torstai 30. kesäkuuta 2016

Asiat, joista ei puhuta

Ärtymys, kiukku, nollastasataankiihtymys. Viime aikoina olen huomannut itsessäni kyseisiä asioita. En koe olevani erityisen väsynyt, saan nukuttua lähes koko yön. Nooa nukkuu yön yhdellä heräämisellä ja Eevi tosin nousee kukon laulun aikaan. Ehkä kuitenkin olen pikkuhiljaa väsyttämässä itseäni. Puhuin t ä ä l l ä, siivoushulluudestani ja nyt, kuten jo silloin pohdin, se alkaa viedä mehuja minusta. Kun ikuiseen siisteyden tavoitteluun lisätään oman ajan puuttuminen, miehen valittaminen ja lapsen tyytymättömyys johonkin asiaan, on soppa valmis. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että pystyn hallitsemaan ärtymykseni kun Eevi yrittää potkia Nooaa tai leikkiä nukella tämän kasvojen päällä tai kun Nooalla tuntuu olevan koko ajan nälkä. Tiedän, että kumpikaan ei tee näitä tahallaan, mutta kun olet koko päivän kieltänyt ja niellyt kiukkusi ja mies tulee kotiin "pääsisinköhän mä tänään ajoissa salille", on kuulkaas h*lvetti irti. No empä tiiä p*rkele, yritäppä kuule ni mä koitan syödä aamupalaa kun kello on neljä!! Okei se nyt oli vähän liioteltua, kyllä mä kerkeän aamupalan syömään aamulla, koska se on joka aamu jääkaapissa valmiina. Eli D tekee myös paljon hyvää täällä, mutta valitettavasti hän on myös se, joka saa minun vihat päällensä.
Välillä minun on ollut oikeasti vaikea tunnistaa omaa itseäni näiden tunteiden sekamelskasta. Olen tullut todella vihaiseksi. Kuten jo sanoin, D saa tuntea nahoissaan kun mammalla kiehuu, mutta niin saa myös meidän huonekalutkin.. Vaikka itse löisin oman varpaani ruokapöytään, niin kiroan kyseisen pöydän ja sen muutaman sekunin ajan mietin ihan tosissani, että nyt tuo pöytä lentää parvekkeelta ja ihan totta näen jo mielessäni kuinka se teen. Meidän on vaikea edetä asioissa, koska D väittää ymmärtävänsä, mutta mitään ei silti tapahdu. Okei pikkuhiljaa, pääsin eilen lähtemään yksin siskoni kanssa syömään, viivyin reilun tunnin. Pienin askelin, toooodella pienin askelin.
Tänään mulla on lääkäri ja ajattelin ottaa kyseiset tunteet puheeksi. Aluksi ajattelin, edelleen hieman, että olisin jotenkin epäonnistunut lasten hoidossa jos tarvitsen ulkopuolisen keskusteluapua. Itseppähän olet lapset päättänyt tehdä niin pienellä ikäerolla, joten selviä siitä myös. Avauduin eilen äidilleni pahasta olostani ja hän sai minut ymmärtämään, että on viisautta ottaa asiat esille. Ja olihan se nyt ihan selvä. Sillä siksi minä olin niin ajatellut tehdäkkin, ennen kuin oikeasti palan loppuun. Mun on aina ollut vaikea pyytää apua. Ihan viimeiseen asti hymy kasvoilla ihan hyvää. Nuoruusvuosien ongelmien jälkeen mummini sanoi mulle kauan aikaa, kerro sitten mitä sulle oikeasti kuuluu, ihan hyvää ei käy vastaukseksi. Olen aikaisemminkin jättänyt pyytämättä apua, vaikka sitä olisin tarvinnut ja asiat eivät ole koskaan päättyneet hyvin. Nyt teen toisin. Minä rakastan lapsiani, siksi en halua heidän äidinkään kärsivän. Minä rakastan myös miestäni, enkä halua parisuhteemme kuivuvan kasaan. Enää ei ole kyse vain minun hyvinvoinnistani, nyt olen äiti ja puoliso.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Mökkijuhannus sukulaisten parissa

