perjantai 29. huhtikuuta 2016

Munkkikestit

Tänään olikin oikea herkkupäivä...taas. Mun toiseksi viimeisen ajotunnin jälkeen pyörähdin serkun kanssa kaupungilla ja sen jälkeen D lähti viemään mua ja Eeviä mun äidille. Meidän esiuhmaprinsessan eilinen kuume oli tänään tiessään, mutta koko aamupäivä oli silti yhtä kiukkuamista. Siksi olikin kiva lähteä mummulaan, sillä johonkin se kiukkukin jäi.
Meinasin, että tänä vuonna tekisin itse munkkeja (mitä en ole koskaan yksin tehnyt), mutta onneksi jätin sen vain ajatuksen tasolle ja päätin tehdä niitä äitini kanssa. Mummulassa vastassa oli myös isomummi ja pappa, jotka olivat lähteneet onnittelemaan mun äitiä, jolla oli tänään synttärit. Munkkitaikinakin oli jo valmiina, että pääsin suoraan pyörittely- ja paistohommiin.
Itsetehdyt, tuoreet munkit on ehkä parasta,
mitä tiedän!

Paistaminen olikin helppo homma, mutta en tiedä uskaltaisinko siltikään yksin alkaa sähläämään sen kanssa. Tuskimpa. Sytyttäisin todennäköisesti koko talon palamaan. Eevi jaksoi leikkiä ja touhuta koko ajan, alkoi yhtäkkiä myös kiipeilemään keittiön tuoleillekkin, onneksi ei vielä kotona ole tätä taitoa hoksannut..
Viikonlopuksi meillä ei olekkaan mitään suunnitelmia, ehkäpä vapputori pitää käydä katsastamassa. D menee Eevin kanssa aamulla uimaan niin mä saan hetkeksi jäädä lepäämään.

 Ihanaa vappua kaikille<3

torstai 28. huhtikuuta 2016

38+3: se on loma ny!

Äitiyslomallahan mä olen ollut 1.4 alkaen, mutta jatkoin koulua vielä eiliseen asti. Ja olen erittäin tyytyväinen, että saavutin tavoitteeni. Ajatus oli siis käydä kaikki kevään teoriat, kurssit ja tehtävät, työharjoittelua lukuunottamatta ja siinä mä onnistuin. Muutaman kerran mietin, että jaksanko istua 8 tuntia koulussa ja varsinkin nämä viimeiset ruuanlaittopäivät epäilyttivät, mutta mä jaksoin! Eilen siis mulla oli viimeinen koulupäivä, nyt hetkeen.. Ei tietenkään mun kunniakseni, vaan ihan muutenkin meillä oli leivontapäivä, joka kyllä kruunasi tämän mun "loman" alkamiseni. Koulun ulko-ovista sai pyöriä ulos kun oli koko päivä mätätty teeleipää, muffineja, puuroa, sämpylää ja pullaa!
Tänään oli taas neuvolakäynti ja niitä tuntuukin olevan nyt koko ajan. Viime viikon käynnistä en edes kirjoitellut, kun edellisestäkään ei ollut kovin pitkä aika. Tämän viikon käynti oli myös vähän ylimääräinen, kun viime viikolla oli taas haalea+ valkuaisissa, mutta tänään oli puhdas näyte. Paineet olivat oikein hyvät, ei turvotuksia tai muuta mainittavaa, joten kaikki edelleen hyvin. Itseä toki edelleen huolettaa, että meinaako tämä vauveli täältä koskaan haluta lähteä, sillä ei vieläkään näy, eikä kuulu kipeitä supistuksia. Kivuttomia harjoitussupistuksia sen sijaan on. Eipä kenenkään vatsaan ole koskaan kukaan jäänyt, mutta jos mä olenkin ensimmäinen! Ei kai. Ja alkuviikosta mulla on inssi, joten ennen sitä ei kova kiire olekkaan, vaikka pikkuhiljaa alkaa tympiä säryt siellä sun täällä, jatkuva pissahätä, unettomuus kun ei hyvää asentoa löydy ja kuinka haastavaa onkaan siivota Eevin leluja lattialta kun on suuri rantapallo tiellä. Onneksi D hoitaa nämä hommat suurimmaksi osaksi.
Lisäksi Eevi on taaaaas kuumeessa, joten äidin syli on ollut tänään ykkönen. Me ollaankin iltapäivä ja ilta pätkötelty sängyssä satuja lukien ja sohvalla Pikku kakkosta katsoen. Ruokakaan ei pikkumurulle ole meinannut tänään maistua, onneksi iltapuuro meni alas niin jaksaa nukkua. Huomenna mulla on toiseksi viimeinen ajotunti, viimeinen on juuri ennen ajokoetta. Ja sen jälkeen lähdetänkin mummulaan tekemään munkkeja, ai että mä rakastan vappua juuri sen takia! Sitä paitsi neuvolassa sanottiin tänään, että hyvällä omallatunnolla saa vetää munkkeja ja simaa, joten pakko kai sitä käskyä on noudattaa;)

