Kaksplus.fi


maanantai 13. helmikuuta 2017

AJATUKSIA RINTOJEN PIENENNYKSESTÄ

Sain rintani jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Muistan kuinka ala-asteella muiden ollessa vielä lapsen vartalossa, minun kroppani alkoi kehittyä huimaa vauhtia. Kun muut käyttivät pelkkiä t-paitoja, minä jouduin jo etsimään itselleni ensimmäisiä rintaliivejä. En tuntunut enää kuuluvani joukkoon ja häpesin vartaloani. En minä tälläisiä tilannut, en ainakaan vielä, ajattelin. Mutta siinä ne kuitenkin jo olivat.
Sain pojilta paljon huomiota ja vaikka toisaalta tykkäsin olla huomion keskipisteenä, ei se aina tuntunut mukavalta. Rintojani tuijoteltiin ja jopa koskettiin, enkä pitänyt siitä lainkaan.

Aikuisena, syömishäiriöni jälkeen, tulin kuitenkin jollakin tavalla sinuiksi kroppani kanssa, vaikka en siihen koskaan täysin tyytyväinen olekkaan ollut. Olen rinnoillani saanut ruokittua kaksi lastani ja siihen olen ollut enemmän kuin tyytyväinen.
Kuitenkin rintojen suuresta koosta on ollut vähintään yhtä paljon haittaa kuin hyötyä. Sopivia ja tukevia liivejä ei meinaa löytyä mistään. Tavallisissa vaatekaupoissa voisin vain nauraa itseni ulos etsiessäni hyvän kokoisia yksilöitä. Niin paljon nättejä ja hyvännäköisiä liivejä tangot täynnä, mutta niistä on turha edes haaveilla. Kauniit rintaliivit minulla on viimeksi ollut yläasteella.
Mutta jos unohdetaan ulkonäköasiat ja mennään fyysisiin haittoihin. Jatkuvat niska- ja hartiasäryt, voi luoja! Ei auta hieronnat tai hyvä ryhti, sillä enhän minä edes pysty seisomaan kauan ryhdikkäästi, kun selkää alkaa pakottaa. Pää on välillä todella kipeä jatkuvasta särystä.

Entäpä imetyksen jälkeen? Rinnat ovat tipahtaneet vähintään kymmenen senttiä alaspäin ja alkavat uhkaavasti lähestyä napaa. Kohta, jossa niiden kuuluisi olla, on pelkkää nahkaa. En ole vielä kunnolla päässyt kokemaan miltä tilanne näyttää imetyksen jälkeen, sillä esikoisen imettämisen loputtua olinkin jo neljännellä kuulla raskaana, eivätkä rinnat ole raskausaikanakaan aivan normaalitilassa.
Imetys on tietysti jo vähentynyt roimasti Nooan syntymästä ja voin vain kuvitella kuinka paha tilanne on, kun imetys päättyy kokonaan.



Olenkin pyöritellyt mielessäni ajatusta rintojen pienennysleikkauksesta. Täytän myöskin kaikki kriteerit, joilla saisin todennäköisesti leikkauksen ilmaiseksi terveydellisistä syistä.
Syy, miksi en ole vielä hakeutunut keskustelemaan asiasta lääkärin kanssa, on toive ehkä kolmannesta lapsesta. Tätä ei kuitenkaan olisi tarkoitus tapahtua vielä muutamaan vuoteen. Rintaleikkaus saattaisi vaikuttaa imettämiseen ja toivoisin kuitenkin imettäväni myös kolmatta, jos sellainen meille joskus suotaisi.
Olen lukenut positiivisia kokemuksia, että myös täysimetys rintojen pienennyksen jälkeen on onnistunut, mutta myös kokemuksia siitä, kuinka edes osittaisimetys ei ole ollut mahdollista. Lukemani perusteella mahdollisuudet ovat 50-50, riippuen myös pienennyksen suuruudesta. Tämä on suurin pelkoni.
Kuitenkin myös ajatus siitä, että joutuisin kärsimään suurista rinnoista vielä vuosia, kauhistuttaa. 

Tämän hetkistä imetystaipaletta on kuitenkin edessä vielä toivottavasti ainakin kolme kuukautta ja ehkä sen jälkeen katson tilannetta uudelleen ja otan yhteyttä lääkäriin.

