lauantai 28. joulukuuta 2019

MEIDÄN JOULU

Meidän joulu alkoi aika perinteisellä tyylillä. Tai ei tämä meille kovin perinteistä ollut siinä mielessä, että minä olin aamulla hellan ääressä. Olin luvannut keittää riisipuuroa, vaikka tähänastiset kokemukset eivät ole olleet kovin kehuttavia. Edellisestä riisipuuron keitostakin oli kulunut jo pari vuotta ja silloinkin jouduin jynssäämään viiden sentin pohjaan palanutta maitoriisimössöä useamman hetken.
Mutta nyt, ensimmäistä kertaa elämässäni, riisipuuro ei kärähtänyt yhtään! Toki myös keitin sen ensimmäistä kertaa vesihauteessa.. Maku pohjaan palaneessa ja onnistuneessa riisipuurossa eroaa varmaankin jonkin verran, sillä ensimmäistä kertaa puuro loppui liian aikaisin ja lapset olisivat toivoneet sitä enemmän, tästä siis opittiin jotakin tulevia vuosia varten.



Puuron jälkeen meillä oli ohjelmassa joulusauna. Joka meillä tarkoitti suurinpiirtein sitä, että saunatrippien jälkeen alkoi valitus, kuinka kuuma saunassa on ja voidaanko jo lähteä pois. Niimpä siis joulusauna kaikessa rentoudessaan oli melko nopeasti taputeltu. Saunan jälkeen vaihdettiin joulukuteet päälle ja suunnattiin hautausmaalle viemään kynttilöitä. Muutamasta lämpöasteesta huolimatta ilma tuntui viileältä, joten kynttilöiden jälkeen kiirehdimme äitini luo, jouluruokia notkuvien pöytien ääreen.

Kahden täyden lautasellisen jälkeen ei vatsassa tuntunut vajaa pari kiloisen vauvan lisäksi olevan ihan kauheasti tilaa ja hengittäminenkin tuntui olevan kovin vaivalloista. Pienen tauon jälkeen sain kuitenkin väkisin ahdettua vielä kupillisen kahvia ja jälkiruokaa, jonka jälkeen ehdimme hetkeksi sohvalle odottelemaan joulupukkia.
Lasten jännitys oli käsinkosketeltavaa, varsinkin ruokailun jälkeen heillä taisi olla olo, että kohta sen pukin on tultava. Nuorempi ehti kysymään noin kolmen minuutin välein, koska pukki oikein tulee. Ja kyllähän se sieltä loppuviimein tuli.





Pukki jakoi säkillisen lahjoja lasten kanssa ja loput jaoimme pukin lähdettyä. Ja vaikka kuinka kovasti pukkia odoteltiin tänäkin vuonna, ei sen syliin uskallettu mennä. Porukan rohkein oli siskoni kolmekuinen poika, joka ei pukin sylissä äännähtänytkään. 
Heti kun paketit oli jaettu, niitä alettiin repimään auki kauhealla vimmalla. Jokainen lapsiperheessä joulua viettänyt on saanut nähdä sen, kuinka sen jumalattoman kokoisen paketin saa ihan oikeasti auki sadasosa sekunnissa. Näin siis meilläkin. Paketteja oli isot kasat ja hetkessä ne oli kaikki saatu avattua. Vaikka mitä tavaraa ja vaatetta tuli taas kaapit täyteen. Oli luistinta, nahkahanskaa ja dinosaurusta. Tämän vuoden ykköslahjoiksi valikoitui radio-ohjattava auto ja kasattava legofrozenlinna, jonka parissa menikin pari tuntia joulupäivästä, kunnes sillä pääsi oikeasti leikkimään ja minä kun luulin sitä maksimissaan tunnin hommaksi. Mutta olihan se ihan mukavaa puuhaa, kun oli niin selkeät ohjeet. Katsotaan kuinka kauan rakennelmat pysyvät kasassa, ihan joka viikko ei niitä aleta alusta asti väsäämään.

Kaikkiaan ihana ja rentouttava joulu lähimmäisten kanssa. Kolme päivää vatsalaukku ähkyssä onkin hyvä alkaa suunnittelemaan terveellistä uutta ensi vuotta.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016