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Aktiivinen lauantai ja pihvisunnuntai

Huh mikä päivä oli eilen! Lähes koko päivä oltiin enemmän tai vähemmän menossa.
Aamulla löhöttiin sängyssä Eevin kanssa jopa seitsemään asti, vaikka ekan kerran neiti heräsi neljän aikaan kun isi heräsi töihin. Aamulla pikaiset pakkailut ja vauvauintiin. Tällä kertaa meillä olikin tunti putkeen kun oltiin korvaamassa jotakin sairaskertaa. Kyseiset tunnit olivatkin mulle viimeiset moneen viikkoon. Reilu viikko sitten kyselin neuvolasta vieläkö saan käydä uimassa ja annettiin suostumus mennä vielä viikolla 38 jos oma olo on hyvä, mutta sen jälkeen ei enää suositeltu tulehdusriskin takia. 
Uimasta kruisailtiin kotiin syömään ja nukkumaan, jonka jälkeen lähdettiin hetkeksi Pelle Hermanni-puistoon leikkimään. Ilma olikin aika kylmä, vaikka aurinko pilkahteli. Eevi kuitenkin nautti olostaan, eikä millään halunnut lähteä pois. Hyvään aikaan kuitenkin alettiin tekemään lähtöä, koska samaan aikaan alkoi pisartelemaan vettä. Jatkettiin matkaa Noormarkkuun. Eevi pääsi leikkimään mun kohta vuoden ikäisen serkun kanssa ja onhan ne aika touhottajia yhdessä. Mä pääsin samalla kaivelemaan serkkupojan vanhoja vaatteita, josta löysinkin vaikka mitä aarteita meidän pojalle.
Muutaman sekunnin tämä parivaljakko pysyi paikoillaan, 
että saatiin pari kuvaa napattua!

Melkein muutaman tunnin lapsoset jaksoivat leikkiä ja olisivat jaksaneet varmaan pidempäänkin, jollei meidän olisi pitänyt lähteä kotiin keittelemään iltapuuroa. Loppuilta menikin sohvalla loikoillen ja kymmeneltä lauantai-iltana nukkumaan, hurja meno!
Tänä aamuna meininki oli lähes sama.. Eevi tuli viereen jo kuuden aikaan ja lähes tunnin jaksoi köllötellä vieressä kunnes pakotin D:n ylös ja sain vielä itse nukahtaa hetkeksi. Loppupäivä onkin melkein arvattavissa, sillä sehän on taas sunnuntai ja mummilapäivä! Ajeltiin siis taas Merikarvialle, kuten monena muunakin sunnuntaina. Mutta sinne on niin mukava mennä, sillä siellähän paistaa aurinko lähes aina! Lähdettiin Porista, niin ilma oli todella synkkä. Matkan varrella satoi vettä, lunta, räntää ja rakeita vuorotellen, mutta kyllä, mummilassa paistoi:) Mummille oli lähtenyt myös mun eno, naisystävänsä ja mun yhden serkun kanssa. Eevillä oli ainakin ihan huippukivaa kun pääsi taas leikkimään ja ihmeen kärsivällinen mun serkku F oli, vaikka pieni taapero tuli häiritsemään hänen pelejään. Ja F jaksoi kauan leikkiä Eevin hullunkurisia leikkejä, jossa heiteltiin jotakin leluhiirtä vuorotellen ja Eevi räkätti ihan kippurassa. Muutenkin meillä kävi tuuri, että juuri tänä sunnuntaina lähdettiin kylään, sillä mun eno on kokki (ja ihan huippu sellainen) ja päästiin ruokapöydässä nauttimaan oikeasti maailman parhaita pihvejä! Pihvi vain suli suuhun ja samalla toivoi, ettei se loppuisi koskaan. Niin hyvää se oli! Suosittelen, että jos joskus poikkeatte Poriin ja mieli tekee maailman parasta pihviä, niin poikkeatte hänen ravintolassaan Steakhouse Rosenbomissa, voin luvata ettette tule pettymään.
Kuvat jäi ottamatta pihvistä,
mutta tässä pari suussa sulavaa annosta,
 jotka on nautittu Steakhousella!

