perjantai 20. joulukuuta 2019

RASKAUSVARTALO SYÖMISHÄIRIÖN JÄLKEEN

Tämä ei ole ensimmäinen raskauteni syömishäiriön jälkeen, mutta nyt aikaa on kulunut huomattavasti vähemmän edellisestä sairastumisesta. Ensimmäinen sairastuminen tapahtui jo reilu kymmenen vuotta sitten, jonka jälkeen siis koin jonkinasteista syömishäiriökäyttäytymistä vuosien ajan, mutta vain ajoittain, kunnes vajaa pari vuotta sitten putosin jälleen samaan kuoppaan pää edellä.
Painoni lähti nousuun uuden parisuhteen myötä, joka tottakai on aiheuttanut kausittaista pahaa oloa ja ahdistusta. Näytän tietysti terveemmältä ja muutenkin paremmalta vähän muodokkaampana. Itselle se on ollut kova pala, vaikka tottakai olo on suurimman osan ajasta huomattavasti parempi.



Mielestäni raskausvatsa on aina kaunis, kenellä tahansa. Huomaan silti eron entiseen itsessäni. Ennen kolmatta raskautta ehdimme asiasta keskustelemaan. Itseasiassa monta kertaa sanoinkin, tahdon vauvavatsan. Mutta kun se nyt on tässä, en tiedä mitä ajatella. Alkuraskaudessa, kun vatsa ei ollut vielä näkyvissä, toivoin joka aamu herääväni siihen, että se olisi yön aikana  tullut esiin. Halusin sen näyttävän selkeästi siltä, mitä se oli.
Alussa painoni nousi reippaammin, nyt vauhti on huomattavasti hidastunut. Pelkäsin ihmisten ajattelevan, että olen kauheasti lihonut. Siksi toivoin selkeän vatsan tulevan nopeasti esiin. Jotta minulla olisi ihan oikea syy. Minun olisi joka väliin, ja jokaiselle erikseen tehnyt mieli alkaa selittelemään, ”joo mä oon siis raskaana, en mä nyt muuten tältä näyttäisi.” Voisin ihan hyvin näyttääkin. Ja olen näyttänytkin. Mun paino kun on sahannut kymmenien kilojen välillä näiden vuosien aikana. 

Tämä raskaus on ollut kaikista kolmesta ehkä helpoin. Mutta siltikin raskas. Olen mielestäni ollut varsin hyväntuulinen, en kovin vaativa, vaikkakin mieheni saattaa osittain olla eri mieltä.. Mutta ihan totta, aika siedettävä odottaja. Siltikin, jollei päivittäin, niin lähes päivittäin, koen vähintään pienimuotoista ahdistusta suurentunutta vartaloani kohtaan.
Lisäksi tämä on toinen tyttöraskauteni, ja aivan kuten esikoista odottaessani, olen paisunut joka suuntaan. Poikaodotuksessa esimerkiksi vatsani kasvusuunta oli selkeästi eteenpäin. Kun taas tässä, juurikin alkuvaiheessa, jolloin vatsa ei ollut kunnolla näkyvissä, lantioni ja takapuoleni tuntuivat venahtavan puolimetriä sivusuuntiin. Tai entäs sitten rintojen kasvu, niiden rintojen, jotka ovat olleet henkilökohtainen ongelmani siitä asti, kun täytin yksitoista.. en voi edes kirjoittaa montako kuppikokoa  ollaan menty ylöspäin.

Mennään raskausviikolla 31 ja olen ottanut itsestäni yhden, siis yhden vatsakuvan, joka on tallessa. Harmittaa hirveästi, vaikka onhan tässä vielä aikaa. Aiomme kyllä ottaa vielä kunnon raskauskuvia. Ei ammattilaisella, mutta varmasti äitini ottaa.
Vaikka olenkin kokenut epämiellyttäviäkin tunteita kehoani kohtaan, niin olen siltikin saanut nauttia tästä raskaudesta. Ja olen kokenut todella paljon iloa ja onnea. Vieläpä enimmäkseen. Tiedän kantavani jotakin todella arvokasta ja sen vuoksi on vartalonkin koettava muutoksia. Vielä odotus palkitaan ja naisen vartalo on ihmeellinen, se palautuu, vaikka jäljet se tietenkin jättää. Ja niinhän sen kuuluukin mennä.

1 kommentti :

  1. Ihana blogi sulla, päätinkin liittyä lukijaksi! 💜
    Tsemppiä ja oot hyvä just noin!

    Tunnelmallista joulunodotusta! 💜

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016