Kaksplus.fi


tiistai 24. tammikuuta 2017

UUSIA URASUUNNITELMIA

Viime vuonna, toukokuun ensimmäinen päivä aloitin äitiyslomani tai virallinen lomanihan alkoi jo 1.4.2016, mutta sitkeästi kävin koulussa niin pitkään, kunnes muut luokkakaverit aloittivat päiväkotiharjoittelun. Tykkäsin paljon koulusta, se oli mukavaa vaihtelua reilu vuoden kotona olemisen jälkeen. Alan vaihtamiseen vaikutti työpaikkakiusatuksi tuleminen, josta juuri täällä kirjoitinkin. Ajattelin, että menemällä täysin eri hommiin, se kokemus unohtuisi. Mutta niin ei käynyt. Työpaikkakiusaamispostaus nosti esiin kipeitä muistoja, mutta sitä kirjoittaessani tajusin myös, kuinka kovasti kaipaan alaa.
Olen pitänyt varsinkin leikkaustaitojani yllä, leikkaamalla sukulaisteni ja ystävieni hiuksia. Nyt viimeisten kuukausien aikana kiinnostus ja halu tehdä enemmän, on kasvanut huimasti päivä päivältä. Taidan sittenkin olla pohjimmiltani parturi-kampaaja. 

En väitä, etteikö lähihoitajan työ kiinnostaisi yhtäkkiä ollenkaan, mutta sitä voisin opiskella myöhemminkin, jos kiinnostusta vielä löytyy. Palkka lisineenkin on parempi, mutta nyt kiusaamisenkin kokeneena, ymmärrän paremmin ajatusta "tehdä työtä sen työn takia", eikä vain palkan. En halua nousta aamulla töihin, johon en halua tai pelkään mennä, mutta on pakko. Tahdon taas nousta aamulla innoissani uudesta työpäivästä.

Olen jo viikkoja pyöritellyt mielessäni vaihtoehtoja ja miettinyt pääni puhki, mikä olisi järkevää ja mitä minä todella haluan?
Hieman olen jo ajatuksissani edistynyt ja hain lapsille jopa päivähoitopaikkaa, mikä siis tietysti on edessä joka tapauksessa. Sekin asia tuntui todella jännittävältä. Eevi on siis ollut tähän asti kotona, vaikka täytti joulukuussa kaksi vuotta ja Nooa myös, luonnollisesti. Meistä jompi kumpi on ollut kotona, eikä hoidon tarvetta ole ollut. Olin aivan hukassa koko hakemuksien kanssa, sillä tämä on minulle aivan uusi alue, päiväkotimaailma.



Mutta tilanne on näillä näkymin muuttumassa. Minulla on vielä koulupaikka, olen keskeyttänyt koulun toistaiseksi ja syksyllä oli tarkoitus palata. Nyt en saa kuitenkaan rauhaa ajatuksiltani, pitäisikö minun antaa uusi mahdollisuus hiusmaailmalle? Tällä hetkellä tuntuu, että kyllä pitäisi!
Äitiyslomani päättyy ensi kuussa ja jonkinnäköisiä päätöksiä pitäisi alkaa syntymään, vaikka en haluaisi hätiköidä näin suurien asioiden kanssa. Toistaiseksi jään vielä hetkeksi kotiin, sillä sydämeni ei anna myöden laittaa Nooaa vielä hoitoon. Katselen vielä kuukauden tai kaksi, mietin ja tutkiskelen mahdollisuuksia, vaikkakin tällä hetkellä taidan vain kuunnella sydäntäni.

Onko sinulla kokemusta alan vaihdosta? Oletko palannut ensimmäiseen ammattiisi, vaikka aluksi olisit innostunut jostakin uudesta?

8 kommenttia :

  1. Mulla ei oo kokemusta alan vaihdosta. Mutta kannatan kyllä ehdottomasti,että teet sellaista työtä missä viihdyt. On se työ vaan niin iso osa elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen olen nyt päätyny, että teen niinkuin hyvältä tuntuu! Kamalaa se on tuhlata elämäänsä työlle, josta ei millään tavalla nauti!

      Poista
  2. Todellakin palaat tukkajuttuihin muru kun oot niin hyvä niis jutuissa!! 😍❤❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä vähä ruostees, mut toivottavasti asia korjaantuu😇😘😘

      Poista
  3. Mulla ollu tässä kans soutamista ja huopaamista mut musta ehottomasti kannattaa jatkaa parturina jos siltä tuntuu! Mä oon niin paljon miettiny kaikkee turhaa esim että mitä muut miettii tai millaset tulevaisuudennäkymät ois milläki alalla mut oikeesti kandee vaan kuunnella sydäntä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta! Onhan täs kuitenkin omasta elämästä kyse, niin ei sitä kannata elää muiden toiveiden tai odotusten mukaan. Näin mäkin aion tehdä, just siltä kun itestä tuntuu parhaalta!
      Toivottavasti saat itekkin tehtyä ratkaisun ja sellaisen, joka on just sun mieleen! :)

      Poista
  4. Itse olen vaihtanut alaa kolmesti. Kertaakaan en ole katunut. Se mitä lähihoitajan työhön tulee, niin se ala on rankka. Vaikka luulisi, että juuri hoitoalalla työskentelevät naiset olisivat solidaarisia ja empatiakykyisiä, niin ei ikävä kyllä ole. En mikä sen aiheuttaa, mutta itse myös työpaikkakiusaamista kohdanneena, en ole missään muualla törmannyt kiusaamiseen niin paljoa kuin hoitoalalla. Mutta jos tuo lähihoitajan homma ei tällä hetkellä tunnu omalta, niin miksi et vaihtaisi alaa? Voithan sinä lukea joskus myöhemmin lähäriksi. Olet kuitenkin sen verran nuori, että ehdit vaihtaa alaa vielä vaikka 10 kertaa. :) Tee just niinku susta tuntuu, älä muiden mielipiteistä välitä.

    VastaaPoista
  5. Sitä mietinkin, että todennäköisesti tässä on vielä vuosia aikaa vaihtaa alaa, jos siltä alkaa uudelleen tuntua!
    Todella outoa ja harmillista, että vielä juurikin hoitoalalla on kiusaamista. Juuri kuten kirjoitit, niin siellä luulisi olevan empatiakykyisiä tyyppejä töissä. :(
    Ja juuri niin aion tästä lähin tehdä, juuri sitä, mitä itse haluan:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♡

Blog Design by Get Polished | Copyright 2016