Näillä eväillä on hyvä startata huomenna uusi viikko, mutta näillä eväillä olisi myös mukava lähteä synnyttämään;) Mun äitikin soitti, että yöllä sopii lähteä, koska hänellä on huomenna vapaa päivä! Mutta eihän se tietenkään odottamalla tule..

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Raskauskuvauksia

Tänään käytiin ottamassa vähän raskausvatsakuvia mun äidin luona. Kuvaukset on ihan hirmu kalliita jossakin liikkeessä.. Jos olisi kauheesti ylimäärästä rahaa niin tietty olisi voinut mennä johonkin liikkeeseenkin, mutta saatiin mun mielestä oikeen kivoja kuvia ihan kotikonsteinkin. 
Ensimmäisessä raskaudessa otettiin myös muutamat kuvat mun äidin luona ja oli kiva saada myös nyt otettua. Tällä kertaa meitä oli toki valmiiksi kolme ja pienen taaperon kanssa homma ei sujunut ihan niin mutkitta, mitä 1,5 vuotta sitten.. Mutta kuvat kertovat enemmän kuin sanat!
Meillä oli ainakin tosi kivaa! Ja isokiitos mun äidille näistä kuvista Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille:)

tiistai 19. huhtikuuta 2016

(kasvis)ruokaa rakkaudella

Meillä alkoi koulussa kokkailut! Enää ei oikeastaan päiväkodeissa tehdä itse ruokaa, mutta pitää meidän oppia perusruokaa tekemään, esim. kotihoidossa voi joutua tätä taitoa tarvitsemaan. Eilen tehtiin ihan perusruokaa; lihapullia, perunaa, ruskeakastiketta ja jälkkäriksi paria eri kiisseliä.
Tänään olikin vähän "erikoisempia" tai ainakin mulle, kun todella harvon tulee tehtyä mitään kasvisruokia. Ainoa, jota kotona teen, on kasvissosekeitto ja sekin yksinkertaistettuna: kasvissuikaleet pakkasesta+valkosipuli bonjour..
Koulussa jokainen ryhmä teki jonkin ruuan ja lopuksi koottiin noutopöytä kaikista herkuista. Meidän ryhmä valitsi kasvisgratiinin ja olikin ihan ensimmäinen kerta koskaan, kun pääsin kyseistä ruokalajia valmistamaan, mutta ei varmasti jäänyt viimeiseksi. Tykkäsin kyllä kovasti. Lisäksi meidän noutopöydästä löytyi raastekeittoa, joka myöskin oli ihan huippua! Kaupan pinaattilättyjä oon joskus maistanut, enkä niistä ihan hirveästi ole koskaan tykännyt, mutta itsetehtyinä nekin oli ihan ok. Yhtenä ruokalajina oli soijaa, eikä se totta puhuen vieläkään ole mitään herkkua. Mun äiti ei syö punaista lihaa ja on joitakin kertoja tehnyt lasagnea soijasta ja kyllä sitä yhden annoksen aina syö, ketsupin kanssa :D joten siis ei kiitos mulle. Viimeisenä löytyi vielä täytettyjä paprikoita, jotka vähän poikkesi kasviksista, tonnikalan takia. Mä jätin paprikat syömättä, koska toisissa oli tosiaan täytteenä sitä tonnikalaa ja toisissa sieniä ja mä en voi sietää kumpiakaan. Fiiliksen mukaan mummin sienipiirakka uppoaa, mutta missään muussa muodossa ei millään. Lisäksi meidän pöydästä löytyi salaattia, kermaviilikastiketta, puolukkahilloa ja leipää.