Olisi mukava kuulla kokemuksia pienennys/korjausleikkauksista! 
Onko imetys onnistunut vielä sen jälkeen?

10 kommenttia :

  1. Moi. Kuulostaa tutulta. Paitsi etten ole imettänyt. Kävin leikkauksessa...öö...viisi vuotta sitten ja olen tavallaan tyytyväinen. Olen allerginen ja atooppisen ihon kanssa painiskeleva, joten se ilmeisesti vaikutti haavojen parantumiseen. Neljän viikon sairasloma venyi kuuteen viikkoon ja arvet ovat kammottavat. Ovat ne toki tässä vuosien varrella haalistuneet. Ja menisin korjausleikkaukseen jos uskaltaisin. Mutta en. Sulavat tikit eivät sulaneetkaan vaan kehoni työnsi ne haavoista ulos, jolloin haavat tulehtuivat eikä minun kyselyitäni haavan hoidoissa (kontrolliaika sovittiin 4 VIIKON päähän siitä kun kotiin pääsin, viikko olisi ollut hyvä) otettu vakavasti ajoissa. Minulla lähti vajaa 500g kummastakin.
    MUTTA kuppikokoni pysyi samana mutta rinnat istuvat tähän kuppiin paaaljon paremmin. Pystyn joogatessa hengittämään hartiaseisonnassa ilman että rinnat ovat naamallani. Voin olla ilman liivejä. (Kävin kerran kaupassa ilman liivejä ja hykertelin koko ajan, uskomatonta miten sitä voi nauttia pienistä, typeristä asioista.) Hartiakivut ovat selkeästi vähentyneet ja ryhti parantunut. Pystyn ristimään käteni rinnalleni! Ilman että tarvitsee ensin käsivarsilla nostaa rinnat alta pois....sinä varmaan tiedät mitä tarkoitan.
    Ja minulla ainakin tunto on ihan samanlainen nänneissä kuin ennen leikkausta. Se oli epämiellyttävää kun sairaalassa joku kävi vähän väliä tökkimässä niitä, testasi ovatko kunnossa. Teki mieli sanoa aina että voitko lopettaa! Ja lääkäri sanoi, että imetys pitäisi onnistua, mutta sitähän ei tiedä ennen kuin kokeilee. Mutta minulle sillä ei ole merkitystä, koska en voi lapsia saada.
    Jos minulta kysytään niin suosittelen mutta kehotan olemaan aktiivinen jälkihoidossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjaa, että parantumisessasi kävi noin ikävästi, mutta hyvä, että olet tyytyväinen leikkaukseen! Kyllä tämä on nyt vakavasti harkinnassa. Tiedän todellakin mitä tarkoitat, kun joutuu ensin nostamaan rinnat pois tieltä ristiäkseen kädet! :D Toivoisin kuppikokoni pienenevän 1-2, mutta pääasia olisi, että ne siirrettäisiin sinne, missä rintojen todella kuuluu olla.. Nyt alkavat hipomaan lähinnä jo napaa...
      Kiitos tsemppaavasta kommentistasi! :)

      Poista
  2. Rintani leikattiin vuosia ennen lasten hankintaa. Muistaakseni kudosta poistettiin noin puoli kiloa molemmilta puolilta. Kuppikoko muistaakseni 85 EE:stä B/C-kuppiin. Mutta tästä on kauan aikaa niin en muista tarkkaan. Nyt minulla on kaksi lasta joita imetin osittain. Esikoista reilu puoli vuotta, kunnes halusi hampaan tyngillä ruveta näykkimään. Isokokoisen kuopuksen osittaisimetys jäi vain reiluun kolmeen kuukauteen. Poika ei ollut enää kiinnostunut, kun pullosta tuli helpommalla ja syötiin jo soseitakin. En tiedä miten imetys olisi onnistunut ilman leikkausta. Mutta oman elämän laatu olisi kärsinyt huomattavasti jatkuvien päänsärkyjen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että imetys onnistui edes osittain. Punnitsenkin tässä juurl oman elämänlaadun ja imettämisen välillä. Molemmat olisivat kuitenkin toivottuja, mutta aina ei voi kaikkea saada, ainakaan kerralla..
      Jos päädyn leikkaukseen ennen uuden raskauden suunnittelua, niin toivon, että imetys sujuisi vähintään niin hyvin kuin sinulla :)