Meillä on ollut vuosia perinteenä olla juhannus Merikarvialla mökillä. Joitakin juhannuksia on jäänyt välistä, mutta sinne on aina pyritty pääsemään. D on viettänyt jokaisen juhannuksensa siellä kun ollaan oltu yhdessä. Hetken mietimme, että lähdetäänkö tänä vuonna ollenkaan kun Nooa on niin pieni, mutta lähdettiin kuitenkin ja vauvan kanssa kaikki meni hyvin. Eevin kanssa tuli enemmän hankaluuksia. Hänelle tuli jonkinlainen ihottuma vaippa-alueelle, joka varmasti oli tosi kipeä. Myöskään nukkumaanmenosta tuli pieni ongelma. Varsinkin kun kaksi yötä nukuttiin asuntoautossa.. Paikka oli outo, joten sinne ei meinattu nukahtaa. Kun lopuksi uni tuli tuntien taistelun jälkeen, nukuttiin kuitenkin yöt ihan hyvin. Ihottuma taisi harmittaa sen verran, ettei Eevi ollut ihan oma itsensä, mutta mukavaa meillä oli joka tapauksessa ja kerkesi neitikin paljon nauttia sukulaisten seurasta. Ilman vaippaa temmeltäminen selkeästi helpotti tilannetta.
Parasta juhannukessa oli mun ihanien sukulaisten läsnäolo ja tottakai ruoka. Mökillä saa ihan maailman parasta ruokaa, joka kerta kun saa lautasen naaman eteen, toivoo, ettei se ruoka loppuisi koskaan, mutta jossakin vaiheessa yllättää kuitenkin ähky. Meillä oli tietysti myös jokavuotinen juhannuskokko ja iltaisin saunottiin. Viimeisenä iltana käytiin myös jännä pokeripeli, joka meni meidän puolesta oikein hyvin, sillä D jakoi ykkössijan kummitädin miehen kanssa! Ei uskaltanut hävitä kun mä annoin rahat ;) En tiennyt kyllä itsekkään, että D on tollanen pelimies!
Yhteenvetona juhannus oli onnistunut ja kukaan ei loukannut itseään, joka on suuri saavutus meidän porukassamme. Alan kuitenkin nyt vasta toipumaan juhannuksen rankkuudesta, ehkä ensi juhannus ei ole niin uuvuttavaa kun Nooa on yli vuoden ja Eevi jo 2,5v. Tosin Eevin peppuihottumalla oli suuri vaikutus siihen, että hänestä tuli taas kokoaikainen äidin tyttö, joku muukin kelpasi välillä, mutta jos äiti oli näkyvillä, ei muu kelvannut. En ikinä ymmärrä kuinka mummi ja pappa jaksavat neljä päivää sellaista hullunmyllyä, suuri kiitos heille näistä sukulaisjuhannuksista<3 ja ilman muuta kaikille ihanille sukulaisillekkin!