Jälkkäriksi jokainen ryhmä teki kääretortun eri täytteellä. Ja sekin oli mulle ensimmäinen kerta. Kaikenmaailman juustokakkuja oon kyllä vääntänyt, mutta näinkin yksinkertainen herkku on jäänyt tekemättä. Hyvin se rullaus kuitenkin meni ensikertalaiseltakin.
Kaikkiaan hauska päivä, kivaa kun ei joka päivä tarvitse vaan istua, kuunnella ja kirjoittaa, vaikka aika harvoin meillä on semmosia päiviä ollutkaan. Nyt loppuviikko onkin taas vapaata ja ensi viikolla vielä kaksi ruuanlaittopäivää ja viimeisenä leivotaan. Siinä olikin mun koulunkäyntini hetkeksi. Vähän haikeilla mielin jätän kaikki uudet, ihanat luokkakaverit, mutta onhan tässä tulossa uusia ja jännittäviä asioita! Ja niitä koulukavereita kerkeää kyllä näkemään ilman kouluakin. Tein tänään koulussa keskeyttämisilmoituksen 1.5 lähtien, mutta yhtään en osaa sanoa, koska on paluu.. Sen näkee sitten tuonnempana.

torstai 14. huhtikuuta 2016

22-vuotta ja ultrakuulumisia

Jeee, hyvä synttäriä vaan minulle. Eipä tämä päivä eronnut muista päivistä ihan hirveästi, muutamaa kahvivierasta lukuun ottamatta. Koulussa kylläkin mun ihanat luokkakaverit lauloivat mulle ja sain pienen lahjankin<3
Sunnuntaina tulee lisää kahvivieraita, äiti ja sisko varmaan. Mun mielestä nää omat syntymäpäivät rupee olemaan jo vähän turhia, näin vanhalla iällä. Ehkä sitten pyöreät erikseen. Mun mielestä viime vuonna 21-vuottakin oli tylsä, sillonhan musta tuli viinanhakukelpoinen, mutta en muista ostaneeni koko vuoden aikana kertaakaan mitään alkoholijuomaa, johon 18-vuotta ei olisi riittänyt. Niinkuin tässä nyt olisi ihan hirveän montaa kertaa pitänyt ostaa ylipäätään mitään alkoholijuomaa viimeisen parin vuoden aikana. Joten ei mitään hyötyä siitäkään. Nyt saa kuitenkin keskittyä lasten synttärijuhliin.
D vei mut aikaselle synttärilounaalle maanantaina, saatiin sisko
ja hänen miesystävä seuraksi!
Eilen meillä oli kauan odotettu ultra ja vihdoin jännitys loppui. Enitenhän mä olen jännittänyt sitä, kuinka päin siellä masussa pötkötellään.. No mutta oikeinpäinhän siellä oltiin! Tai siis niinkun väärinpäin.. pää alaspäin! Niin päin kuin pitäiskin. Eli siis annettiin lupa alatiesynnytykseen. Painoarvioksi saatiin 3,3kg, eli suurinpiirtein Eevin syntymäpainon verran ja tässä olis vielä muutama viikko aikaa, ainakin toivottavasti. Mutta eihän noihin painoarvioihin kannata sokeasti luottaa, välillä voi heittää ihan härän pyllyä. Muuten käynti oli aika pikainen.. Lääkäri oli hieman vanhempi herra, mittaili kyllä kaikki tarkasti ja välissä heitti vähän vitsiäkin, mutta tärkein oli, että vauva on tulossa pää edellä, sitähän tietoa lähdettiinkin hakemaan!
Tänään viikot 36+3

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Onko mitään täydellisempää..

