Eevi category
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eevi. Näytä kaikki tekstit

Vaaleanpunaiset prinsessasynttärit

maanantai 19. joulukuuta 2016


Huhhei! Meillä on vietetty pienen prinsessan kaksivuotissynttäreitä. Kortisteet olin tilannut jo aikoja sitten, sekä synttärimenu on ollut myös valmiina pari viikkoa. Toteutuksesta teki haastavaa se, että olin antanut luvan D:lle lähteä viettämään pikkujouluja Vaasan suunnille. Hän lähti perjantaina ja palasi vasta sunnuntaina suoraan valmiiseen pöytään tai no, valmiiseen ja valmiiseen.. kaikki ei ihan sujunut suunnitelmien mukaan ja kahvipöytä tuli valmiiksi hieman aikataulusta jäljessä.

Mulla oli onneksi perjantaina ja lauantaina apukädet kun serkkuni Nooan kummitäti tuli meille yökylään. Sain siis rauhassa siivottua ja lauantaina serkkuni oli pääosassa muffinssien teossa! Puolet olisi ehkä jäänyt tekemättä ilman apuja.
Tarjottavina meillä oli coktailpiirakoita munavoilla, aivan taivaallista kinkkupiirakkaa, jonka ihana mummini oli tehnyt puolestani. Tämäkin siis vähensi minun työtaakkaani. Lisäksi suolaisena meillä oli "coktailkaali", joka aiheutti pieniä sydämentykytyksiä. Tämä herkku siis valmistui kahdesta kaalin puolikkaasta, johon pystyyn laitettiin coktailtikkuja, joissa oli nakkia, kurkkua, juustoa ja viinirypäleitä. Serkkuni on viimeisillään raskaana ja hetken olin varma, että hänen synnytyksensä käynnistyy minun taistellessa puukon ja kaalin kanssa.. Vältyimme onneksi synnyttämiseltä.



Makeina herkkuina meillä oli valkosuklaa-vadelmajuustokakkua ja niitä muffinsseja. Kyllä mun meinasi vähän hiki tulla niitä kakkuja vääntäessä, koska ne tein ihan yksin, samalla kun jouduin koko ajan vilkuilemaan, ettei kumpikaan vintiöistä ole pahanteossa, mutta onnistuin.
Muffinssien kuorrutteen kanssa vasta ne hikikarpalot nousivatkin otsalle. Ensimmäiset vieraat olivat tulossa yhdeltä ja D niiden mukana. Kun D laittoi viestiä vähän kymmenen jälkeen, että he olivat jo lähteneet, iski mulle pienoinen paniikki.
Olin tosiaan jättänyt kuorrutteen teon ja pursottamisen synttäriaamulle, vaikka en ollut koskaan sellaista tehnyt.. mutta ohjeessa homma vaikutti simppeliltä. Ensimmäinen ongelma tulikin heti alkuvaiheessa, en ollut tajunnut tarkistaa meidän tomusokeritilannetta ja kaapista löytyi ehkä yksi desi sen 14 desin sijaan, jonka olisin tarvinnut. Siispä vauhdilla vaatteet muksuille ja juosten lähikauppaan.
Mun oli tarkoitus tehdä kahta erilaista kuorrutetta. Ensimmäisen kanssa mulla meni aivan kuppi nurin ja heitin koko kuorrutepaskan roskikseen! Ilmeisesti mun huoneenlämpöinen voi ei ollut tarpeeksi huoneenlämpöistä ja se meni aivan piloille koko sotku. Tästä viisastuneena pistin hetkeksi voin mikroon kun aloin tehdä toista satsia ja se onnistuikin!

D ja ensimmäiset vieraat olivat jo tulleet kun kaikki viimein valmistui. Eevi nautti saadessaan olla juhlien keskipisteenä ja meille kotiutui paljon kivoja lahjoja, suurinosa vieläpä oikeasti todella hyödyllisiä. Tänään juhlitaan vielä pienellä porukalla kun olen kutsunut muutaman ystäväni kahvittelemaan. Ja tämän päivän jälkeen suunnataan ajatukset jouluun ja koitetaan tehdä siitä se stressittömämpi joulujosta aiemmin kirjoittelin. Onnistuu varmaan just niin hyvin kuin nämä synttärivalmistelutkin..

Ihanaa jouluviikon alkua!

Kurkistus prinsessahuoneeseen

tiistai 27. syyskuuta 2016

Ollaan tässä odoteltu Eevin huoneeseen niitä uusia vaatekaapinovia, sillä vanhat sanoivat sopimuksen irti heti alkumetreillä. Ovien saranoiden paikkaa oli vaihdeltu jo kolmeen kertaan ja ne olisivat seuraavaksi olleet jonkun päässä. Päätettiin siis teetättää ihan uudet.. Mutta ne eivät ole vieläkään tulleet, en kuitenkaan enää malttanut odottaa pientä kurkistuspostausta meidän prinsessan huoneesta!