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Ristiäistarjoilu ja -lahjat

Lupailin aikaisemmin kirjoittaa erillisen postauksen Nooan juhlien herkuista ja lahjoista. En halua ahdata kaikkia asioita samaan tekstiin, jotta sen jaksaa lukeakkin, siksi katsoin parhaaksi kirjoittaa osasta erikseen. 
Meidän tarjoiluihin kuului siis kanariisilaatikko (sillä vieraita tuli Vaasasta saakka), salaatti+leipä, ristiäiskakku, pullakranssit, Herrasväen pikkuleivät ja Kentin kakku, tietysti kahvia ja mehua. Kanariisilaatikon teki siis minun mummini ja hänellä on kyseiseen herkkuun maailman paras ohje, jonka on antanut myös minulle, mutta se ei ikinä maistu samalta! Myös Kentin kakku ja maailman paras salaatinkastike tulivat mummilta, hän tekee siis kaikesta maailman parasta, harmi ettei makua saa liitettyä tekstiin. 
Eevin ristiäisiin tilattiin kakku, mutta tosiaan tällä kertaa äitini lupautui sen tekemään. Hän oli harjoitellut mun babyshowereille kakun tekemistä, joka silloinkin oli upea ja ihanan makuinen. Mielestäni tämä kakku onnistui aivan täydellisesti ja se oli juuri sellainen mistä keskustelimme, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi, vaikka oli varmasti haastavaa toteuttaa nuo nallet, itse en ikinä osaisi tehdä mitään tuollaista! Mausta juttelimme etukäteen ja päädyimme mustikkavalkosuklaatäytteeseen, ihan huippu<3 Kakkua jäi vähän, mutta sehän ei haitannut mua ollenkaan, sille kyllä keksittiin käyttöä.
D:n äiti leipoi pullakranssit, joihin luotin myös valmiiksi viime ristiäisten perusteella! Herrasväen pikkuleivät tulivat myös minun äidiltäni, sitä en huomannutkaan jäikö niitä yhtään vai menivätkö ne parempiin suihin.
Seuraavaksi lahjoihin.. Ja mitä kaikkea ihanaa Nooa saikaan! Sylikummilta tuli kummikehys, joka yhdessä käytiin valitsemassa (minä seisoin vieressä ja lupasin sanoa jos joku olisi "ruma", sellaista ei tosin tullut edes vastaan), toiselta kummitädiltä tuli kummilusikka ja kummisetä oli ostanut putkilon kastetodistusta varten. Rahaa tuli tietysti, lahjakortti Lindexiin, muumi-astiat, ihana Elämän roihu-riipus, säästöpossu (auto), luonnonkumia oleva purulelu, pyyhkeitä, villasukat, satukirja, muumi-aterimet, kehykset ja muutamia vaatteitakin. D:n mumma teki Eeville taulun ristiäislahjaksi ja nyt myös Nooalle, jossa on hänen nimensä ja mitat, sekä kuva poikavauvasta ja isosiskosta, aivan ihana! D:n mumma ja mun äiti olivatkin ainoat, jotka saivat kuulla nimen ennen ristiäisiä, juuri tämän taulun ja kakun takia. En edelleenkään pysty tarpeeksi kiittämään kaikkia suuresta avusta, jota saimme!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ihana kesäreissu

