Kaksplus.fi


keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Työpaikkakiusattuna


Nykyisin monessa paikassa saa pelätä kiusatuksi tulemista. Jo pienet lapset oppivat kiusaamisen taidon varhain. Ala- ja yläasteella kiusaaminen voi olla jo hyvin raadollista. Kiusaamista esiintyy paljon vielä lukiossa ja ammattikoulussa, vaikka siellä luulisi lapsilla olevan jo järkeä päässä. Mutta entäpä työelämässä? Jos teinillä kuvittelisi olevan tarpeeksi järkeä olla kiusaamatta muita, niin entä aikuisella sitten? Kiusatuksi joutuu helposti poikkeavan ulkonäön, mielenkiinnon kohteen tai oikeastaan ihan mistä syystä vain, monesti mitään syytä ei edes tarvita. Tässä oma tarinani työpaikkakiusaamisesta, joka edelleen on arka aihe itselleni.

Valmistumisen jälkeen koitin siipiäni yrittäjänä, mutta se ei ottanut tuulta alleen, joten päätin jättää sen ennen kuin polttaisin näppini. En kerinnyt olemaan kauaa työttömänä kun löysin mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen. Silloiselle asuinkunnalleni oltiin avaamassa uutta liikettä, jonka konsepti oli minulle aivan uusi juttu. Yritys oli tuore, mutta herätti heti mielenkiintoni. Pääsin työhaastatteluun ja otin selvää liikeideasta. Haastattelusta minulle jäi hyvä maku ja sain paljon lisäinfoa. En uskonut pääseväni työhön, mutta se vaikutti niin hyvältä, että toivoin kovasti tulevani valituksi.
Ilokseni pääsinkin ja pääsin muiden valittujen kanssa koulutukseen. Tämän jälkeen olin entistä enemmän varma, että tämä olisi aivan huippu juttu! En malttanut odottaa työn alkua.

Heti alussa tulin toimeen työkavereideni kanssa, pomoni vaikutti mukavalta tyypiltä, liike hohti uutuuttaan ja puiteet olivat kunnossa. Pidin asiakkaistamme ja tein kaikkeni, että työnjälkeni oli siistiä. Joka aamu olin innoissani uudesta työpäivästä.
Pomoni työskenteli alussa meidän kanssamme ja kaikki tuntui olevan mallillaan, kunnes yhtäkkiä jokin muuttui.
Eräänä päivänä huomasin saavani jokaiseen kysymykseeni tai sanomiseeni vastaukseksi pomoltani pelkkää jaata ja ookoota. Ajattelin hänellä olevan vain huono päivä. Tämä kuitenkin jatkui, kunnes en saanut häneltä vastauksia enää ollenkaan, pelkästään mulkaisuja tai pään pois kääntämistä. Kaikki informaatio  alkoi tulla toisen työntekijän kautta tai iltamyöhään whatsappviesteillä, vaikka olisimme moneen kertaan päivän aikana nähneet.

Riemu repesi kun huomasin olevani raskaana ja ilmoitin siitä pomolleni. Tiesin ja hän taisi tietää myös, ettei voisi irtisanoa minua, mutta siitä alkoi minun savustamiseni ulos. Työssäni ei ollut moittimista, mutta tuntui, kuin tekisin koko ajan jotakin väärin. Kuulin toiselta työntekijältä, että pomoni kertoi minun sairaslomieni syitä muille työntekijöille tai jopa vääristeli todellisia syitä, jotka eivät muutenkaan kuuluneet millään tavalla muille.
Yritin tivata pomoltani, mikä oli hänen käytöksensä syy minua kohtaan, mutta joko en saanut vastauksia tai hän vetosi omiin henkilökohtaisiin asioihinsa, jotka stressasivat häntä itseään. Mutta miksi purkaa se minuun? Minä olin työntekijä ja hän minun pomoni, ei hänen henkilökohtaiset ongelmansa olisi saaneet vaikuttaa minuun.

Tunnelma liikkeessä hänen ollessa paikalla kanssani oli suoraan sanottuna jäätävä. Pelkäsin joka kerta ilmoittaa hänelle jos olin sairaana tai oli minulla mitä tahansa asiaa. Hänen välinpitämätön käytöksensä loukkasi minua suuresti. Hänen syyttelevät viestinsä minulle lähes keskiyöllä saivat minut voimaan pahoin. En enää halunnut mennä töihin, en uskaltanut. Huokaisin helpotuksesta kun sain vihdoin jäädä kotiin.
Pomoni teki minun rakastamastani työstä minulle painajaista. Minä todella pidin työstä liikkeessä. Itkin monet illat pelkästä ahdistuksesta, jota hän minulle aiheutti. En ikinä saanut vastausta hänen kylmään käytökseensä. Ja kyllä, olen edelleen hyvin katkera. Olisin halunnut jatkaa työtäni äitiysloman päätyttyä, mutta en mitenkään voinut. Meidän välinen luottamus oli kadonnut. Hän pakotti minut luopumaan siitä rakkaasta työstä, joka teki minut niin iloiseksi.