      Poista
    2. Hei! Liity facessa imetyksen tuki -ryhmään. Sieltä saat kartoitettua varmasti asiaa enemmän, kun kysymys tulee suoraan kohdeyleisöön. Samoin voit jättää kysymyksen koulutetuille tukiäideille, joilla varmasti faktatietoa aiheesta löytyy :)
      -JK-

      Poista
    3. Kävinkin laittamassa ja sain sieltä hyviä vastauksia, kiitos :)

      Poista
  3. Mulle tehtiin rintojen pienennysleikkaus kunnallisella puolella samoista syistä joita sullakin on 6/2009 jolloin meillä oli kolme lasta joista kaksi ensimmäistä, molemmat poikia osittaisimetyksellä muutaman viikon ja kolmas mahottoman innokaasti syövä neiti täysimetyksellä 3kk jolloin neuvolan käskystä aloitin antamaan lisämaitoa johon imetys äkkiä loppui vaikka yritin kaikkeni, että myös rinta neidille edelleen kelpaisi.
    Ennen leikkausta kirurgi kysyi onko suunnitelmissa vielä imettää ja vaikka lapsiluvun piti olla täynnä niin sanoin, että ei ole suunnitelmissa, mutta kuitenkin haluaisin sen mahdollisuuden vielä pitää vaikka sitä ei voikaan taata.
    Leikkaus meni hyvin, kudosta poistettiin yhteensä noin 1,5kg (ennen leikkausta 80E ja sen jälkeen iso B/ pieni C) pari päivää olin aamuisin huonovointinen, toisena aamuna en ois päässyt sängystä ilman aamupalaa sänkyyn, mutta muuten
    toipuminen sujui hyvin, tunto on hieman parempi, kuin ennen leikkausta ja lopputulokseen ollaan miehen kanssa molemmat oltu tyytyväisiä ;)
    Kun leikkauksesta oli kulunut 2,5-vuotta sai vauvakuume yliotteen ja piakkoin sai alkunsa meidän iltatähti, pieni neiti joka oli täysimetyksellä 3kk ihan niinkuin isosiskonsakin ja imetys myös päättyi samalla tavalla.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että toipuminen sujui hyvin! Ja mukava kuulla, että täysimetyskin onnistui edes tuon 3kk. Monella ei rintaleikkausta kokeneella on kuullut tyssäävän aiemmin..
      Kiitos kovasti kun jaoit kokemuksesi! :)

      Poista
  4. Tiedän todella mitä on olla nuori ja saada rinnat hyvin varhaisessa vaiheessa. Kärsin vuosia niska-hartiakivuista + päänsäryistä. Vaatteita saati rintaliivejä ei löytynyt. Parhaimmillani housukoko oli 38 ja yläosa vaatteista 46. Halusin muutoksen tähän, kun opiskelut oli hoidettu kunnialla ja elin vakituisessa parisuhteessa. Täytin kaikki kriteerit ja pääsin kunnalliselle puolelle rintojen pienennysleikkaukseen. Leikkaus sujui hyvin. Molemmista rinnoista lähti noin 400g. Kuppikoko pieneni DD -> C. Kunnolliset suihkuttelut joka päivä, tukiliivien käyttö ja myöhemmin haavojen hoito rasvauksella ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Tiesin, että leikkauksen myötä on riskinä, että en pysty mahdollisesti tulevia lapsiani imettämään. Näin myös kävi. Sain ihanan tytön viime kesäkuussa ja imetys ei ollut mahdollinen, sillä maitoa ei tullut. Lapseni on siis kasvanut korvikkeella ja hyvin kasvaa.
    En kadu päivääkään leikkausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääasiahan on, että lapsi kasvaa ja sehän kasvaa kasvaa aivan yhtä hyvin kummalla tahansa!
      Hyvä, että olet ollut tyytyväinen. Voin vain kuvitella, kuinka leikkaus helpottaisi ihan arkista elämää.. Ehkä minä vielä uskaltaudun lääkärin puheille! Tai pakkohan se on, jotta pääsisi nauttimaan elämästä "ei niin täysin rinnoin" :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016