Eilen tehtiin pieni kesäpäivä reissu Merikarvialle Koivuniemen Herraan! Meille suotiin oikein nätti ja lämmin ilma, eikä lämpötila kuitenkaan noussut liian korkealle, että olisi ollut tukalaa. Arvelin Eevin tykkäävän hirveästi ja oikeassa oli.. Neiti oli aivan innoissaan, hymy korvissa. Joka paikassa oli niin paljon nähtävää, ettei hän oikein pystynyt edes keskittymään, että mihin suuntaan lähtisi viilettämään.
Eevi tykkää kissoista ja koirista tosi paljon ja kaikki eläinkirjat on ihan ykkösiä, joten paikkana Koivuniemen Herran Muumaa oli aivan täysosuma! Puput ja lampaat olivat ihan ykkösjuttu. Hevonen oli sellainen, josta Eevi ei ollut aivan varma oliko se kiva vaiko pelottava juttu.
Mummu oli tehnyt myös eväät meille, mutta Eevin keskittyminen ei riittäny alkuunkaan, siis pitäisikö jotakin muka syödä kun täällä on niin paljon nähtävää??
Kaikista paras oli tottakai haukku, mutta senkin ohi meni kärryt, joita iso koira perässään veti. Se vasta oli hauskaa. En uskonut, että Eevi olisi jaksanut siinä istua, vaikka lenkki olikin ihan pienen aitauksen kokoinen, mutta typypä yllätti ja olisi mieluusti mennyt toisenkin lenkin, mutta piti antaa muillekkin tilaa.
Meidän kaupunkilaisprinsessa kun on vielä niin nuori, nii ei ole kerinnyt kovin vielä nurmikolla varpain kävelemään.. Olisittepa nähneet ilmeen kun varpaat osuivat nurmikkoon. Aluksi roikuttiin mummussa, ettei jalat osuneet maahan, mutta kyllä pian jo unohtui, ettei ole kenkiä. Hyvää harjoitusta, sillä juhannuksena saa temmeltää mökillä ilman kenkiä, jos on hyvä sää.
Nooan puolesta reissu meni oikein helposti. Matkan aikana hän kävi kaksi kertaa tissillä (taisi olla ensimmäiset ulkoimetykset Nooan kanssa) ja loput pötkötteli vaunuissa.. Hän on kyllä niin kiltti vauva, ei voi muuta sanoa! Eeville meillä oli Manduca mukana ja ihan lopussa mummu halusi sitä käyttää, mutta pakollinen se ei laisinkaan ollut. Oltiin molemmat aivan ymmällämme, kuinka noin pieni tyttö jaksoi koko päivän painaa ja touhottaa joka suuntaan, eikä kertaakaan väsähtänyt. Pari kertaa kävi penkillä istumassa, mutta tosiaan ruokaankaan ei pystynyt keskittymään, kun pakko oli jo mennä!
Mutta meillä oli oikein ihana ja onnistunut reissu, molemmat nukahtivat autoon ja nyt kotona vallitsee hiljaisuus, taitaa äitikin hipsiä peiton alle.
Juhannuksena nautitaan Merikarvian mummilla ja pappalla toivottavasti hyvästä juhannussäästä ja ihanien sukulaisten ihanasta seurasta<3 Eevi saa viettää paljon aikaa ulkona ja saa vähän oman ikäistä seuraakin. Aurinkoista juhannusta jokaiselle :*

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Lastenvaatehulluus

Nooa sai ristiäislahjaksi lahjakortin Lindexiin ja tottakai rahaa. Myös Eevin vaatekaappista uupui sopivan kokoisia housuja. Neitikin on kasvanut niin hurjaa vauhtia, että meinaa housut jäädä lyhkäsiksi. Nooan 56 kokoiset vaatteet eivät kovin pitkään käytössä pääseet olemaankaan kun bodyt alkoivat kiristää ja nilkat alkoivat paistaa. Niimpä me muksujen kanssa marssitiin vaatekaupoille metsästämään molemmille uusia housuja ja Eeville hupparia viileitä kesäpäiviä varten.
Äidiltäni olin kuullut, että Ratsulan alakerrassa myydään Name it:in vaatteita, joten suuntasimme ensi töiksi sinne ja se olikin täysosuma. Ihania vaatteita löytyi vaikka ja kuinka, mutta pakko oli valita, sillä en minä ihan mikään miljonääri ole. Ratsulasta löytyi Eeville ihana hupparikin, jota en mistään kaupasta löytänyt pari viikkoa sitten, tuntui, että joka paikassa on vain t-paitoja kun kerran kesä on. Ja kuinka suurelta se huppari näyttikään! Mutta ei se kyllä kovin iso oikeasti ole..
Seuraavaksi päästiin Lindexiin ja kyllä siinä meinasi äidiltä itku päästä kun tajusi, että Eevin seuraava koko onkin isojen tyttöjen puolella! Mihin mun pieni kääpiöni on kadonnut? Ei mihinkään, hänestä on vain kasvanut vähän suurempi kääpiö<3 Ja nyt on vielä toinen pieni, joten se ei ehkä tunnu ihan niiiiin kamalalta, kun on kuitenkin joku jolle ostaa pikkuvaatteita. Mun oli aivan pakko ostaa molemmille samaa kuvioa olevat housut, Eeville valkoisella pohjalla ja Nooalle tummalla pohjalla, mun tekstiilikaksoset. Oliskohan ollut aikuisten puolella äidillekkin.. Viimeisenä kurvattiin vielä Kappahliin, jossa vielä muutamat hyvät housukaupat tehtiin.
Mulla ei ole mitään ongelmaa käyttää rahaa lapsien vaatteisiin, mutta kun on omista vaatteista kyse niin hällä väliä! Jätesäkki päälle kunhan lapsilla on ihania vaatteita! (Taitaa olla muutaman muunkin äidin "ongelma" tämä..) Tuleekohan se äitiyden mukana kaupanpääliseksi? Mutta kyllä me tehtiin edullisiakin löytöjä. Eeville taitaa mennä tämä koko pitkään, mutta Nooalle päästään varmaan taas pian shoppailemaan, tietty vähän ennakoin ja ostin parit seuraavaakin kokoa. Huomenna lähdetäänkin mummun kanssa pienelle kesäpäiväreissulle, selviää myöhemmin mihin oikein eksyttiin ;)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Ristiäiset