Jos asiat olisivat menneet toisin, voisin edelleen työskennellä kyseisessä paikassa ihanien työkavereiden kanssa ja olla joka aamu iloinen tulevasta työpäivästä. Vaan nyt minä asun toisella paikkakunnalla ja opiskelen uutta ammattia. Mielessäni on usein nykyinen ammattini, jossa edelleen haluaisin ehkä toimia, mutta kyseiseen konseptiin tuskin voin enää ikinä palata. Hän vei minulta uskon itseeni ja palasen minua itseäni.
Olen usein edelleen hyvin surullinen miettiessäni tätä tapahtumaa. Miksi kukaan voi tehdä toiselle näin? Minä tein työni kunnolla, enkä saanut mitään arvostusta. Pelkkää selän takana puhumista ja ilkeää käytöstä.

Aluksi syytin itseäni, ehkä minä todellakin tein jotakin väärin. Kunnes jälkeenpäin minun jäätyä pois, kuulin hänen jatkaneen samaa käytöstä toiselle työntekijälle, tajusin, etten minä tehnyt mitään väärää. On mielestäni surullista, ettei hän itse ole huomannut, kuinka on muita satuttanut, vaikka en tietenkään tiedä nykyistä tilannetta. Mutta koskaan en ole saanut minkäänlaista selitystä, enkä anteeksipyyntöä. Minulle tämä kertoo vain hänen kyvyttömyytensä toimia esimiehenä. Toivon, että hän on ymmärtänyt tekonsa ja osaa toimia paremmin, vaikka se ei enää minun asemaani parannakkaan. Ehkä hän joskus eksyy tähän kirjoitukseen ja viimeistään silloin tajuaa, kuinka pahasti hän on minua loukannut.

Lapset, teinit ja aikuiset, älkää sortuko kiusaamaan!
 Se loukkaa aina jotakuta.

18 kommenttia :

  1. Tämä on asia mistä puhutaan aivan liian vähän. Itse olen ollut useissa työyhteisöissä ja yllättävän monessa olen törmännyt kiusaamiseen, eikä siihen puututa. Kamala tuo sinun kokemus. Mutta ihanaa, että puhut siitä avoimesti. Toivottavasti tämä herättää keskustelua. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetken aikaa jouduin kyllä pohtimaan julkaisenko tämän, mutta kuten sanoit, tästä puhutaan ihan liian vähän! Joten ehkäpä tästä saadaan keskustelua aikaan 😊

      Poista
  2. Apua ihan kamalaa, kauhea ihminen :( tollaiset tyypit pitäis saada pois tollasesta työstä! Hyvä että lähdit sieltä, ei ole sun arvoinen paikka ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todella oli ja kaikkia tunteita en tietenkään osannut pukea sanoiksi. Ei kyllä tollaset tyypit kuulu tuollaiseen työhön!

      Poista
  3. järkyttävää! :/ kiusaamista tapahtuu ihan liikaa, ja jotenkin niin "outoa" että aikuiset ihmisetkin kiusaavat toisia..
    ps. sulla on tosi kiva blogi ja mielenkiintoisia postauksia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan käsittämätöntä käytöstä mun mielestä aikuiselta ihmiseltä. Ihan omituista ajatella, että aikuisetkin voivat käyttäytyä yhtä typerästi kun vielä pienet lapset, jotka eivät vielä ymmärrä välttämättä tekojensa pahuutta..

      Ja kiitos paljon!:)

      Poista
  4. Huh. Hiki tuli lukiessa. Mullakin on kokemus työpaikkakiusaamisesta:

    http://www.mutsihoitaa.fi/2015/05/vahan-erilainen-kiusaamistarina.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin uskoa, kun kirjoittaessakin pukkasi pientä hikeä.
      Mä käynkin lukemassa sun kokemukset!

