ystävät category
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävät. Näytä kaikki tekstit

Ystävä tai sukulainen, ethän jätä minua yksin

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Kolme viikkoa ilman sinua. Kaksi päivää aikaa hautajaisiisi. Olen palasina. Päivät kuluvat aaltoillen. Pari päivää tuntui vähän helpommalta, mutta mitä lähemmäksi tullaan perjantaita, sitä pahemmaksi olo muuttuu. Näen sinut jälleen. Mutta vain pienen hetken ja sen jälkeen joudun päästämään sinusta taas ja lopullisesti. Olet silti sydämessäni ja muistoissani, aina. Tällä hetkellä se ei tunnu silti riittävältä, tai tuskin koskaan. En ikinä saanut pitää sinua riittävän pitkän aikaa. Sinut vietiin meiltä. 

Lääkäri, pappi, terveydenhoitaja, kaikki, ovat varmistelleet meiltä, että onhan meillä tarpeeksi tukijoita lähipiirissä. Ja meillä on. Tilanne on monelle vaikea. Kukaan ei tiedä, mitä pitäisi sanoa, sanoisiko mitään, koska aina tuntuu, että sanoo jotakin väärin. Jokainen tietää, että mikään sana tai teko ei lohduta, mutta älä silti luovuta. Jokainen viesti, kortti, sana, ja teko, on parempi, kuin katoaminen tai hiljaisuus. 


Meitä on varoitettu, että vielä tulee se päivä, kun joku tuttu kääntää päänsä kaupassa meidät huomattuaan, koska ei vain osaa sanoa mitään. Ymmärrän kyllä senkin. Sillä tällä hetkellä se olen minä itse, joka tekee niin. En tee niin sukulaisille tai ystäville, mutta ns moitutuille, joiden kanssa normaalisti jäisin juttelemaan tai esimerkiksi asiakkailleni. Pelkään, että asia ei ole kantautunut jonkun korviin, että joku onnittelee meitä. Joudun selittelemään. Alan itkemään. Ja sitten ollaan vaivaantuneita kaikki. Töistä laitettiin jo viestiä, mitä tahdon asiakkailleni kerrottavan. Mitä useampi tietää, sitä helpompi minun on joskus palata töihin, eikä heille tietenkään voi valehdellakaan. Mutta pelkään silti töihin paluuta.

Meidän lähipiiri on ollut hyvin avoin meidän kanssamme. Vaikka he varmasti pelkäävät kysyä, mutta kysyvät silti. Ja se on paljon parempi kuin hiljaisuus. Mitä enemmän aikaa kuluu, sen vaikeampi on asia ottaa esille. Mun päivä alkaa sillä, että vastaan äitini viestiin, kuinka yö meni ja illalla, jos emme ole päivällä nähneet, kuinka päivä on mennyt. Sisko muistuttaa, että hänelle voi aina puhua, vaikkei hän osaisikaan lohduttaa. Kummitätini lähettää joka päivä voimia uuteen päivään. Serkkuni lähettää tsemppilauseita. Mummini soittelee kuulumisia. Moni ystävä kysyy haluaisinko seuraa tai voisiko hyväksemme tehdä jotakin. Me olemme onnekkaita. Joten ystävä tai sukulainen, älä jätä surevaa yksin. Hän tarvitsee sinua. Vastaa mielummin vaikeisiin kysymyksiin, kun odottaa hiljaisuuden rikkoutumista.

Äidin tuki on toinen äiti, vai onko?

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Useampaan otteeseen olen kirjoitellut mammaryhmistä, joissa olen ollut mukana. Eevin aikana Vaasassa ja nyt Nooan aikana perustin itse facebook-ryhmän kun en löytänyt valmista ryhmää. Vaasassa meillä oli tiivis ryhmä, joiden kanssa treffailtiin viikoittain, vähän vaihtuvalla kokoonpanolla. Sielläkin olin yksi ensimmäisistä kaveriporukan äideistä, joten vertaistuki tuli todella tarpeeseen. Me tultiin kaikki hyvin juttuun, vaikka ikähaarukka taisi olla siinä 18-40v. Kukaan ei tuominnut toista valinnoista ja jokaisen ongelmat ja mietinnät kuunneltiin. Meitä äitejäkin on kuitenkin niin moneen junaan, että joskus saattaisi tulla pientä sanaharkkaa.. Ei tarvitse kovin kauas nettiin lähteä niin löytää jos jonkinmoista draamaa. Meidänkin porukassa oli sekä tissivauvoja, että korvikevauvoja. Omasta imetyksestä olenkin kirjoitellut TÄÄLLÄ. Kaikki yhtä hyvinvoivia ja jokainen hyväksyttiin toinen toisemme valinnat.