Huhhuh mikä päivä eilen oli. Ihana ja ikimuistoinen, mutta niin pitkä ja uuvuttava. Vaikka huonomuistinen olenkin ollut, niin koitin kaiken mahdollisen viedä äidin luo, ettei mitään unohtuisi. Melkein onnistuin. Palasokerit jäi. Mutta niitä onneksi oli paikan päälläkin. Mun pitää varmaan tehdä erikseen postaus tarjoilusta ja lahjoista, koska ei taida kaikki mahtua samaan postaukseen, sillä kuviakin on vaikka millä mitalla.
Aamu alkoi hyvin, kun vauva heräsi ensimmäisen kerran vasta 5.30! Siis herra on 1,5kk ja nukkui koko yön sikeästi! Aamupäivällä ennen lähtöä tulikin jo äidiltä parit itkut kun tukka ei meinannut mennä mitenkään ojennukseen. Laitetaan imetyksen, hormoonien ja pienen stressin/jännityksen piikkiin.
Juhlapaikkaa meidän kanssa oli laittamassa mun äiti, mummi ja pappa, sekä D:n äiti. Tai siis suurimman osan he tekivät kun D veljensä kanssa juoksi Eevin perässä ja mä enimmäkseen olin syöttämässä pikkumiestä. Pappi oli muutaman minutin myöhässä, mutta se annettakoon anteeksi, koska hän muuten on niin mahtava. Sama pappi on toiminut mun rippipappina, sekä kastanut monta mun serkkua. Jos meille joskus vielä kolmas lapsi suodaan (sukulaisille tiedoksi, ei ole tulossa ihan hetkeen..), niin toivon kyseisen papin kastavan silloinkin! Instagramissa ja facebookissa meitä seuraavat tietävätkin jo mikä pojan nimeksi tuli.. Ja tässä hän on, Nooa Eino Oskari<3
Minä juoksin pää kolmantna jalkana (mikä ihmeen sanonta sekin on??) milloin mitäkin hakemaan. Mutta suurimman kunnian juhlista saa kyllä mummut! Mun äiti teki ihan huikean kakun ja aivan tajuttoman ihanat koristeet pöytiin, sekä kaikki muut avustukset! Mummilta tuli taas maailman paras kanariisilaatikko, jossa pappa oli ollut myös suurena apuna. D:n äiti teki pullakranssin ja säesti virret, jotka tilaisuudessa hoilattiin.
Aamulla satoi ihan tolkuttomasti ja ukkostikin, mutta meidän juhlien alkuun mennessä sää oli muuttunut jo todella kivaksi, vaikka kasteen aikana tuntui, että hiki valui joka paikasta.
Eevi nautti juhlista, hän sai paljon huomiota vauvasta huolimatta ja erityisesti setä ja kummitäti vuorotellen jaksoivat juosta neidin perässä. Nooa jaksoi pitkän päivän hyvin pienistä itkuista huolimatta ja moneen kertaan piti päästä rinnalle tankkaamaan, mutta lopuksi nukuttiinkin jo sylissä. Kaiken kaikkiaan aivan upea ja tärkeä päivä meille kaikille, mutta varsinkin meidän pojalle, Nooalle<3
Meidän perhe