.. kuin juuri pestyt ja sileän suoriksi silitetyt pikkuvauvan vaatteet? Ei munkaan mielestä!
Rakastan kävellä kaupassa pesuainehyllyjen välistä ja kaikki huuhteluaineet tuoksuvat niin mahdottoman hyviltä, mutta silti meillä pestään pyykit hajusteettomalla pesuaineella.
Vaihdettiin hajusteettomaan silloin kun aloin pestä Eevin vaatteita. Mä en vaan tykänny kun ostettiin kirpparilta vauvanvaatteita ja ne haisi joltakin. Kerran ostin vk-haalarin kirpparilta, joka haisi joltakin huuhteluaineelta, ajattelin, että kyllä se haju siitä lähtee. Pesin sen ainakin kolme tai neljä kertaa ja pidin monta päivää parvekkeella tuulettumassa, mutta se haisi silti.
Uskon, että on helpompi myydäkkin vaatteet eteenpäin kun ne tuoksuu ihanan puhtaalta, ei miltään.
Entäs pyykit noin muuten? Kumman hommaa se on?
Meillä se on molempien, mutta lastenvaatteet on mun reviiriä. Jos D laittaa omat vaatteensa kuivumaan saumat miten sattuu, niin laittakoon, mutta mä en laita niitä kaappiinkaan yhtään sen nätimmin. Eevin ja vauvanvaatteista mä oon tarkka, että saumat on suorassa ja ne on tämän perfektionistin tyyliin myös aika tarkassa järjestyksessä kuivumassa: paidat, bodyt, housut, kaikki samaa kategoriaa olevat vierekkäin.. 
Sama tietty näkyy myös astiakaapissa ja muissa pikkutarkkoissa asioissa ja D kiroaa.. Ja mua ärsyttää kun se jaksaa samaa asiaa ihmetellä aina ääneen "miks sun pitää saada kaikki aina samalla tavalla eikä mitään uutta voi koskaan koittaa??"
NO KUN EI VOI!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Lähtölaskenta

Laskettuun aikaan jäljellä 29 päivää. Havahduin eilen, että tasan kuukausi enää aikaa siihen veikattuun the päivään. Liikkuminen on nyt jo niin hidasta ja välillä kivuliastakin, että on koitettu ottaa ilo irti näistä päivistä, kun vielä oikesti pystyy jotakin tekemään.
Eilen ajeltiin taas Merikarvialle mummilaan ja ulkoiltiin oikein olan takaa, ehkä Eevi sen takia nukkuikin kokonaiset 12 tuntia ja mä olin ihan ihmeissäni aamulla kello 7.00, että mikäs nyt on kun ei kukaan ole vielä herättänyt. Me päästiin D:n kanssa viettämään pientä kahdenkeskistä aikaa saunaan kun mummi leikki lapsenlapsenlapsensa kanssa. D uskaltautui käydä kastautumassa kokonaan merivedessä, mä kastelin toisen isovarpaan.. Mä kyllä luulen, että olis synnytys ollut hyvin lähellä jos olisin siihen jääkylmään veteen pulahtanut, että ihan suosiosta jätin väliin.
Tänään käytiin mun äidin luona vaihtamassa kesärenkaat meidän p*skaseen vauhtilaivaan, vihdoinkin. Tai D vaihtoi, vaikka mä kyllä kiristin kaikki perässä.. (ja D vielä kerran mun perässä..)
Loppuilta meni siivoillessa ja vihdoin sain pestyä ekan satsin Einon vaatteista. Nyt saakin istuskella sohvalla, koska huomaa taas alaselästä rehkineensä. Eilen jo ajattelin lähdön koittavan kun illalla tuli ylävatsa ihan järkyttävän kipeeksi ja koko vatsa veti ihan kivikovaksi. Mä olin tietty aivan varma, että nyt tämä on se raskausmyrkytys, joka nyt yhtäkkiä tulee todella pahana ja varma käynnistys edessä! Soitin äidille, joka oli juuri pääsemässä töistä ja tuli mittaamaan mun verenpaineet, jotka kuitenkin olivat normaalit, jopa alhaisemmat mitä yleensä neuvolassa on mitattu. Ja vatsakipukin lähti panadolilla, mikä lie kipukohtaus mahtoi olla.. Tänään onneksi paremmilla oloilla ja huomenna mun viikonloppuni vielä jatkuu!

