Alle 1-vuotiaana yökylässä

maanantai 9. tammikuuta 2017



Aihe, josta varmasti saat myrskyn aikaiseksi kysyessäsi mielipidettä keskustelupalstoilla. Jos olet niin vastuuton ja ajattelematon vanhempi, että pystyt antamaan alle vuoden ikäisen lapsesi yöksi hoitoon, sinut pitäisi vähintäänkin kivittää. Lapsesi saa ikuiset traumat, eikä kenties ikinä kykene normaaliin elämään.

Jos kärvistelet väsyneenä, olet unohtanut täysin itsesi, sekä parisuhteesi, etkä siltikään anna lastasi hoitoon tutun ja turvallisen ihmisen luokse, olet silloinkin ajattelematon ja kamala vanhempi, jonka lapsi nukkuu vieressä vielä 18-vuotiaana.
Miksi on vain nämä kaksi ääripäätä? Olen usein eksynyt keskusteluihin, joissa vanhemmat (useimmiten äidit) haukkuvat toisensa lyttyyn tästä keskustellessaan. Olen lukenut psykologien kirjoittamia artikkeleita, kuinka lapsi voisi olla yhtä monta yötä erossa vanhemmistaan kuin on ikävuosia. Enkä tietenkään ala näitä väittämiä kumoamaan. Ennen itsekkin vannoin näiden tutkimusten nimeen.

Sitten muutin mieleni. En sen suhteen, etteivätkö tutkimustulokset olisi oikeassa ja annetaanhan niissäkin usein pelivaraa, lauseella "lapset ovat erilaisia." Mutta tulin itse siihen tulokseen, että jos äiti ei voi hyvin, ei voi lapsikaan voida. Niimpä esikoisen kohdalla päätin antaa hänet hieman vajaa vuoden ikäisenä äidilleni hoitoon. Jälkeenpäin podin asiasta kuitenkin huonoa omaatuntoa, vaikka yökyläily oli mennyt kaikinpuolin hyvin ja minä todella nautin kokonaisista yöunista.
Mikään ei muuttunut sen erossa vietetyn yön jälkeen. En silti raaskinut antaa häntä uudelleen pois, muuta kun pakon edessä, eli kuopuksen syntymän aikoihin kun olin vielä sairaalassa ja D meni aamulla aikaisin muutamaksi tunniksi töihin.
Kolmas kerta oli ennen joulua kun molemmat lapset olivat hyvän tovin valvottaneet heräämällä vuorotellen, silloin hän oli jo lähes 2-vuotias.

Toisen kohdalla olin vieläkin rohkeampi. Tuhansilta vuosilta tuntuvien univelkojen jälkeen meille tarjottiin vapaayötä ja osittain haikeudella otimme sen vastaan. Päästin molemmat lapset mummilleni yöksi. Tarkoituksenamme oli yöpyä myös mummilassa, mutta odottamattoman tapahtuman vuoksi mummini oli tulossa kaupunkiin heti aamupäivällä, joten meidän olisi ollut turha ajaa yöllä nukkumaan ja lähteä pian herättyämme. Jälleen kerran kaikki meni mallikkaasti, vaikka aamulla odotimme lapsia jo malttamattomina kotiin.


Edelleen minun on silti vaikea pyytää itse keneltäkään lastenhoitoa, varsinkin yökyläily mielessä. Kahden pienen kanssa on kuitenkin kädet täynnä töitä. Enkä tietysti edes voisi laittaa lapsia yöksi hoitoon ihmisille, joita he eivät näe usein. Siksi voin olla levollisin mielin kun lapset ovat jossakin tutulla, joita näkevät lähes viikoittain tai useamminkin.
Mutta niin se mielikin muuttuu, mitä väsyneemmäksi äiti tulee. Ennen olin niin täysin vakuutunut, että minun lapseni eivät mene yökylään alle vuoden ikäisinä, eivät edes lähimmille sukulaisille, mutta toisin kävi kun huomasin olevani liian väsynyt menemään edes suihkuun. Ja jälleen kerran voin vain todeta, että äitiyden suunnitteleminen on turhaa ja aina voi muuttaa mieltään.
Vanhempien pitäisi lopettaa toistensa arvosteleminen, se mikä sopii omalle lapselle, ei välttämättä sovi jonkun muun lapselle. Jokainen äiti ja isä tekee omat päätöksensä siitä, onko oma lapsi kykenevä yökyläilyyn. Eikä kukaan voi tietää syitä, jotka ovat tilanteen takana.

