IMETYS SATTUU

perjantai 27. tammikuuta 2017

Kuopuksen kanssa imetystaipaleemme on kestänyt pian yhdeksän kuukautta. Kaikki on sujunut tähän asti mallikkaasti, vaikka välillä olenkin pelännyt maidon riittävyyttä, kuten esikoisenkin kohdalla, silti se on riittänyt.
Sama ongelma kuitenkin nostaa päätään, kuin esikoisen ollessa 9-10 kuukauden ikäinen. Nimittäin pureminen. Nooalla on jo kahdeksan hammasta ja mikä olisikaan hauskempaa, kuin hieman teroitella näitä pieniä naskaleita tissi suussa. Ja vielä hauskempaa on kun äiti kiljahtaa kivusta. Ajattelin, että olisi helpompaa jos vauva pelästyisi tätä ja lopettaisi puremisen, mutta minun säikähdykseni vain naurattaa pientä herraa.

Olen jälleen alkanut pelätä imettämistä, niin ihanaa kuin se onkin. Kaikista parhaimmat imetyshetket meillä on silloin kun Nooa on todella väsynyt, mutta silloin hetki ei kestä kauan, kun hän jo nukahtaa. Toinen helppo kerta on yön ensimmäinen imetys, kun Nooa herää tissille ja nukahtaa silloinkin nopeasti.
Imetyskertoja ei päivän mittaan tule enää montaa, sillä kaikki muu kiinnostaa enemmän ja nostan pojan pois sylistä kun pureminen alkaa. Toisinaan koitan imettää hetken päästä uudelleen, mutta monesti tilanne päättyy uuteen järsimiseen.


Esikoisen kanssa minulla oli tavoitteena imettää vuoden ikäiseksi ja pääsimmekin siihen, mutta vain hammasta purren, ihan kirjaimellisesti. Muistan, kuinka silloinkin pelkäsin jokaista imetyskertaa, mutta olin päättänyt, että pääsemme vuoden ikään asti ja viimeisen kerran imetinkin tyttöä tämän yksivuotispäivänä. Siihen se loppui ja Eeville tämä ei ollut ongelma. Olin silloin jo uudelleen raskaana, toisaalta haikeinmielin imetyksen loppumisesta, mutta toisaalta helpottunut, että tissini saivat levähtää ennen uutta tulokasta.

Nyt Nooan kanssa olen toivonut yhtä pitkää imetystaipaletta, mutta kipu alkaa välillä käydä sietämättömäksi, enkä enää tiedä mitä tehdä. Olen tosiaan laskenut Nooan pois tämän purressa ja toisena kikkana olen laittanut pikkurillin hampaiden väliin kun olen aavistanut kohta tekevän kipeää. Jälkimmäinen kikka tosin toimii välillä huonosti, sillä Nooa haluaa pitää sormestani kiinni, enkä aina ennätä laittaa sormea suuhun, kun hampaat ovat jo yhdessä.
En haluaisi päättää tätä ihanaa asiaa vielä ja toistaiseksi mennään samalla taktiikalla kuin esikoisen kanssa, eli hammasta purren, niin äiti kuin lapsikin. Haluaisin kuitenkin muistaa tämänkin imetyksen ihanana kokemuksena, en kivuliaana tai kamalana.


Löytyykö toimivia vinkkejä purevan vauvan imettämiseen? 
Oletko sinä joutunut lopettaa imetystä siksi, että siitä on tullut kivuliasta?

5 kommenttia:

  1. Voi ei! Tää on munkin pahin pelko, vaan onneksi Nataliella ei oo vielä yhtään hammasta. Toivottavasti pääset puremisesta eroon ja voisit imettää vielä normaalisti! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvauinti saunassa sain onneksi vähän vertaistukea toiselta äidiltä ja heillä oli vähän helpottanut pureminen, vaikka yhdessä vaiheessa purtiin myös koko ajan!
      Toivossa on hyvä elää😅

      Poista
  2. Niin varmaan pitää laittaa!
    Nyt on vähän helpottanut, mutta edelleen joka päivä puree😥

    VastaaPoista
  3. Ei kannata kuitenkaan liian kauaa kattoa sitä touhua. Mä jouduin myös lopettaa imetyksen poikani ollessa 10kk. Kummassakin tisseissä oli kamalat hampaanjälki-haavat ja jouduin niitä hoitaa rasvalapuilla, mutta silti ei haavat parantuneet, aukes vaan uudestaan aina ku alkoi imettää. Eikä meidän poikaankaan mitkää kikat tehonneet :/ No loppujen lopuksi lopetin koko touhun itku kurkussa ja pelkäsin että tissit tulehtuu ku oli niin kauheet haavat niissä. Poika ei ollut lopetuksesta moksiskaan, eikä itseäkään enää vähän ajan päästä asia harmittanut. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurja juttu, mutta onneksi poikasi ei ollut harmissaan, etkä itsekkään jäänyt pitkäksi aikaa harmittelemaan!
      Nyt meillä on onneksi vähän helpottanut, vaikka vielä välillä nirhastaankin.. Koitetaan vielä jatkaa, mutta totta, että turha purra hammasta, jos tissit aina vaan verillä:( Onneksi meillä ei tilanne ihan niin paha, vielä ainakaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|