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Huomenna aion...



... herätä hyvällä tuulella

... leikkiä lapseni kanssa

... ulkoilla lapseni kanssa

... olla iloinen

... olla miettimättä kouluasioita

... nukkua päiväunet

... tehdä pientä siivoilua

... tehdä ruokaa perheelleni

... sanoa jotakin mukavaa miehelleni

... suukotella lastani

... olla maailman paras äiti lapselleni



keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Haaste: Miksi bloggaan?

Sain Ihan vaan tavismutsi-blogin ihanan pirteältä Ilonalta haasteen kirjoittaa, miksi bloggaan.

Blogini onkin vielä aika uusi, tammikuun alussa sain vihdoin aikaiseksi tämän kyhätä. Minulla on aikaisemmin ollut kaksi blogia, toinen angstisena teiniaikana (jota harvemmin haluan edes muistella) ja toisen aloitin ennen esikoisen odotusaikaa kun aloin treenata, mutta se lopahtikin siihen raskauteen. Monesti esikoista odottaessa kävi mielessä alkaa kirjoittaa blogia raskaudesta ja odotusajasta, mutta homma ei edennyt mihinkään, kun en millään keksinyt nimeä blogille. Tälläkin kertaa nimen keksimiseen meni suurin aika, mielessä oli jo valmiiksi kaikki ulkoasusta ensimmäisiin teksteihin. Sormet syyhysit päästä kirjoittelemaan, joten oli pakko saada toimiva nimi, jotta pääsin eteenpäin!

Haluan kirjoittaa itseäni kiinnostavista aiheista ja toki yritän myös miettiä asioita, jotka saattaisivat kiinnostaa lukijoita. Itse kirjoittaminen on toiminut henkireikänä välillä niin raskaassakin arjessa. Tekee hyvää päästä purkamaan johonkin. Olen kirjoittanut lähes koko lapsuuteni/nuoruuteni päiväkirjaa, bloggauksessa kuitenkin pääsee jakamaan ajatuksia muiden kanssa ja on mahtavaa huomata, ettei ole ainoa joka painii niiden samojen mieltäpainavien asioidensa kanssa. 

Tämän hetkiseksi kohokohdaksi joudun myös mainitsemaan facebookin! Julkistin raskauteni siellä vasta viime viikolla ja sen jälkeen uskalsin luoda sivut blogilleni. Sivujen luonnin jälkeen blogin katsojamäärät ainakin triplaantuivat! Hetken mietin, että voinko kirjoittaa yhtä vapautuneesti kuin ennen, mutta olen pysynyt samalla linjalla ja aion pysyäkkin:)

Toivon, että blogin myötä tutustun ihaniin bloggaajiin, jotka ovat samoissa elämäntilanteissa ja joihin pääsisi paremminkin tutustumaan. Jo nyt olenkin löytänyt monia mielenkiintoisia seurattavia.
Lukijat ja kommentoivat lisäävät myöskin motivaatiota kirjoittaa niinä päivinä kun ei millään jaksaisi. On mukavaa huomata, että joku oikeasti odottaa meidän kuulumisia<3

Haastan mukaan minua inspiroivat:


Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa.) Saat osallistua vasta saatuasi haasteen. (Ja niitähän voi vaikka pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen) Kirjoita ja julkaise oma tarina blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsiltä, voit haastaa jonkun toisen. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina- haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Taas meillä sairastetaan.

Eihän siinä mennytkään tällä kertaa kun viikko, kun sairastuttiin uudelleen. Viikko sitten nousi se korkea kuume pariksi päiväksi, joka sitten lähtikin yhtä nopeasti kuin tuli. Eilen Eevi alkoi yskiä ja illalla vuosikin jo nokka, eikä millään meinannut nukahtaa.
D:n piti nousta taas 2.00 töihin, joten minähän olin se joka nukuttelin Eeviä, vaikka mullakin oli meno 8.30, mutta se oli kuitenkin vähän myöhemmin kun tuo herran työaika.. Tunniksi otin Eevin kainaloon ja siinä hyörittiin ja pyörittiin kunnes nostin takaisin omaan sänkyyn ja sinne nukahti. Yö oli kuitenkin myös levoton ja heräiltiin useampaan kertaan.
 Yleensä Eevi syö tuttia enää nukkumaan mennessä, nukkuessa 
ja silloin kun sattuu sen jostakin vahingossa löytämään,
mutta kyllä kipeänä sitä lussutetaan muutenkin.