Kirjoitinkin juuri, että olin suunnitellut ennen Eevin syntymää, etten pue häntä vain vaaleanpunaiseen, mutta kuinkas siinä kävikään.. kurkkaa täältä!
Heinäkuussa kun meidän muutto varmistui ja oli tiedossa, että Eevi saa oman huoneen, iski muhun heti sisustusvimma. Nyt olin kuitenkin päättänyt, että pakko saada vaaleanpunaista! Olen ihastunut väriin ehkä vähän itsekkin, vaikka ennen olen ollut vannoutunut mustaharmaatyyppi.




Eevi ei tietenkään vielä kauheasti viihdy yksinään omassa huoneessa leikkimässä, siksi meiltä löytyy myös olohuoneesta lelukoppa. Huone ei muutenkaan ole vielä täysin valmis. Hankintalistalla on vielä pienet tuolit ja pöytä, mutta niillä ei ole kiire, sillä kovassa käytössä ne eivät kuitenkaan olisi. Pieni leikkikeittiö olisi myös suunnitteilla, mutta silloin on luovuttava jostakin, koska muuten huone käy ahtaaksi. Ruuanlaittoleikitkin kiinnostavat ehkä vasta parin vuoden päästä enemmän.


Mulla olisi ideoita huoneeseen vaikka millä mitalla, mutta kaikkea ei voi saada kerralla ja kaikkea ei pysty heti toteuttamaan. Tässä kuitenkin pientä esimakua tämänhetkisestä tilanteesta.
Miltäs näyttää?

Kun varastin vahingossa lapseni kanssa

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Meillä meinasi (ja kävikin) hassu juttu kaupungilla. Lähdin läheiseen ostoskeskukseen lapsien kanssa, tarkoituksenani ostaa itselleni muutama uusi vaate ja katsoa löytyisikö olohuoneeseen kivaa lelukoppaa. Kaikenlaista tarttuikin mukaan ja nimenomaan tarttui.. Olin tehnyt jo hyviä löytöjä kun serkkuni kanssa kävimme syömässä myöhäistä lounasta. 
Siitä lähdimme pieneen säläputiikkiin, josta aina lähtee jotakin mukaan. Eevi kurotteli vaunuista lähes jokaista esinettä, johon kädet ylsi ja huomasin hauskan "pehmomiekan" kahdella eurolla, joten päätin ottaa sen mukaan, jottei kaikki tavarat olisi lattialla Eevin huitovien käsien ansiosta. Putiikin kierrettyämme sanoimme kassalle heipat ja vaihdoimme liikettä. 
Jutustelimme serkun kanssa niitä näitä, kunnes yhtäkkiä katseeni osui Eevin kädessä heiluvaan miekkaan. HETKONEN.. ME EI MAKSETTU TUOTA OLLENKAAN! Olimme kävelleet pois liikkeestä miekka heiluen, enkä minä ollut tajunnut ollenkaan! Sillä sekunnilla iski olo kuin olisin tehnyt suuremmankin rikoksen. Kiersimme kaupan, jossa parhaillaan olimme ja palasimme säläkauppaan, missä olimme tämän rikoksen tehneet. Jostakin syystä en kuitenkaan ollut millään tavalla nolostunut, olinhan tehnyt virheen, joka olisi saattanut sattua kenelle tahansa. Marssin kassalle, jo puoliksi pureskeltu miekka kädessäni ja selitin tilanteen. Kassalla ollut henkilö vain naurahti ja sanoi, ettei tämä suinkaan ollut ensimmäinen miekka, joka oli jäänyt maksamatta. Maksoin kahden euron miekkamme ja tilanne oli sillä selvä. Kyse oli siis vain parista eurosta, mutta huh kun lähti rikollinen olo sillä samalla hetkellä kun pääsin tunnustamaan syntimme.
Eevin toinen ryöstöyritys tapahtui kuitenkin samalla reissulla. Jatkoimme matkaa sisustuskauppaan ja päästimme Eevin vaunuista kävelemään. Serkku juoksenteli hänen perässään samalla kun sain etsiä sopivaa lelulaatikkoa. Eevi löysi kirahvipehmolelun ja tämän kanssa ajatteli lähteä matkoihinsa. Matka kuitenkin tyssäsi hälyttimien alkaessa soimaan. Tämä ei kuitenkaan pelästyttänyt neitiä vaan hän suorastaan ilostui vilkkuvista ja huutavista hälyttimistä! Siihen kuitenkin päättyi hänen ja kirahvin pakomatka. 1v9kk ei kuitenkaan ihan vielä ymmärtänyt, että kaupasta ei voi vaan ottaa leluja ja lähteä menemään, mutta kerrottiimpa tämä hänelle kuitenkin tulevien varkauksien varalta.


