Sulakkeen vaihto, patolevytys, kiukaan vastusten vaihto, sadevesiputket..
Hirveän tuttuja sanoja, joskus ehkä kuullut, mutta muuten ei kauheasti mitään käryä. Helmikuussa ostimme omakotitalon. Tiedossa oli heti, että vähän remonttiakin pitäisi tehdä. Yksityisnäytölle rehasimme isäpuoleni mukaan, joka teki karkean arvion, mitä mihinkin tarvisi tehdä ja mitä se suurinpiirtein maksaisi. Tämän arvion perusteella haimme talolainan lisäksi remonttilainaa. Meillä kummallakaan, mulla, eikä miehellä ole ihan hirveän pitkää historiaa remontoinnista. Itse olen saattanut joskus maalitelaa pitää kädessä ja muutama vuosi sitten taisin repiä tapetteja. Nämä olivat muistoissani osiossa hirvittävän mukavaa puuhaa.
Meitä molempia vähän jännitti omakotitaloasuminen. Tähän mennessä oli ollut helppo soittaa vuokranantajalle, jos jossakin jotakin tarvittiin. Nyt oltaisiin vähän oman onnemme nojassa. Remontti kyllä sujui hyvin. Toki olimme palkanneet isäpuoleni, rakennusalan ammattilaisen, tekemään sellaiset hommat, joita ei ihan kokin- tai kampaajan koulutuksella uskalla lähteä kokeilemaan. Lisäksi meillä oli paljon innokkaita tapetinrepijöitä ja sudin heiluttajia lähipiirissä. Siitä heillekkin suuret kiitokset. Ja kyllähän se maalaaminen näin kampaajaltakin sujui. Toki mielikuva siitä oli toinen. Muistelin, että maalaaminen on ratkiriemukasta puuhaa. Kuitenkin keittiön kattoa maalatessa, kädet ylhäällä ja niskat edellisen päivän maalauksesta jumissa, mietin, että kylläpä tämä vasta harvinaista paskaa puuhaa onkin. Mutta tulipahan maalattua.
Mutta sitten patolevytys ja sadevesiputkien kaivaminen. Jos katon maalaaminen oli paskaa, niin empä tiedä, mitä se kaivuuhomma oli. Mutta mielummin olisin maalannut koko talon katon, kun kaivanut lapiolla savimaata. No todellisuudessa taisin itse tehdä siitä murto-osan.. Mies ystävänsä kanssa, luojan kiitos, tekivät siitä urakasta suurimman osan. Rahallisesti tähän kaivuuseen oli varattu huomattavasti isompi summa, mitä siihen todellisuudessa meni. Koska siis, isäpuoleni oli laskenut sen varaan, että ensimmäisen seinustan jälkeen heitämme lapiot menemään ja palkkaamme ammattilaiset hoitamaan homman loppuun. Mutta hammasta purren ja muutaman oluen jälkeen, homma vedettiin kunnialla loppuun.
Ja ammattilaisen arvion ansiosta budjetti piti oikein hyvin, kattoipa se muutaman Ikea-reissunkin. Jos kuitenkin totta puhutaan, niin ei me ihan oman onnemme nojassa tässä olla. Meillä on lähipiirissä rautaisia ammattilaisia, joille voi hädän hetkellä soittaa. Meiltä löytyy rakennusmiestä ja sähkömiestä. Luottoputkimieskin löytyi, vaikkei ihan perhepiiristä. Viimeisimpänä meiltä jysähtikin yksi pääsulakkeista viime viikolla. Ja kun sulakkeen vaihdon jälkeen, jonka muuten minä tein, ei lämmityspömpeli, mikä lie, näyttänyt elonmerkkejä, soitinkin vuoronperään jokaiselle näistä ammattilaisista. Ja parissa päivässä meillä olikin taas lämmin koti.
Mekin ostimme pari vuotta sitten vanhan omakotitalon ja hommaa riittää. Tarkastimme putkistot kameran avulla, ja vaihtoonhan ne menivät. Onneksi teillä on lähipiirissä paljon ammattilaisia, jotka auttavat tiukan paikan tullen!
VastaaPoistaVanhan omakotitalon remontoinnissa kyllä riittää hommaa! Meilläkin pitäisi putket uusia ensi vuoden aikana täällä Seinäjoella. Tosin olemme vasta hieman alustavasti kartoittaneet putkiliikkeitä ja vielä ei ole tietoa kuinka iso projekti tulee olemaan. Itselleni tuo maalaaminen on taas mieluisaa puuhaa, sitä voisin tehdä päivät pitkät.
VastaaPoistaVanhat omakotitalot ovat tunnelmaltaan ihania mutta niissä kyllä riittää remontoimista. Tyttäreni osti tänä kesänä talon jossa ei ole vielä vettä tai sähköjä. Heillä alkaa iso projekti ensi vuonna vesiputkien porauksen ja muiden kaivuuhommien merkeissä.
VastaaPoistaKiitos tästä kirjoituksesta talon kunnostamisesta. On todella mielenkiintoista, että pystyitte tekemään kaikki työt itse ystävienne avulla. Haluamme myös kunnostaa uutta taloamme, joten otimme yhteyttä konttipalveluun. Heitämme kaikki rakennustyömaalta jääneet roskat tähän konttiin.
VastaaPoista