Päiväkoti korkattu!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017


Nyt ollaan virallisesti päästy kiinni päiväkotielämään. Suurin jännitys on ohi, varmaankin ihan jokaiselta. Ajattelin kaiken päiväkotiin liittyvän olevan kovin vaikeaa. Viennit ja haut, työvuorojen ajoissa ilmoittaminen, vaatteiden nimikointi ja ylipäätään koko normaali arjen, johon olemme tottuneet, muuttuminen. Mutta toistaiseksi kaikki on käynyt todella vaivattomasti.

Alunperin lapsien piti mennä eri ryhmiin, mutta oli käynyt pieni sekaannus. E:n oltiin katsottu täyttäneen kolme jo helmikuussa, vaikka syntymäpäivä on vasta jouluna. Niimpä sisarukset pääsivätkin samaan ryhmään. Tarkemmin ajateltuna se oli erittäin hyvä juttu, varsinkin N:n kannalta, joka on vielä pieni ja arka. Nyt hänellä on isosisko turvana.

Meillä oli hyvä tilaisuus aloittaa päivähoito pehmeästi. Olin itse alkuviikon vapaalla, mutta henkilökunta oli sitä mieltä, että olisi hyvä, jos toisin lapset muutamana päivänä pariksi tunniksi, niin ensimmäiset päivät olisivat lyhyitä. Itse olen sitä mieltä, että jos olen vapaalla, lapsetkin saavat olla kotona, mutta tämä oli poikkeustilanne ja myös mielestäni hyvä ratkaisu.

Vein siis lapset muutamana päivänä kello kahdeksan aamupalalle ja hain heidät lounaan jälkeen kotiin päiväunille. Aloitus meni juuri kuten olin sen epäillytkin menevän. Uskoin E:n jäävän mielellään. Hän rakastaa muita lapsia ja leluja tottakai. Niimpä hänellä ei ollut mitään ongelmaa, kun minä ilmoitin lähteväni.
Myös N:n kohdalla arvaukseni osui oikeaan. Itkua ja huutoa. Ensimmäinen päivä oli pahin. Minulle sanottiin, että lähdet vain, etkä palaa ovelta enää takaisin, se vain hankaloittaisi tilannetta. Annoin pusut ja kerroin tulevani kyllä takaisin. N jäi hoitotädin syliin itkien perääni.
Sama toistui koko viikon, mutta heti ensimmäisenä päivänä hän oli rauhoittunut pian lähdettyäni. Loppuviikosta alkuitkut olivat menneet vielä nopeammin ohi. E:llä oli ensimmäisenä päivänä iskenyt ikävä kesken leikin, mutta unohtunut kuitenkin pian. Se yllätti vähän. E myös söi alkuviikon huonosti, mutta nirsoilee hän kotonakin. Ruokahalu oli kuitenkin parantunut parin päivän jälkeen. Myös N on syönyt reippaasti itse.


Päiväkodin aloitus meni siis suuresta jännityksestä huolimatta enemmän kuin nappiin, paljon paremmin, kuin olisin koskaan uskaltanut ajatellakkaan. E on aina innoissaan, kun tietää minne ollaan menossa. Hän on saanut jo paljon kavereitakin. Taas yksi uusi sivu avattu elämässämme ja koko tarina vielä edessä.

6 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että päiväkodin aloittaminen on sujunut hyvin. Tiedän kokemuksesta, millaista on jättää lapsi itkemään hoitajan syliin ja kävellä itse vain ulos - pahimmillaan kyyneleet silmissä. Meillä Muru aloitti aikanaan hoidossa 1v4kk ikäisenä ja eka viikko oli pelkkää itkua, vaikka päivät kesti aluksi vain muutaman tunnin. Ekan viikon lopussa itku oli kuitenkin loppunut jo nopeasti ja tokalla viikolla oli jo helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä aivan kamalaa jättää lapsi itkemään vieraaseen paikkaan, vaikka tutustumassa käytiinkin.
      Meillä koko ensimmäisen viikon jäi N itkemään, mutta rauhoittui äkkiä. Nyt kolmena päivänä hän on jäänyt iloisesti leikkimään! Niin paljon helpompi itsen lähteä❤️

      Poista
  2. Ihana kuulla, että kaikki meni hyvin :) Ja miten ihanasti sanottu: '--ja koko tarina vielä edessä'. Juuri noin! Kaikkea hyvää teidän päiväkoti'uralle' ♥

    VastaaPoista
  3. Pehmeä lasku oli varmasti hyvä ajatus. Ja teit ihan oikein, kun lähdit reippaasti pois. Itku loppuu yleensä tosiaan saman tien. Onnittelut hyvin alkaneesta päiväkotiurasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Onneksi olin osannut varautua, että näin melko varmasti tulee alkamaan, vaikka eihän siihen sydäntä särkevään itkuun ikinä ole valmis.. Onneksi nyt toisella viikolla hoitoon jääminenkin on huomattavasti helpottunut:)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|