Varastaminen on aina väärin, enkä tietenkään hyväksy sitä edes parin euron miekkojen kohdalla ja teen tämän lapsillenikin pienestä pitäen selväksi. Silti oli hauska huomata itsessäni, joka yleensä punastuu pikkuvarvasta myöten, jos hälyttimet alkavat soimaan, että tässä tilanteessa pysyin rauhallisena ja minua jopa hieman nauratti Eevin suhtautuminen vilkkuviin tolppiin. Kirahvi jäi kuitenkin liikkeeseen ja kerroin Eeville, että "äitipä käy nyt maksamassa tämän lelulaatikon, niin saadaan ottaa tämä mukaan.." Huh mikä ostosreissu!

Maailman suloisin asia

torstai 8. syyskuuta 2016

Voiko olla mitään kauniimpaa ja viattomampaa kuin nukkuvat lapset? Äidin pienet enkelit. Eevi nukkuu päivisin noin tunnin verran, oikein hyvänä päivänä (joita hyvin harvakseltaan on) pari tuntia. Kaikista "huippupäiviä" ovat ne, joina ei nukuta ollenkaan! Kuten tänään..... Nooa taas nukkuu päivisin vielä hyvin vaihtelevasti. Joskus nukkuu tunteja ja joskus ihan pieniä pätkiä. Mutta voi että kun ne ovat niin kauniita nukkuessaan! Äidillä meinaa ihan sydän sulaa lapsia katsoessaan. Pienet, jotka eivät vielä tiedä maailman pahuudesta ja hyvä niin, olkoon tietämättömiä niin kauan kuin mahdollista. Tahtoisin suojella näitä pikkuisia kaikelta kamalalta, mutta kaikkeen ei voi vaikuttaa, eikä ihan pumpulissakaan voi kasvattaa, vaikka mieli joskus tekisikin.


Ne pienet hetket kun lapsi nukkuu rauhassa ja voit vain katsella ja ihmetellä, kuinka olet saanut jotakin noin täydellistä ja ihmeellistä aikaiseksi. Et tahdo heidän kasvavan ikinä isoiksi ja muuttuvan aikuisiksi. Se kun oma sydämesi särkyy kun mietit, kuinka joku joskus pahoittaa tuon pienen mielen, etkä aina pysty olemaan vierellä. Mutta mitä voit tehdä? Kasvattaa näistä pienistä ihmeistä niin vahvoja, että he kestävät pettymyksiä ja vastoinkäymisiäkin. Mutta nyt, ole vain vieressä ja nauti tästä hetkestä.

Pois pinnasängystä

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kirjottelinkin jo aikaisemmin, että meidän taapero tajusi, kuinka pinnasängystä pääsee näppärästi pois. En sen jälkeen uskaltanut kauheasti nukuttaa edes päikkäreille, ettei vaan tulla pää kolisten alas. Eeville oli jo valmiina juniorisänky mummulassa, joten perjantaina pakkasin autoon Nooan kehdon, sillä Nooa sai siirtyä pinnikseen ja ajelin äitini luo. Kerroin jo lähtiessäni, että äiti käy nyt hakemassa Eeville uuden, hienon sängyn! Kotiin tullessani alettiinkin heti tutkiskelemaan sänkyä ja pistettiin kaikki valmiiksi ensimmäistä yötä varten. Eevi vaikuttikin heti hyvin ylpeältä uudesta sängystään ja kerrottiin myös, että tästä lähtien Nooa nukkuisi vanhassa sängyssä.
Hieman meidän makuuhuone on nyt täynnä sänkyä, mutta onneksi tilanne muuttuu kahden viikon sisällä kun päästään uuteen kotiin. Jännitinkin ensimmäistä iltaa, että kuinka monta kertaa Eevin saa viedä takaisin sänkyyn, mutta suureksi yllätykseksi neiti nukahti uuteen sänkyyn heti, eikä inahtanutkaan ennen aamua. Aamulla hän töpsötteli meidän sängyn viereen niin leveä hymy kasvoilla, ilmeisesti oli kuitenkin käyty tutkimusmatkalla, koska pari tyhjää muuttolaatikkoa oli mystisesti vaihtanut paikkaa.. Nooakaan ei edes huomannut sängyn vaihtoa, yhtä hyvin nukkui aikaiseen aamuun asti. Seuraava etappi onkin oma huone, en tiedä kummalle mahtaa olla isompi muutos, äidille vai tyttärelle!
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|