Kaksplus.fi


tiistai 26. heinäkuuta 2016

SEKTIO VS. ALATIESYNNYTYS

Molemmat kokeneena voisin muutaman sanasen aiheesta kirjoittaa.
Esikoista odottaessa selvisi jo ajoissa, että neiti on ottanut mukavan istumisasennon. Neuvolassa kuitenkin rauhoiteltiin, että vielä on hyvin aikaa kääntyä oikeaan tarjontaan, enkä tuolloin ollut edes huolissani asiasta. Tunsin pään selkeästi ylävatsalla, mutta siitä huolimatta olin toiveikas ja jokaisella käynnillä olin varma, että pää onkin peppu ja hän olisi kierähtänyt oikeaan suuntaan. Kun raskauden lopussa muutosta ei kuitenkaan tapahtunut, sain lähetteen käännösyritykseen. Sinnekkin menin vielä melko toiveikkaana ja olin lueskellut, että ulkokäännös onnistuu noin 40% tapauksista. Lääkäri kertoi yksityiskohtaisesti mitä tapahtuu ja että jos vauva ei osoita minkäänlaisia merkkejä yhteistyöstä, niin lopetetaan, eikä väkisin aleta vääntämään. Käännösyritys ei ollut kovin kivulias, mutta tuntui hyvin epämukavalta. Hyvin nopeasti lääkäri huomasi, ettei vauvalla ollut aikomustakaan kääntyä ja homma keskeytettiin.
Silloin iski paniikki. Mitäs nyt sitten?? En ollut millään tavalla suunnitellut synnytystä, mutta mielessä oli kuitenkin ollut normaali alatiesynnytys. Lääkäri saneli vaihtoehdot, perätilasynnytys tai suunniteltu sektio. Itkua pidätellen keskusteltiin D:n kanssa ja vaikka kuinka olin toivonut alatiesynnytystä, en uskaltanut lähteä koittamaan. Lantioni oltaisi ilman muuta kuvattu, jotta vauva mahtuisi ulos, mutta ajattelin sektion olevan turvallisempi vaihtoehto, minulle, jolla ei ollut mitään kokemusta synnyttämisestä. Päivä lyötiin lukkoon (joka myöhemmim vielä siirtyi muutamalla päivällä eteenpäin) ja sitten odoteltiin.
Soitin heti ulkona äidilleni ja purskahdin itkuun. Oli vaikea selittää kyyneleiden tulvassa, että vauvalla on kyllä kaikki hyvin, mutta käännösyritys epäonnistui. Nopeasti kuitenkin harmitukseni väistyi, kun tajusin, että parin viikon kuluttua meillä olisi sylissä pieni rakas käärö!
Sektioaamu tuli ja olin pelosta jäykkänä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja D oli korvaamaton tuki, sillä hän sai olla kanssani koko leikkauksen ajan. Sain Eevin nopeasti rinnalleni, vaikka pian jouduin hänestä luopumaan kun minut kärrättiin heräämöön odottelemaan puudutteen loppumista. Tiesin hänen kuitenkin olevan isänsä rinnalla kenguruhoidossa.
Sektiosta toipuminenkin tapahtui minulla hyvin nopeasti. Vaikeaa oli kotona olla tekemättä mitään, kun kunto oli niin hyvä. Sektiosta minulla ei ole siis pahaa sanottavaa. Eniten ehkä harmitti se, kun en saanut kokea sitä synnytyksen käynnistymisen jännitystä, vaan tiesin milloin mennään. Mutta se oli kuitenkin toissijainen asia siihen verrattuna, mitä lopuksi saimme<3
Nooan odotuksessa olin jo valmistautunut siihen, että on turha suunnitella yhtään mitään! Asiat menisivät kuten on tarkoitettu, minun ajatuksistani riippumatta. Tietenkin toivoin yhä, että saisin kokea myös alatiesynnytyksen ja siihen annettuinkin heti lupa, jos kaikki menisivät hyvin. Ja niinhän ne menivätkin. Jokaisella kerralla silti jännitin, että olisiko tämä toinenkin voinut kääntyä peppu menosuuntaa kohden. Vielä loppuviikoilla meillä oli käynti äitiyspolille, jossa varmistettaisi tarjonta ja KLIK!, oikeinpäin siellä köllöteltiin. Synnytyskertomuksen olenkin jo TÄÄLLÄ kirjoitellut, joten ei siitä sen enempää. Mutta toipuminen siitä oli vieläkin nopeampaa.
Molemmista jäi jälkikäteen hyvät muistot, vaikka jos saisin valita, niin kyllä alatiesynnytyksellä mentäisiin. Mutta koska näissä asioissa harvemmin saa valita ja ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, niin turha sitä on etukäteen miettiä.
Ja kaiken tämän jälkeen, kumpaakaan en vaihtaisi!<3

6 kommenttia :

  1. ihanaa että sulla on molemmista hyvät muistot <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä!<3 Luulen, että jos sektio ei olisi mennyt niin hyvin, niin tuskin toinen olisi tullut näin nopeasti..

      Poista
  2. Minullakin on kokemusta molemmista. Ensimmäinen oli kiireellinen sektio (ei siis hätä, mutta ei myöskään suunniteltu). Meni hyvin ja toivuin hyvin. Toinen oli alatiesynnytys ja sekin meni hyvin ja toivuin hyvin. Molemmista maailman ihanin palkinto. Ja saman vinkin olen antanut minäkin muille antanut, turha suunnitella etukäteen, vaan ennemmin olla avoimin ja luottavaisin mielin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että sullakin vain hyviä kokemuksia!:) Ensimmäistä odottaessa sitä aina luulee, että itsellä on päätäntävalta joka asiassa, mutta välillä sitä joutuukin ihan eri tilanteeseen, jota on "suunnitellut" ja tottahan niitäkin varmasti löytyy, joilla synnytys on mennyt juuri niinkuin oli ajatellutkin:)

      Poista
  3. Kävin pelkopolilla kun en olisi halunnut synnyttää alateitse, mutta ne käynnit onneksi auttoi ja olinkin hyvin mielin synnyttämässä alateitse. :)
    Mutta synnytyksessä meinattiin joutua kiireelliseen sektioon mutta onneksi ei jouduttukaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun hyvä, että kaikki meni parhain päin ja sä pääsit peloista!:) Mulla oltiin koko ajan tässä jälkimmäisessä synnytyksessä "valmiina lähtemään leikkaukseen jos tarve vaatii".. Ilmeisesti yks sektio on ns. riski, että saatetaan joutua leikkaamaan uudelleen. Mutta onneks meilläkin kaikki meni hyvin ja nyt on kahta erilaista kokemusta rikkaampi<3

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016