtimaan lapsien unta, kun me lähdettiin poikkeamaan teltalla, onneksi talo on ihan vieressä, eli jos Nooa olisikin yhtäkkiä herännyt niin minä olisin juossut kahdessa minutissa takaisin.
D luovutti heti, noin 15 minuttia teltassa ja hän lähti nukkumaan, vaikka me jonotettiinkin varmaan kolme kertaa kauemmin! Ja sunnuntaina sama homma, paitsi D ei vaivautunut edes telttaan. Mua aina naurattaa väkisinkin, sillä sama on toistunut lähes joka kerta (lue: ainakin viimeiset pari vuotta), ensin kova uhoaminen, että tänää mennään ja valvotaan pitkään ja juodaan ja jippii kun on kivaa. Ja kun kello lähenee yhtätoista, niin kauhee väsy ja herra painelee nukkumaan.
Tämä oli markkinoilla Eevin ehdoton suosikki!
Mä olen siis käynyt parturi-kampaaja-koulun Vaasassa ja mulla on siinä lähialueella paljon kavereita, joita oli huippua nähdä pitkästä aikaa! Ja lauantaina meillä oli kunnon parturi-kampaajien tapaaminen kun neljä plikkaa istahdettii pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia. Yksi heistä oli myös Eevin kummitäti ja oli tietysti aivan innoissaan hänen näkemisestään! Molempien lasten kummisedät (D:n veljet) olivat myös paikalla ja oli hienoa nähdä kuinka heillä riitti aikaa olla meidän lasten kanssa. Varsinkin D:n pikkuveli jaksoi juosta Eevin perässä ja lauantai-iltana jatkoi Nooan nukutusta menemällä tämän viereen laittamaan tuttia suuhun sen pudotessa ja hän ihan totta oli siellä loppuun asti, niin kauan, että Nooa nukahti. Ja Eevin kummisetä oli yöllä herännyt tämän huutoon ja he lähtivät keittiöön juomaan vettä yhdessä. Eevistä on tullut aika ujo ja alkuun kovasti jännittikin kun päästiin perille, mutta nopeasti taas tottui, että ollaan uudessa paikassa.
Nooan lempparijuttu taisi tällä(kin) reissulla olla tissi..
Meillä oli mukava reissu, mutta kiva oli taas palata kotiinkin. Yönylireissut kuluttavat kummasti enemmän energiaa lapsien kanssa.. Tästä kestää taas pari päivää ennen kuin on entisissä voimissa!

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016