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Eevi: Olen puolitoistavuotias

Minä olen tänään yhden vuoden ja kuusi kuukautta. Olen oppinut jo vaikka ja mitä! Kävelemään opin jo yli puolivuotta sitten, joten nyt on pitänyt vain lisätä vauhtia, välillä saatan vähän kompuroida jos tulee oikein tiukka alamäki.. Kun olen väsynyt, saatan myös kompastua omiin jalkoihini, hih.
En vielä kovin montaa sanaa juttele, mutta hiljainen en todellakaan ole tai ainakin äiti on sitä mieltä. Äiti on helppo sana ja isiäkin harjoittelen. Olen enemmänkin pieni touhuuja, mutta odottakaas vaan kun alan puhumaan! Yleensä osaan silti ilmaista itseäni niin, että äiti ymmärtää mitä haluan, mutta välillä se ei meinaa millään tajuta ja sillon multa menee hermot ja saatan "hieman" huutaa, mennä lattialle makaamaan ja nipistää. Välillä myös puren, mutta siitä äiti ei tykkää yhtään. Jos en saa nipistää äitiä tai veljeä niin silloin nipistän itseäni, vaikka eihän se kovin mukavaa ole..
Viimeisimpiä uusia taitojani on syöminen itse! Saan jo hyvin ruokaa suuhuni, vaikka vähän pitääkin auttaa, mutta monesti olen myös sitä mieltä, että ei tarvi auttaa!
Pari kuukautta sitten minusta tuli isosisko! Sain pienen pikkuveljen, jota on kiva pusutella ja halia, välillä teen sitä kuulemma liian rajusti. Haluaisin hänen kanssaan jo kovasti leikkiä, mutta kun se vaan syö ja nukkuu koko ajan. Minä autan äitiä vauvan hoidossa, osaan viedä vaipankin roskikseen. Joskus vielä harmittaa kun joudun odottamaan vuoroani, mutta onneksi pääsen äidin kainaloon, vaikka veli söisikin samalla. Ja aamullakin pääsen äidin kainaloon ennen kun nousemme keittämään puuroa.
Menetän usein malttini, sillä haluaisin kaiken tapahtuvan nythetijaäkkiä. Tällä hetkellä inhokkijuttuni on hampaidenpesu, en tiedä miksi tai ehkä tiedänkin, mutta empäs kerrokkaan sitä äidille.
Minä pidän kovasti kirjoista, haukuista, tanssimisesta, keinumisesta, äidin kanssa höpsöttelystä, siitä kun isi tulee töistä, pikkuveljestä ja meidän kissasta. Tykkään myös keittiön laatikosta hakea jokaisen kauhan ja viedä kaikki eri paikkoihin.
Minä olen iloinen pieni irvistelijä, jolla on rytmi veressä (soi mikä musiikki tahansa) ja minä valloitan kaikkien sydämet!