      Poista
  5. Aivan kuin minun suustani! Hyvä kirjoitus ja todella tärkeä aihe! Minäkin olen joutunut työpaikallani lähiesimiehen ja parin työntekijän kiusaamisen kohteeksi. Isolle pomolle kun kävin juttelemassa, hän tuumasi vain "Minähän sanoin, että älä mene mukaan kuppikuntiin". En mitenkään päin ymmärrä, mikä ihmeen vastaus se oli tai miten se edes liittyi aiheeseen. Ei ehdottanut edes mitään yhteistä istuntoa tms. Minäkin olin silloin raskaana ja jäinkin sitten sen kiusaamisen takia aikaisemmin pois töistä sairauslomalle. En vain kestänyt enää sitä stressiä ja supistuksia alkoi tulla ihan liikaa liian aikaisin. Työkaveri, joka odotti myös, joutui lähes saman kohtelun alle. Itse olen aina pyrkinyt olemaan rehellinen, tasa-arvoinen ja reilu työkaveri, mutta kiitokseksi sain sangollisen p*skaa. Nyt olen uudelleen äitiyslomalla (välissä olin hoitovapaalla) ja minua ahdistaa ajatus töihin paluusta :( Rakastan ammattiani, mutta en tiedä jaksanko enää, olo on edelleen lytätty, vaikka joulukuussa tuli 3vuotta täyteen, kun viimeksi olen töissä ollut. Liittoon olin yhteydessä, mutta sen verran ahdistunut ja väsynyt olin, etten jaksanut enää viimeisilläni alkaa asiasta taistelemaan... Olisi kyllä pitänyt!

    Tsemppiä sinulle ja onnea uuteen ammattiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli aikalailla samalla kaavalla mentiin. Minäkin olin yhteydessä liittoon, mutten raskausaikana jaksanut lähteä riitauttamaan asiaa. Yritin nauttia siitä niin lyhyestä raskausajasta edes jollakin tavalla, mutta esimieheni vei kyllä siitä suurimman riemun.
      Yritin myös olla joustava ja rehti työntekijä, mutta kun minkäänlaista kiitosta ei heru, niin menee siitä itselläkin maku.
      Voimia sinulle jatkoon ja kiitos kommentistasi!<3

      Poista
  6. Mulla ei ole aiheesta kokemusta mutta mielestäni tästä aiheesta puhutaan aivan liian vähän! Tsemppiä opiskeluihin ja toivottavasti saisit loistavan työpaikan :3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei kyllä kovin usein näistä jutuista kirjoiteita! Kiitos paljon<3
      On se jo huonoa tuuria, jos seuraavassa paikassa ei homma skulaa.. Sitten tekee taas mieli katsoa peiliin, vaikka niin pidän itseäni "kaikkien kanssa toimeentulevana"!

      Poista
  7. Itselläni ei ole juuri kokemusta työpaikkakiusaamisesta, mutta eräs läheiseni on tätä joutunut kokemaan. Liian vähän kyllä kirjoitetaan ja tästä pitäisi jo opiskeluvaiheessa puhua ehkä.
    Tsemppiä opiskeluun! t. toinen lh-opiskelija :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sitä pidetään jotenkin itsestäänselvyytenä, että eihän aikuiset kiusaa niin siksi jätetään siitä puhuminenkin:/
      Kiitos! Mä olen vielä ihan alkutekijöissä opiskelun kanssa ja nyt on ollutkin kovasti mielessä, että mitä sen kanssa teen, mutta katsotaan:)

      Poista
  8. Todella inhottavaa käytöstä esimieheltäsi, en voi ymmärtää! Mutta todellakin erittäin kykenemätön esimieheksi! Nänen pitäisi olla se, joka tukee ja kannustaa työntekijöitään työssään ja auttaa ongelmissa, ei aiheuttaa niitä! Mutta se on valitettava totuus, että tälläistä käytöstä löytyy varmaan monestakin työpaikasta, oli sitten esimies tai työkaveri, kiusaamistahan se on enkä voi käsittää miksi aikuiset ihmiset eivät osaa käyttäytyä.. Tsempit kuitenkin opiskeluun!:) Toivotaan, että seuraava työpaikka on toimiva ja hyvä, ja työkaverit ovat asiallisia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on myös todella vaikea käsittää, kuinka aikuiset ihmiset voivat käyttäytyä kyseisellä tavalla. Ja kuten kirjoititkin, esimiehen kuuluisi olla se, jolta uskaltaa kysyä neuvoa ja häneen pitäisi pystyä luottamaan!
      Kiitos<3

      Poista
  9. Siis miksi ei kukaan ota yhteyttä liittoon tms.? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla yhteen kommenttiin vastasinkin, että lopulta jäädessäni äitiyslomalle olin kyllä yhteydessä liittoon, mutta en jaksanut loppuraskaudesta johtuen alkaa riitauttamaan asiaa. Tiedän myös parin muun olleen yhteydessä kyseisestä firmasta, mutta viestien lisäksi "todisteena" oli vain sana sanaa vastaan, joten eivät myöskään vieneet asiaa pidemmälle:/

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016