Aamulla ennen koulua mä suuntasin autokouluopettajan ja kahden muun oppilaan kanssa liukasradalle. Mä pääsin ajelemaan myöskin matkat ja muutenkin oli ihan hauska kokemus ja tietty opettavainen.. Onneksi silti tähän väliin tulee kesä, eikä tarvitse pelätä loskakelejä, vaikka eihän näistä Suomen säistä ikinä tiedä.. Muutenkin autokoulu on mennyt yhdessä hujauksessa. Huomenaamuna mulla on taas ajotunti ja sen jälkeen onkin enää 3 tuntia ajoja käymättä. Teoriatunnit vähän hidastaa mun ajokortin saamista, koska tunnit on 3h/krt ja se järjestetään vaan kerran viikossa. Lisäksi olisi mahdollista käydä tunteja virtuaalisesti, mutta mulla sattui juuri kaikille päiville koulua! Mutta kahdessa viikossa pitäisi teoriatkin olla käytynä ja sitten vain jännitetään pääsenkö ensimmäisellä yrittämällä läpi kokeesta ja inssistä.. Ja tietysti toivotaan, että olen vielä yhtenä kappaleena, ettei tarvitse lykätä koetta synnytyksen jälkeiselle ajalle.
Huomenna mulla onkin koulusta vapaapäivä, mutta tosiaan aamulla ensin ajotunnille ja iltapäivällä teoriatunneille. Jos Eevin nuha helpottaa, eikä pahene, niin neiti pääsee mummun kanssa illalla perhejammailuun tanssahtelemaan, johon ei viime viikollakaan valitettavasti päässyt. Myöskin kummitäti tulee huomenna Eevin kanssa ulkoilemaan, toivottavasti ilma olisi vähän nätimpi, mitä tänään on ollut!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kevät tulee ja synnytys lähestyy

Eilisestä yllätyksestä selvitty suurinpiirtein. Pakko vielä kerran hehkuttaa kuinka oli niin ihanaa ja kaikki olivat ihania<3 Tästä pääset eilisiin tunnelmiin! Nyt ollaan taas askel lähempänä laskettua aikaa ja eilinen teki tästä taas vähän todellisempaa. Pelottavaa kuinka päivät menevät näin nopeasti eteenpäin. Ajattelen vain, että synnytys on silloin 9.5 tai sen jälkeen. Eilen kuitenkin arvausleikissä tuli myös niitä ennen LA:ta arvauksia ja rupesinkin miettimään, että mitä jos se tapahtuukin ennen kun olen asiaa ajatellut tapahtuvan?? Kuitenkin se on hyvin hyvin pieni prosentti, jotka synnyttävät juuri sinä päivänä kuin pitäisi.
Muutenkin mietityttää kuinka lähellä synnytys sitten onkaan, kun nyt on alkanut kaikenlaiset kivut vaivata. Tänäänkin, varsinkin liikkeessä on tuntunut todella inhottavaa, repivää kipua nivusissa ja lonkissa. En muista tälläsiä kipuja ollenkaan Eevin odotusaikana olleen. En tiedä johtuuko se siitä, että Eevi oli perätilassa ja tämä tulokas nyt todennäköisesti raivotarjonnassa vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, että kaikki raskaudet ovat erilaisia.
Tänään käytiin ostamassa Eeville ihanat kevätkengät. Ulkona kun on ollut monta päivää pelkkää plussaa ja lumetkin ovat sulaneet kokonaan, on varmaan mukavempi tallustella tennareilla kuin kuomilla.. Aivan ihanat popot löydettiin ihan Citymarketista. Mun äiti vinkkasi, että siellä olisi tarjouksessa tukevannäköiset kengät, joissa on nauhat ja vetoketju. Eevi repii vielä kaikki tarrat auki, varsinkin kauppareissulla kun pitää istua kärryissä, joten nauhat saa kiinni niin, ettei niitä availla kesken kaiken. Hintakaan ei plussakorttia vilauttamalla ollut päätä huumaavaa, 39,95€. Ja niin Eevi sai ihanan vaaleanpunaiset typykengät, joilla kelpaa kirmata ulkona kevätsäässä!
Sain vihdoin tehtyä blogille ne omat facebook-sivut, joista joku päivä höpisinkin. Tarkoitus on päivittää sinne blogitekstien lisäksi myöskin extrakuvia. Sivusta pääsee tykkäämään täältä. Mulle on taas tulossa kiireinen koulu- ja autokouluviikko, mutta siitä huolimatta koitan jaksaa kirjoitella meidän kuulumisia.
Aurinkoisen keväistä viikkoa kaikille! Toivotaan, ettei ainakaan lunta tule:)