torstai 9. kesäkuuta 2016

Asiat, joista en tingi, jos mahdollista

Hiukset
Värjäykset ja leikkaukset jätän aina kuin mahdollista ammattilaisille. Oman koulutukseni takia ammattilaisia löytyy paljon kaveripiiristä, mutta Poriin heitä ei ole eksynyt. Välillä olen itsekkin värjännyt omaa tukkaa kun rahat ovat olleet tiukilla, mutta jos käsittelyt tehdään kaupan aineilla, ei lopputuloksesta voi olla koskaan täysin varma. Tietysti ammattilaisellakin voi joku mennä vikaan tai mitä vain arvaamatonta saattaa tapahtua, mutta todennäköisempää se on kaupasta ostettujen puteleiden kanssa.
Sama asia on hiustenhoito. Ei ole kyse pelkästä periaatteesta, miksi en osta Rainbown shampoota tai jotakin muuta markettituotetta.. Mun tukkani vaan ei kestä niitä. Tietysti se johtuu kovista käsittelyistä, jotka tottakai ovat olleet vapaaehtoisia ja ihan omia valintoja, mutta teen kaikkeni elvyttääkseni rakkaita karvoja päässäni. Ja kyllä, se kirpaisee ihan pirusti, ihan joka kerta ostaa muutaman kympin hoitoaine tai jokin tehohoito, mutta on se sen arvoista. Välillä pesen hiukseni muulla kuin kampaamotuotteella jos jossakin ollaan kyläilty, mutta aamulla pää on sen näköinen, että joku on vetänyt siihen yön aikana rastat.
Ihonhoito
En kovin usein enää ehdi käyttää meikkiä, mutta kun käytän, haluan että se meikki pysyy naamassa mieluiten koko sen päivän, eikä sitä tarvitse olla koko ajan korjailemassa, siksi yritänkin ostaa tuotteet myös sen mukaan. Muutama päivä sitten tein yhden tähänaikaisista ostoksista parhaimman. Siskoni on jo aikoja sitten ylistänyt Beauty Blenderiä, minun sanoin, meikkimunaa. En missään vaiheessa epäillyt, että se olisi huono, mutta ihmettelin, mitä väliä sillä nyt on, onko meikkisieni munan vai kuution muotoinen. Mutta kyllä vaan on! Siis aivan huippukeksintö. Ei minkäänlaisia rajoja kasvoissa ja meikkipohjan teko käy kuin itsestään. En voi tarpeeksi kehua tätä meikkimunaa. Mieli tekisi vain meikata koko ajan, tämä ei kuitenkaan aivan ole mahdollista.
Kasvot puhdistan joka päivä vähintäänkin kasvovedellä ja meikinpoistoaineella, jos minulle on ylipäätään suotu hetki aikaa laittaa naamaa kuntoon. Tässäkin olen tarkka vain siksi, että viime vuosina ihostani on tullut herkempi. Joudun käyttämään joitakin herkän ihon tuotteita, esim kainaloissa tai tuntuu, että koko iho kuivuu siihen paikkaan ja irtoaa. Suihkustakin tullessa usein ensimmäinen asia jonka teen, on kasvojen rasvaus.

Kengät
Kenkien suhteen olen todella mukavuudenhaluinen. Käytän todella harvoin korkokenkiä, sillä jalat väsyy, enkä koskaan ole tottunut niitä käyttämään. Joskus juhlissa käytän, mutta silloinkin valitsen mahdollisimman matalakorkoiset. Hyviin kenkiin voin helposti satsata satasenkin, sillä niiden on kestettävä lähes päivittäistä käyttöä ja tottakai oltava myös hieman tyylikkäät. Viime aikoina olen ihastunut vähän sporttisempaan tyyliin ja kun viime vuotiset Converset alkavat vetelemään viimeisiä, tilasinkin aivan uudet ihanat popot, joita nyt kuola valuen odotan! Yleensä ostan yhdet laadukkaat, tukevat kengät ja sitten voin ostaa parit halvat kakkoskengät.
Näitä ihanuuksia odotellaan postista<3

Mistä te ette tingi jos mahdollista?