10 kommenttia:

  1. Voi kunpa meillä olisi paikka minne laittaa lapset välillä yöksi... mutta ei ole. Tämän vuoksi meillä siis ei ole kuin esikoinen ollut kavereiden luona yökylässä, kun siihen ikään on tullut. Kerran taisi kummitädillään olla yötä 4-5 vuotiaana. Kaveri yökyläilyt tulivat joskus ekan luokan aikana. Ja nyt jääneet taas kokonaan... Ässä on kaks, eikä ole koskaan ollut missään yötä. Ja luulen ettei tule menemäänkään... mutta vaikka nämä eivät ole olleet hoidossa, niin se ei tarkoita sitä ettenkö olisi laittanut, jos olisi ollut mahdollisuus. Sanokoon mitkä suositukset mitä tahansa, niin virkeä vanhempi on parempi kuin väsynyt. Jos tämä vaatii yökyläilyjen aloittamisen ennen yhtä ikävuotta, niin sitten ne on aloitettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähellä asuvat ja läheiset isovanhemmat/sukulaiset ovat kyllä rikkaus ja tiedän, että kaikilla ei niitä ole. Siksi osaankin kyllä arvostaa heitä ja heidän apujaan. Harmillista, ettei teillä ole ollut mahdollisuutta, varsinkin jos olisitte sitä tarvinneet ja varmasti tuleekin tilanteita kun apua tarvitaan.
      Meillä ei ihan vielä olla kaveriyökyläilyiässä kun esikoinen tosiaan saman ikäinen kuin teidän Ässä:) Enkä luonnollisesti ole kerinnyt sitä vielä miettimäänkään, mutta eteen sekin tulee.. Luulen, että varmaankin myös siinä kouluiässä:)

      Poista
  2. Meillä ei ole vielä yökyläilty, lapsi 1v10kk. Mutta johtuu pitkälti juuri siitä, ettei meillä ole ketään, jolle lapsen voisi antaa hoitoon. Omien voimavarojen puolesta olisi muutoin voinut kyllä minun puolestani olla useamman kerran yökylässä jossain. Parisuhdeaika meillä on lähinnä huono vitsi. Taaperoaikaa meillä vietetään kyllä 24/7. -pumpuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullista, ettei kaikilla ole mahdollista pieneen hengenvetoon. Meillä on kyllä myös parisuhdeaika pelkkä vitsi, mun on niin vaikea pyytää aina hoitoapua, joten käytän sitä mahdollisuutta yleensä vain "pakon" edessä. Jos parisuhde kestää nämä rankimmat vuodet, niin ehkä se on sitten tehty kestämään:)

      Poista
  3. "Kun äiti voi hyvin, niin lapsi voi hyvin", niin totta! Jokainen tuntee parhaiten itsensä ja oman lapsensa. Jos samat suositukset pätisi jokaiseen, niin elämähän olisi todella helppoa ja täydellistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, mistään kirjasta tai tutkimuksesta et saa oikeaa vastausta, kuinka sinun lapsesi "toimii"!

      Poista
  4. emmi mä tykkään niin sun kirjoituksista,ihana ku oot niin aito ja rehellinen <3 Like u..pus..

    VastaaPoista
  5. Kyllähän ne vanhemmat lapsensa (yleensä!) tuntevat, joten osaavat arvioida onko lapsi milloin valmis yökyläilyyn. Mun mielestä tää on taas sellanen asia, josta kenenkään on turha tuomita toista erilaisesta päätöksestä.
    Vähemmän sais olla tuomitsemista, etenkin äitien välillä. Tulla vähän sieltä omien raamien sisältä ulos ja ymmärtää, että vaikka itse toimii jotenkin, niin joku toinen voi toimia toisin ja se on silti ihan hyvä asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Mun mielestä on paljonkin asioita vanhemmuuteen liittyen, missä voisi hieman yrittää miettiä sitä toista äitiä/isää, ennen kuin alkaa arvostelemaan. Suurin osa vanhemmista kuitenkin ajattelee lapsensa parasta ja tekee omat päätöksensä sen mukaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi ♡

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|