lauantai 2. huhtikuuta 2016

BABYSHOWERIT

Voi että kun mua on helppo huijata! Eilenhän mä kirjotin meneväni Aloe vera-kutsuille ja olin menossa sinne niin kauan, kunnes vasta mun äidin eteisessä tajusin, että eihän nää taida semmoset kutsut olla ollenkaan.. En aavistanut sitten yhtään mitään, mistään. Yllätyksen tultua esille, tajusin toki semmosia asioita, joista joku olisi voinut ymmärtää, että tässä on jotakin mätää, mutta mua on vaan niiiin helppo uunottaa.
D tietysti oli taas hommassa mukana, vaikka mä ihmettelin sitä jo Eevin babyshowereiden jälkeen, että kuinka se osaa pitää tämmösiä juttuja salassa! Joitakin viikkoja sitten sanoin D:lle, että ei mulle varmaan kukaan pidä juhlia, mutta ajattelin ihan tosissani, ettei pidetä, kun monesti ilmeisesti vain ensimmäisestä lapsesta juhlitaan näitä kemuja. Mutta mun serkku, jota ollaan pyydetty kummiksi, halusi ihan välttämättä pitää tulevan kummipoikansa kunniaksi juhlat, eikä se tietenkään haitannut yhtään!
Ensin skoolailtiin alkumaljat ja serkku piti ihanan pikkupuheen. Sitten päästiinkin ruokapöytään. Kauheesti oli nähty vaivaa niiden herkkujen eteen ja muutenkin kattaus ja koristelut olivat kerta kaikkiaan ihan huippuja! (Nyt mulle tuleekin valinnan vaikeus, että mitkä kaikki kuvat lisään tähän postaukseen kun kaikki näytti niin ihanalta ja söpöltä!!) 
Ohjelmassa oli nimen-, koon-, ja syntymäpäivän arvailua, mun vatsanympäryksen koon veikkailua ja sitten pääsin availemaan kaikkia ihania lahjoja.
Tähän kirjoitukseen ei voi laittaa liikaa ihana-sanaa!
Seuraavaksi mä sain käsihoidon ja kasvohoidon. Kasvohoito tehtiin Aloe veran-tuotteilla, eli vähän kuitenkin kutsuihin liittyvää, johon luulin olevani menossa. Loppujuhlat oli mukavaa jutustelua ja rentoa oleilua vieraiden kanssa. 
Juhlat olivat menestys ja täydellinen yllätys! Tulevaa äitiä olivat juhlistamassa mun oma äiti, pikkusisko, mummi, serkku, kummitäti, anoppi, ystävistä pääsivät mun enon puoliso, ala-asteystävä, parturikaveri Vaasasta ja myöskin mun uudelta luokalta oli huomattu pyytää yksi hyvä ystävä ja mukana oli tietty ihana tyttäreni, joka pääsi samalla näkemään sukulaisia. Pari ystävää ei päässyt tulemaan menojen takia, mutta oli mukavaa, että niin moni pääsi.
Haluan vielä kiittää kaikkia ihania, jotka olivat järjestelyissä mukana ja jotka tekivät näistäkin kemuista ikimuistoiset<3 Nyt vähän lisää kuvia kertomaan tästä ihanasta päivästä. 

Ihanaa, ihania, ihanat, niin ihanaaa..

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016