Kaksplus.fi


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kansainvälinen imetysviikko

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä imetysviikkoa ja Imetysrauha-kampanja alkaa. Sen sanoma on tänä vuonna 

"Joka perheessä omalla tavallan - kunnioita imetysrauhaa."

Kampanjan tarkoituksena on nostaa esiin imetyksen monimuotoisuus, lisätä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta eri näkemyksille imetyksestä. Jokainen imetys ja kokemukset siitä ansaitsevat arvostusta.
Olenkin imetyksestä kirjoitellut aiemminkin, mutta kirjoitampa nyt vielä pari sanasta omista imetystaipaileistani.

Molempien lapsien kohdalla imetys on onnistunut. Eeviä täysimetin lähes puolivuotiaaksi asti ja Nooa lähenee puolta vuotta. Viimeinen imetyskerta Eevin kanssa oli 15.12.2015, hänen 1-vuotispäivänään. Se oli haikea, mutta hyvä päätös. Uusi raskaus vei voimiani ja Eevi oli kova käyttämään hampaitaan.
Nooan kanssa tavoittelemme myös vuoden imetystä ja katsotaan mikä on tilanne silloin.

Imetysongelmiakin meillä on ollut, mutta suurimmilta hankaluuksilta on selvitty. Eevillä oli muutaman päivän ajan rintaraivareita, eikä syömään suostuttu muuta kuin sängyllä maaten. Tämäkin meni onneksi nopeasti ohi. Sitten tämä pureminen astui kuvioihin noin 10 kuukauden kohdalla. Silloinkin vain purin itse hammasta ja koitin kaikkia mahdollisia kikka kolmosia. 
Nooan kanssa pieniä ongelmia tuli jo sairaalassa. Molemmilla kerroilla maidonnousu on ollut niin valtavaa, että pienellä vauvan suulla on ollut lähes mahdotonta saada kunnon otetta rinnasta. Tämä osoittautui Nooalle hieman hankalammaksi. Sairaalassa mulle koitettiin tuupata rintakumia väliin ja koitinkin imettää sen kanssa. Mutta mielestäni se vaikeutti hommaa entisestään ja luovuin siitä. Saimme homman toimimaan ilmankin.
Toisena ongelmana Nooalla on oikea rinta. En tiedä imetinkö alkuun enemmän vasemmasta, sillä siinä ei ole mitään ongelmaa. Oikeasta rinnasta syödessään, Nooan pää kääntyy pöllömäisesti toiseen suuntaan. Sängyssä maaten hänen on helpompi syödä.

Julki-imetyksestä. Olen yleensä aika kovaääninen ja sosiaalinen ihminen, mutta imetyksen kanssa olen ujo. Varsinkin ensimmäisellä imetystaipaleella oli kovasti harjoiteltava sitä, että vauva on ruokittava silloin kun vauvalla on nälkä, missä sitten oltiinkin. Nooan kanssa olen jo vähän rohkeampi, vaikka en mielelläni keskellä täyttä kauppakeskusta alakkaan repiä rintojani esille, mutta etsin rauhallisemman paikan.

Tissistä vierrottaminen onnistui ihan leikiten Eevin kanssa. Hän oli tainnut tehdä "erotyötä" jo jonkin aikaa ja yhtenä päivänä se vain jäi pois. Kolaus oli kovempi äidille, vaikka osittain se oli helpotus omalle jaksamiselle.
Tulevaisuus näyttää kuinka Nooan kanssa sujuu luopuminen tissistä, missä vaiheessa ja minkä takia.



Imetyksen onnistumisesta saan kiittää kaikkia läheisiäni, jotka ovat olleet suurena apuna ja tukena minun tuskaillessa, "riittääkö maito" tai "voiko täällä muka imettää?"
Mielestäni se, imettääkö vai ei, ei kerro siitä kuinka hyvä äiti lapselleen on, mutta itselleni imetys on muodostunut hyvin tärkeäksi. En tiedä kuinka olisin pärjännyt ilman vahvaa tukea. 
Eevin aikana löysin facebookista Imetyksen tuki ry-ryhmän, josta olen saanut paljon myös apuja ja vinkkejä. Sieltä saa vastauksen lähes jokaiseen imetykseen liittyvään asiaan jos mieltä askarruttaa.

2 kommenttia :

  1. Mä en koskaan uskonu, että olisin niin innoissani imetyksestä. Tiedostin Olivian vauva-aikana, että imetys olisi paljon helpompaa, kuin se että nousee yöllä puoliunessa lämmittämään korviketta pulloon ja hetken päästä lisäämään sitä, kun ei ihan riittänytkään. Joonaksen kanssa en olettanut onnistuvani, mutta toisin kävi. Itku ja epäonnistumisen tunne tulee, jos joudun pullosta antamaan pumpattua maitoa.

    Välillä harmittaa, etten kunnolla yrittänyt (enkä saanut tarpeeksi tukea) imetystä Olivian kanssa. Mutta täytyy olla onnellinen siitä, että olen kaikista vastoinkäymisistä huolimatta onnistunut Joonasta imettämään. Synnärillä mietin, että jos edes kuukauden pystyn väkisin imettämään, niin olen tyytyväinen.

    Ihanaa, että sulla on imetys onnistunut noinkin upeasti molempien lasten kohdalla<3 Imetyksen tuki ry on mullekin ollut hyödyllinen ryhmä ja nyt mulla on mieskin tukemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olla ikinä käyty läpi sitä pullorumbaa, mutta voin uskoa, että se vasta raskasta on!

      Mä oon sitä mieltä, että läheisten, neuvolan ja jo sairaalahenkilökunnan tuki on yksi suurimmista tekijöistä imetyksen onnistumisen ja jatkumisen kannalta. Ja siltikin kaikki vauvat ovat erilaisia, eikä se imetys aina siitäkään huolimatta onnistu.

      Oot vaan ylpeä itsestäsi, että nyt onnistuit! Ihana tyttö Oliviakin on, riippumatta siitä millä on kasvanut<3

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016