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Vauva 1kk

Me ollaan nyt oltu jo kuukauden verran nelihenkinen perhe ja elämä alkaa vihdoin tasoittua. Kovin vaikeaa tai mitenkään superraskasta meillä ei ole missään vaiheessa ollut, jollei oteta mun hormooneja huomioon. Raskausaikana suutuin helposti ja sain pieniä raivareita milloin mistäkin, nyt olen ollut siinä mielessä rauhallinen, mutta nyt pahoitan mieleni vähän joka asiasta. Todellisuudessa kai tiedän, ettei D tarkoita mitään pahaa, mutta kai nyt silti saa vähän loukkaantua. D saisi silti oikeasti miettiä kuinka itseään ilmaisee, sillä välillä hän oikeasti töksäyttää asiansa vähän tökerösti, vaikka ei sitä tarkoitakkaan, kai sekin johtuu osittain siitä pohjalaisuudesta, pieni juntti kun hänessä edelleen asustaa, kaikella rakkaudella rakkaani. Eräänä päivänä minä kyllä niin mieleni pahoitin, eikä syy silloin ollut D:ssä, kokonaan. Vauva suttasi lakanat vaipanvaihdon aikana ja päätin pestä vain lakanan ja pussilakanan, sillä illalla ne olisivat tulleet jo kuivausrummusta. No mutta pussilakana olikin jäänyt toisesta päästä kosteaksi ja se piti jättää kuivumaan. Tällöin D kehtasi ehdottaa, että otetaan kaapista toinen, jolloin olisin joutunut nukkumaan eriparia olevalla tyynyliinalla ja pussilakanalla(!!!!!!) ja sehän ei tietenkään käynyt päinsä. Ei vaan pysty, ahdistaa ihan kamalasti ja pienet itkut tähän väliin. D oli ymmällään.
Pikku-ukko on ollut tähän astisen elämänsä ajan hyvin helppo tapaus, mitä nyt tissi maistuisi koko ajan, tästä olenkin tainnut muutamaan otteeseen mainita. En ihan totta muistanut, että nämä pienet ihmiset voivat syödä niiii-in paljon! Poika seurailee kovasti katsellaan ja kuuntelee kun höpötän hölmöjä juttujani. En myöskään muistanut, kuinka oudolta aluksi tuntui jutella pienelle vauvalle, jolta ei kauheasti heru mitään vastakaikua. Hän kasvaa kovaa vauhtia, neuvola meillä on vasta ensi viikolla, joten mittoja tulossa vasta silloin. Vatsaa vauvalla on välillä vääntänyt, mutta pelkkä sylikin on ollut suuri apu. Eeville annettiin vauvana Kuplastoppia (Cuplaton) masuvaivoihin parin viikon ajan ja joskus sen jälkeen epäsäännöllisesti.
Vauva nukkuu yöt, toistaiseksi, kuin unelma. Illalla 22-23 aikaan nukahdettuaan seuraava herätys on 2.00-4.00 ja siitä seuraava aikaisin aamulla. Eli unesta ei pitäisi olla puutetta, kun äiti vain malttaisi mennä heti nukkumaan kun mahdollisuus tulee.
Mietin täällä, että kuinka rakkauden määrä kahta lasta kohtaan jakautuu ja kuinka jopa kipeältä tuntuu rakastaa jotakin niin kovasti. Rakkaus toista lasta kohtaan roihahti sillä syntymän hetkellä, kuten ajattelinkin, vaikka toki tietyllä tapaa rakastin häntä jo ennen syntymää. Olen edelleen sitä mieltä, että ihan raastaa sydämestä, tuntea niin voimakkaita tunteita omia lapsia kohtaan. Sitä ei pysty edes sanoilla kirjoittamaan, eikä sanomaan kuinka suurista tunteista puhutaan, kun jonkun takia tekisi ihan oikeasti mitä vain. Tätäkin asiaa miettiessä pitää muutama kyynel tirauttaa.
Mutta me jatkamme arkea nelihenkisenä perheenä ja minä nautin jokaisesta hetkestä näiden rakkaiden kanssa, vaikka välillä väsyttäisikin. Ja ristiäisiähän meillä vietetään melko pian, 18.6, jolloin meidän vauva ei olekkaan enää pelkkä vauva, poika tai pikku-ukko, kauan silti varmasti joku noistakin vaihtoehdoista..

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016