Kuvan taisikin napata Pala Elämää-blogin Anne<3
Tarkoituksenani on luoda tästä Porin ryhmästä yhtä tiivis ja läheinen porukka. Tämä oli toki myös hyvä mahdollisuus tutustua ihan vain uusiin ihmisiin, sillä muutettuamme tunsin itseni välillä yksinäiseksikin. On vaikeaa ottaa yhteyttä vanhoihin kavereihin monien vuosien jälkeen, vuodetkin muuttavat ihmistä.
Meillä on nyt ollut kahdet treffit, molemmilla kerroilla meitä on ollut neljä äitiä ja kyllä niinkin pienellä porukalla saa jutun aikaseksi. Nyt alkuun keskustelut painottuvat vauvoihin ja synnytyksien läpikäymiseen, mutta mitä tutummaksi tullaan, sitä mukaan aiheetkin saattavat saada uutta suuntaa. Myös tässä ryhmärämässä on ollut hyvä ja vapautunut fiilis, sehän on pääasia. Äidin paras tuki on toinen äiti, vaikka se voi olla myös vihollinen. Sivusta seuranneena, lähes mistä vain asiasta voidaan saada ongelma aikaan. Aina joku tekee asiat eri tavalla kuin sinä teet. Varmasti jokainen äiti kiinnittää huomiota toisen äidin toimiin, vaikka ei siitä mitään negatiivista ajattelisikaan.
Meidän Nooalla (toinen oikealta) meni hieman tunteisiin, kun hän tissille nukahti
ja tuolta itsensä löysi. Ja tottakai pienet myötätuntoitkut kun kaverillakin on suru puserossa.
Mutta pidetään me äidit yhtä, eikä kuluteta energioita toisten arvostelemiseen!

BABYSHOWERIT

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Voi että kun mua on helppo huijata! Eilenhän mä kirjotin meneväni Aloe vera-kutsuille ja olin menossa sinne niin kauan, kunnes vasta mun äidin eteisessä tajusin, että eihän nää taida semmoset kutsut olla ollenkaan.. En aavistanut sitten yhtään mitään, mistään. Yllätyksen tultua esille, tajusin toki semmosia asioita, joista joku olisi voinut ymmärtää, että tässä on jotakin mätää, mutta mua on vaan niiiin helppo uunottaa.
D tietysti oli taas hommassa mukana, vaikka mä ihmettelin sitä jo Eevin babyshowereiden jälkeen, että kuinka se osaa pitää tämmösiä juttuja salassa! Joitakin viikkoja sitten sanoin D:lle, että ei mulle varmaan kukaan pidä juhlia, mutta ajattelin ihan tosissani, ettei pidetä, kun monesti ilmeisesti vain ensimmäisestä lapsesta juhlitaan näitä kemuja. Mutta mun serkku, jota ollaan pyydetty kummiksi, halusi ihan välttämättä pitää tulevan kummipoikansa kunniaksi juhlat, eikä se tietenkään haitannut yhtään!
Ensin skoolailtiin alkumaljat ja serkku piti ihanan pikkupuheen. Sitten päästiinkin ruokapöytään. Kauheesti oli nähty vaivaa niiden herkkujen eteen ja muutenkin kattaus ja koristelut olivat kerta kaikkiaan ihan huippuja! (Nyt mulle tuleekin valinnan vaikeus, että mitkä kaikki kuvat lisään tähän postaukseen kun kaikki näytti niin ihanalta ja söpöltä!!) 
Ohjelmassa oli nimen-, koon-, ja syntymäpäivän arvailua, mun vatsanympäryksen koon veikkailua ja sitten pääsin availemaan kaikkia ihania lahjoja.
Tähän kirjoitukseen ei voi laittaa liikaa ihana-sanaa!
Seuraavaksi mä sain käsihoidon ja kasvohoidon. Kasvohoito tehtiin Aloe veran-tuotteilla, eli vähän kuitenkin kutsuihin liittyvää, johon luulin olevani menossa. Loppujuhlat oli mukavaa jutustelua ja rentoa oleilua vieraiden kanssa. 
Juhlat olivat menestys ja täydellinen yllätys! Tulevaa äitiä olivat juhlistamassa mun oma äiti, pikkusisko, mummi, serkku, kummitäti, anoppi, ystävistä pääsivät mun enon puoliso, ala-asteystävä, parturikaveri Vaasasta ja myöskin mun uudelta luokalta oli huomattu pyytää yksi hyvä ystävä ja mukana oli tietty ihana tyttäreni, joka pääsi samalla näkemään sukulaisia. Pari ystävää ei päässyt tulemaan menojen takia, mutta oli mukavaa, että niin moni pääsi.
Haluan vielä kiittää kaikkia ihania, jotka olivat järjestelyissä mukana ja jotka tekivät näistäkin kemuista ikimuistoiset<3 Nyt vähän lisää kuvia kertomaan tästä ihanasta päivästä. 

Ihanaa, ihania, ihanat, niin ihanaaa..
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|